Alkuviikolla kävimme kääntymässä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Lähinnä halusin sinne ihailemaan kirsikkapuiden loistoa, mutta rajun vatsataudin jälkeen kunto oli vielä sen verran heiveröinen, että se vei vähän hohtoa koko hommasta. Muutenkin petyn puistoon joka kerta siellä käydessäni - se on niin kovin suppea. Vaaaleanpunaiset kirsikankukat ovat kyllä kauniita, mutta sekin ilo kestää keväällä vain pienen ohikiitävän hetken.
Onneksi retki ei kuitenkaan ollut täysin turha, sillä löysimme Roihuvuoresta aivan ihanan kahvilan. Sain paikasta suosituksen kaveriltani, ja päätin mennä tarkistamaan mistä oikein on kyse. Roihuvuoren Rio sijaitsee erään kerrostalon takapihalla, ja jos sijaintia ei olisi ennalta tietänyt, niin siitä olisi helposti saattanut vain kulkea ohi.
Kahvila oli mukavan pieni, ja se oli sisustettu todella sympaattisesti ja kutsuvasti. Tunnelma oli aito ja samalla jotenkin mystinen. Olisi tehnyt mieli tutkia kaikki pienet tavarat ja yksityiskohdat, sillä olen varma, että niillä kaikilla oli jokin tarina. Itse maistelin vähän teetä ja myyjän isoäidin leipomaa kuivakakkua, mies puolestaan söi kasvissosekeittoa. Henkilökunta oli mukavaa ja varsin reilua väkeä, sillä keittoa oli jäljellä päivän viimeinen annos, niin yllättäen saimmekin sen ihan ilmaiseksi! Kahvilassa on ilmeisesti keittolounas joka päivä, ja mietinkin, että täytyisi katsella kahvilan facebook-sivuilta mitä keittoa milloinkin on tarjolla, jos menisi vaikka kesälounaalle.
Kahvila oli juuri sellainen, missä voisin vain istua koko päivän ison kahvikupin kanssa, seurailla ihmisten touhuja ja lukea kirjaa. Ehkä pitäisi alkaa lukemaan ihan vain siksi, että voisin mennä sinne nautiskelemaan. Tuolla vaan oli sitä jotakin - se oli juuri täydellisen kotoisa, pieni olohuone täynnä elämän kaikkia värejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti