keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Piirasjemma



Äiti tulee viikonlopuksi kylään. Leivoin valmiiksi mustikkapiirakkaa, kun on äitienpäiväkin tulossa. Oli pakko maistella pari palaa kahvin kanssa, pitäähän maku varmistaa. 

Vaan nyt täytynee laittaa loppu piirakka jemmaan, että riittää äidillekin.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kehystetyt muistot




Ihmisillä on yleensä kodeissaan lipastojen päälliset täynnä valokuvia tai vitriinissä on esillä ne tärkeimmät otokset. Meillä ei ole moista lipastoa eikä vitriinissä ole tilaa enää millekään. Minulla on ollut yöpöydällä kuvia lapsuusmuistoista, mutta halusin kuvia olohuoneenkin puolelle. Tärkeistä ihmisitä ja tilanteista, muistoista ja onnentunteista. Niinpä raivasin tv-tasolle tilaa kuville ja sain siihen kivasti mahtumaan kuvat meidän molempien isovanhemmista sekä vihdoin sain myös hääkuvamme kehyksiin.

Kuvien taakse ostin hennon kukkakimpun ja ajattelin ostaa uuden aina kun entinen kuihtuu. Kesällä kun ei oikein kynttilöitä jaksa katsella. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Monen monta syytä


Huomasin joku päivä kirjahyllyssäni kirjan, jota en ole avannut moneen vuoteen. 12 000 syytä olla onnellinen on eräänlainen lista arjen pienistä asioista, jotka saa kirjoittajan suupielet kääntymään ylöspäin. Nykyään ihmiset ovat jotenkin niin kiireisiä ja elämä on aikataulutettua, ettei kukaan enää edes huomaa onko kevään ensimmäiset muuttolinnut saapuneet tai kuinka hyvältä tuore mansikka maistuu. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsella hetki ympärilleen; olla kiitollinen siitä mitä näet.


Vuosia sitten, kun ostin tuon kyseisen kirjan, tein oman onnellisuuslistani. Kirjoitin viikon aikana ylös 100 asiaa, jotka saivat minut hymyilemään, ilahtumaan tai jopa nauramaan. Ajattelin, että olisi syytä tehdä tuollainen lista uudelleen, mutta oikeastaan vain päivitin vanhaa listaani. Olen kuitenkin sama henkilö kuin silloinkin, niin kyllä edelleen nuo samat asiat saavat minut hyvälle tuulelle. Kirjoitan tähän joitakin kohtia listastani ja samalla haastan sinut kirjoittamaan omaasi. Voit tehdä sen blogiisi, työhuoneesi ilmoitustaululle tai lukittuun päiväkirjaan. Välillä voi olla hyvä kirjoittaa ylös, ettei onni unohdu :)

- kesällä sateen jälkeinen tuoksu
- vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääni
- talven ensimmäinen lumisade
- omien lemmikkien touhut
- äiti
- laulaminen 
- pienen lapsen mielikuvitus
- tavaroiden, laatikoiden, kaappien pitäminen järjestyksessä
- tunne, kun rakastaa niin paljon, että se lähes sattuu
- kannelliset säilytyspurkit keittiössä
- korkeat paikat
- kevään ensimmäinen lämmin päivä
- meren tuoksu, aaltojen kohina tai kun ne lyö rantakallioita vasten sekä peilityyni meri
- kesäyöt
- pipari- ja pullataikinan syöminen 
- kardemummakahvi
- maalla, ulkona kuivatetun pyykin raikas tuoksu
- junamatkat


- vaahtokarkkien paahtaminen grillissä
- ruoat, joita vain äiti osaa tehdä
- yksityiskohdat
- kun kirjoittaa onnistuneen runon
- leipominen
- juhlien/tapahtumien suunnittelu
- tähtitaivas
- metrolla matkustaminen reitin päästä päähän
- takkatuli ja nuotio
- postikortit silloin, kun niitä ei osaa odottaa
- käsin kirjoitetut kirjeet
- kirpputorilöydöt
- kesän ensimmäiset mansikat
- laiturit ja sillat
- huonekasvien hoitaminen
- se, kun omena kuoritaan niin, että kuori pysyy yhdessä osassa
- sanonnat ja sananlaskut
- käsityöt
- se, että valkovuokot kukkivat joka vuosi juuri äitienpäiväksi
- juuri leikatun nurmikon tuoksu
- se ääni, kun haukkaa rapeaksi paahdetusta leivästä
- kotimaisen ruoan ostaminen
- uudet makuelämykset ja niihin tykästyminen
- kierreportaat
- yllätykset
- kesäinen yllättävä sadekuuro, kun olet ulkosalla
- valokuvaaminen
- se, kun vanhemmat ja isovanhemmat kertovat tarinoita omasta lapsuudestaan/nuoruudestaan 
- posliiniset teekannut
- sisustaminen
- lomamatkan suunnittelu
- kesäteatterit

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Tacotaco


Viikonloppuna olin järjestämässä ja viettämässä kaverini vauvakutsuja. Kyseessä oli rennot kahvikekkerit, syöden, juoden ja jutellen. Juhlien emäntä vastasi suolaisesta puolesta, minä puolestani leivoin kakut. Mustikkajuustokakkua, sitruuna-marenkipiirakka ja perinteistä täytekakkua. Olen aina välillä miettinyt, että jonkinlainen juhlasuunnittelu olisi kivaa, kun tykkään organisoida ja suunnitella asioita. Yksityiskohdat koristelussa ja punaisen langan seuraaminen ovat leipomisen ohella kai jonkinlaisia vahvuuksiani. Lähipiirissä tai itsellä on niin harvoin mitään suurempaa juhlan aihetta, mutta toisaalta mietin, että meneekö asioista se hohto, jos niitä tekisi työkseen? Muistan vain kuinka paljon esimerkiksi häidemme suunnittelu tuotti iloa itselleni. Se, että jokainen pala oli tarkoin harkittu ja kokonaisuus nivoutui nätisti yhteen.



Anyway, sain kutsuilta aivan loistavan idean! Olen nimittäin aina vältellyt tacoja, sillä oman kokemukseni mukaan ne on niin hankalia syödä. Kerran kun haukkaat, on puolet täytteistä rinnuksillasi. Näin sen ei kuitenkaan tarvitse olla, jos käyttää perinteisten tacokuorien tilalla tacoveneitä! Miten loistava keksintö ja miten en ole törmännyt niihin aiemmin. Tästä intoutuneena meilläkin syötiin tänään tacoja. Yleensä jos syömme tämän tyyppistä ruokaa, on ne tortilloja, joten nämä olivat mukavaa vaihtelua.

Meillä täytteenä oli tacomausteella maustettua jauheliha-papu-tomaattimuhennosta, maissia, jalapenoja, juustoraastetta, kurkkua, valkosipuli creme fraishea, salsaa sekä fetajuustoa. Täytteitä voi muunnella oman mielen mukaan, ja tästä saa helposti vaikka kasvisversionkin.

Mukavaa vaihtelua arkiruokailuun ja helppo vaihtoehto illanistujaisiin!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kesämökki





Kerrostaloasunnon olohuone muuntautui puuverstaaksi, kun pupulle piti saada kesäasumus. Asunnossamme alkaa auringon paistaessa olemaan jo todella lämmin ja lasitetulla parvekkeella ei tule enää kylmä, niinpä Elvis siirtyi majailemaan parvekkeen puolelle. Tehdashäkin päälle nikkaroin puisen tason, sillä pikkukaveri tykkää kiipeillä. Olohuoneessakin ikkunalauta on se paras paikka :) 


Ruuvasin laudat yhteen, jottei ne pääse luisumaan tassujen alta pois. Elvis pääsee kyllä kepeästi hyppäämään häkin päälle, mutta laitoin sivuun myös pienen sillan. Yläpäähän koukut, joilla se pysyy häkin seinässä ja alapäässä on tiiliskivistä tehdyt "portaat", jottei silta olisi liian jyrkkä. Katolle laitoin myös kuljetuskopan toiseksi pesämökiksi.




Ja tällainen siitä sitten tuli. Viihtyisän näköinen ja toimiva koti pienelle pupulle. Vähän vielä pitäisi kehittää jotain virikkeitä, esimerkiksi häkin päälle jokin roikkuva pallo johon saisi heinää. Mutta nyt on ainakin tilaa loikkia!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kevätmessut



Tänä viikonloppuna järjestetään Helsingin Messukeskuksessa kevätmessut. Messut sisältävät asiaa niin mökeistä, puutarhasta kuin ruoastakin. Me menimme mieheni kanssa paikalle juurikin tuon ruokaosion vuoksi, eikä vain minkä tahansa ruoan vaan lähellä tuotetun kotimaisen ruoan vuoksi.

Ruokapuoli oli kyllä pienoinen pettymys, sillä se kattoi ehkä neljäsosan siitä mitä muut kategoriat. Pääasiassa paikalla oli erinäköisiä leivonnaisia, hilloja, juustoja sekä liha- ja kalasäilykkeitä. Odotin paikalle enemmän pientuottajia, esimerkiksi lihapuolelle. 

Vaikka olinkin tyytymätön messujen lähiruokatarjontaan, saimme kuitenkin koko iltapäivän siellä kulumaan. Mukaan tarttui kotimaisia juustoja, karjalanpiirakoita sekä kotimaisista marjoista tehtyä mehua, joiden marjapitoisuus oli jopa 90 prosenttia. Lisäksi mies osti chilitaimen, joka taitaakin olla ainut taimi mitä tänä kesänä parvekkeelle laitamme. Minä puolestaan nappasin viime metreillä kainalooni 20 kappaleen nipun gerberoja! 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ontto luu


 

Minusta on aivan mahtavaa, kun nyt pääsiäisenä on ollut aikaa ja etenkin innostusta tehdä keittiössä muutakin kuin nakkikastiketta. Viikonloppuna tein ihanaa kalkkunapaistia ja sitruunaista rakuuna-kerma kastiketta. Mutta aina silloin tällöin täytyy kotikeittiössäkin kokeilla jotain uutta ja niinpä tänään valmistin tuhtia italialaista perinneruokaa. Tuossa jokin aika sitten näin Jamie Oliverin tv:ssä tekemässä osso bucoa ja siitäkös innostuin. 

Osso buco tarkoittaa onttoa luuta, eli putkimaista luuta, joka löytyy aina potkasta. Tämä ruoka siis valmistetaan perinteisesti naudan potkasta, joka on leikattu ns. osso buco paloiksi. Luussa oleva luuydin antaa padalle herkullista makua ja ympärillä oleva liha hautuu tomaattisessa liemessä ihanan meheväksi.


Oman osso buconi valmistin naudan potkasta (yksi pala per syöjä), porkkanasta, sipulista, valkosipulista ja kuorituista tölkkitomaateista. Makua antoi tuore timjami, oregano, persilija, mustapippuri, suola, punaviini sekä lihaliemi. 

Ensin pyöritin ohjeen mukaisesti osso bucot vehnäjauhoissa ja paistoin niihin kauniin pinnan uunipadan pohjalla. Siirsin ne hetkeksi syrjään ja kuullotin kasviksia padassa. Sen jälkeen lisäsin loput ainekset ja laitoin lihat takaisin pataan. Nestettä sen verran, että kaikki peittyy ja koko komeus kolmeksi tunniksi uuniin. 

Puolessa välissä paistoaikaa sekoittelin hieman ja tarkistin miltä se maistuu. Ongelmana oli, etten tiennyt miltä sen kuuluisi maistua. Niinpä tottelin vain kieltäni ja lisäsin joitain mausteita. Sanoisin, ettei se kovin pieleen mennyt. 

Padan kanssa valmistin ihanan kermaisen riisi-ohraton ja oli se kaikki kyllä vaivan arvoista! 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kahvipöydän hittituote





Vietimme pitkäperjantaita anoppilassa lampaanviulun äärellä. Minulla oli vetovastuu makeasta kattauksesta, joten loihdin pöydän täydeltä pääsiäisherkkuja. Perinteisesti piti olla tietenkin rahkapullia ja pashaa. Lisäksi olisin tykännyt suurimmasta pääsiäisherkustani, lusikkaleivistä, mutta äiti aina sanoo, että ne on kovin haastavia tehdä. Niinpä päädyin leipomaan vaniljaisia wilhelmiina -keksejä, sillä ne jos mitkä ovat lapsellisen helppoja. Äiti on joskus löytänyt tämän keksiohjeen Maku -lehdestä ja tällä ohjeella tulee aina suussasulavan maukkaita herkkupaloja. Nämä olivat anoppilassakin oikea hittituote, ja keksipurkkini olikin hetkessä tyhjä! Jaetaanpa siis tämä ohje jos joku muukin tahtoo hurmata anopin ja vieraat :)

Jauhopeukalon lisäksi tarvitset...

200g voita
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 keltuainen
5 dl jauhoja
2 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi. Lisää joukkoon keltuainen. Sekoita keskenään kuivat aineet ja pyöräytä taikinasta murumainen seos. Tee pellille 2-3 taikinapötköä, jätä pötköille väliä n. 10 cm. Pötköjä ei saa painaa lättänäksi, vaan ne leviävät uunissa. Paista keksipötköjä 175 asteessa 15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin vaalean ruskeita. Leikkaa lämpimänä paloiksi ja anna jäähtyä. Tällä ohjeella tulee 6 pötköä eli n. 40kpl keksejä. 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pääsiäistaikoja



Loihdin viikonloppuna olohuoneen tv-tasolle hieman keväisempää ilmettä. Tämän viikon väriä tuovat pääsiäistiput, pajunkissat höyhenineen sekä vihreänä versoileva ohra, pirteä kaitaliina sen sijaan saa koristaa pöytää koko kesän. Ensi viikolla ruohojen kuihduttua taidan tehdä tuohon jonkinlaisen valokuvakollaasin. Jos vihdoin saisi vaikka hääkuvankin esille. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pöllö, pöllömpi, pöllöin




Kevät kiirehtii jo luoksemme ja aurinkokin on herännyt. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettimään kevätkylvöjä parvekkeelle, mutta ensin on tärkeämmän asian vuoro.

Kaverini saa kesällä esikoisensa ja minä sain kunnian olla osallisena vauvakutsujen järjestämiseen. Sisäinen vauvaintoilijani kiljuu riemusta! Juhlat eivät tule odottavalle äidille yllätyksenä vaan suunnittelemme pippalot yhdessätuumin. Aloitimme juhlien suunnittelun ja järjestämisen tietenkin kutsujen askartelulla. Kyselin onko juhlille jokin haluttu teema tai väri ja kun sain vapaat kädet, suuntasin askartelukauppaan. Hieman meinasi jo hiki nousta pintaan kun koko kaupassa oli vain yhtä vauva-aiheista korttipaperia, mutta sitten eteeni tupsahti leimasinhylly ja savottani helpottui huomattavasti. 

Valitsin siis sinisävyisiä kartonkeja ja kuviopapereita sekä suloisen pöllöleimasimen. En halunnut mitään yli-imeliä vauvanjalan jälkiä tai ilmapalloja, vaan mielestäni nuo sympaattiset pöllöt kuvastavat tilanetta todella hyvin; isi, äiti ja pikku vauvahan ne siinä oksalla nököttää. Korttiaskartelussa käytän aina liiman sijasta kaksipuolisia tarroja, jotka on tarkoitettu valokuva-albumeihin. Näin kortit eivät sotkeudu liimasta, kartonki ei kipristele eikä tarvitse odottaa korttien kuivumista.

Viimeistelin kortit pitsinauhalla ja kultaisella kutsu -tekstitarralla. Kirjekuoriin liimasin pienet pöllötarrat ja nyt kutsut vain odottavat postitusta :)