maanantai 23. lokakuuta 2017

Thanksween




Viikonloppu oli taas oikein vilkas ja osittain vähän kiireinenkin. Sunnuntaina pyörin muutaman tunnin messukeskuksessa I love me -messuilla. Tapahtuma oli ylitsevuotavan täynnä kosmetiikkaa sekä hyvinvointi- ja lifestyle juttuja. Löysin messuilta äidille joululahjan, ja itselle vähän herkkuja, vaikka glitterluomiväriä lähdin etsimään.

Sunnuntai oli siis hyvä päivä, mutta lauantai puolestaan oli aivan verraton. Päätimme jo joskus kesällä miehen kanssa, että tänä syksynä järjestämme kavereille kiitospäiväillalliset. Varsinainen thanksgiving on kovin myöhään ja todella lähellä joulua, niin halusimme jo alun alkaenkin aikaistaa sitä hieman. Yhdistimme samaan soppaan vielä halloweenin, niin saimme aivan mahtavan thanksween illan aikaiseksi. Halloweenin osalta juttu taisi kyllä rajoittua pöydällä nököttävään Kalle Kurpitsaan, sillä enemmän otimme sitten kuitenkin vaikutteita kiitospäivästä. Ruoat kulkivat perinteisten kiitospäiväruokien suuntaviivoissa ja taustalla soi vahvoja amerikkalaisia ääniä, kuten Frank Sinatra, Billie Holiday sekä Louis Armstrong. 



Reilu viikko sitten en edes vielä tiennyt, että illallinen olisi juuri tänä viikonloppuna, mutta aikataulullisista syistä järjestimmekin sen jo nyt. Sattui myös sopivasti, että anoppilassa oli taas kämppä tyhjänä, niin saimme Kalle Kurpitsan kanssa valloittaa tuon ison ruokapöydän. Mielestäni tällaisessa jutussa on tärkeää, että kaikki pääsevät saman pöydän ääreen ja meillä se olisi ollut hieman vaikeaa toteuttaa. Niin kiitospäivänä kuin joulunakin on kyse yhdessäolosta ja hyvän mielen jakamisesta. 

Pöytäkoristeluun loin ruskan sävyjä organza kankailla ja täydensin kokonaisuutta kurpitsakoristeilla, kävyillä sekä kynttilöillä. Ruokapuolella keskityin perinteisten amerikkalaisten juttujen lisäksi sadonkorjuuhenkeen ja tietysti kotimaisuuteen. Perinteisistä ruoista meillä oli kalkkunaa, kalkkunan stuffingia, perunamuusia, bataattivuokaa, karpalohilloa sekä jälkiruokana kurpitsapiirakkaa ja voitaikinanyyttejä, joissa oli täytteenä Mincemeat -säilykettä. Siinä ei siis ole lihaa, vaan se on eräänlainen hedelmäsäilyke. Pääruokapöydästä löytyi perinteiden lisäksi ruusukaali-papu paistosta, balsamicopunajuuria, aiolia, romescoa sekä paahdettua myskikurpitsaa, jonka päällä oli suolaisenmakea kaura-pähkinämuru. Kaikki ruoat saivat kovasti kehuja ja kiitosta, mutta pisimmän korren taisi viedä tuo myskikurpitsalisuke. Sitä pitänee siis tehdä toistekin.






Kiitospäivän ateriaanhan olisi kuulunut kokonainen, täytetty kalkkuna, mutta emme ihan sellaista viitsineet lähteä paistamaan. Tyydyimme siis kalkkunapaisteihin, jotka maustoin rakuunalla, valkosipulilla ja sitruunalla, ja samoja makuja löytyi myös kermaisesta kastikkeesta. Kalkkunan täytettä eli stuffingia teimme vaikka kalkkunnaa ei tarvinnut täyttää - se oli yksi lisukkeista. Stuffingiin kuuluu vaaleaa leipää, kanalientä, sipulia, valkosipulia, tuoretta salviaa ja persilijaa sekä mausteista makkaraa. Me käytimme raakamakkaraa, joka oli tehty hirvenlihasta, mutta mikä tahansa yrttinen ja maistuva makkara käynee.

Oli kyllä taas niin supermahtavaa päästä tekemään kunnon dinner paikkakortteineen kaikkineen. Hetken aikaa tunsin olevani se täydellinen amerikkalainen kotirouva.

5 kommenttia:

  1. Onpa ihana kattaus ja herkulliset pöperöt <3

    VastaaPoista
  2. Oi miten hauska idea pitää thanksween! Mielummin tuollainen ystävien juhla, kuin kaupallinen "juhla", joka on tungettu Suomen "juhliin"...

    VastaaPoista
  3. Vau, näyttää upealta! Häikäisevän hienosti koristeltu pöytä, sulla on selkeästi silmää kattausasioissa! Ja ruuat näyttävät tosi herkullisilta!

    Ihana idea tuo thanksween :)

    VastaaPoista
  4. Kiva idea! :) Ja todella herkullisen näköiset tarjottavat :)

    VastaaPoista