Amerikkalainen unelma?

Tänä vuonna meille tuli ensimmäistä kertaa muovinen joulukuusi. Olen aina vannonnut aidon kuusen nimeen, mutta ehkä minusta on tullut vanha tai jotain, kun tuntui, etten vain jaksa. En jaksa sen hoitamista, neulasten jatkuvaa lakaisemista enkä niitä kuusesta heräilevien ötököiden metsästystä. Lisäksi tänä vuonna halusin laittaa kuusen ajoissa, enkä usko, että aito kuusi olisi kuukauden päästä enää kovinkaan komea ilmestys. 

Yleensä olen siis laittanut kuusen noin viikkoa ennen aattoa, mutta sitten luin, että joillain on tapana tuoda kuusi tupaan itsenäisyyspäivänä. Suunnittlin sitä itsekin tänä vuonna, mutta en malttanut odottaa edes sinne itsenäisyyspäivään kun kuusi tänään saapui. Aamulla en ehtinyt edes tukkaa kampaamaan, kun oli niin kiire päästä kuusen kimppuun. Joten siinä se nyt on, koko komeudessaan ja loistossaan olohuoneen parhaimmalla paikalla.

Kun lähdimme tilaamaan muovikuusta, niin sanoin heti, että haluan valkoisen. Mies oli hieman skeptinen, mutta mielestäni jos kuusi ei ole aito, niin miksi sen sitten pitäisi edes mukailla sitä. Kun kuusi oli saatu paketista kasaan, niin mieskin myönsi, että ihan hyvältä se nyt näyttää. Emme ostaneet mitään kalleinta ja laadukkainta loppuelämän joulupuuta. Maksoimme kuusestamme muutaman kympin ja se palvelee meitä varmasti tarpeeksi monta joulua. Ja mistä sitä tietää, jos ensi jouluna haluamme taas aidon tai jos pääsemmekin taas reissuun eikä kuusta tarvita laisinkaan. Siksi siitä ei kannata maksaa satoja euroja.

Aluksi hieman järkytyin, kun näytti siltä, että kaikki rungon metalliosat paistavat näkyviin kuin täysikuu, mutta kun oksia väänteli ja käänteli, niin kyllä siitä tuli oikein mukavan tuuhea. Tämä kuusi on 180 senttiä korkea, ja pienempi olisi kyllä ollut liian pieni. Läheltä katsottuna tällainen valkoinen muovikuusi näyttää siltä kuin olisi pulloharjoja liimattu vieri viereen, mutta koristeiden kanssa siitä tuli kuitenkin oikein hieno. 

Alunperinhän tämän joulun teema, niin kuin monesti aiemminkin, piti olla rustiikkinen ja maalaisromanttinen. Tämän valkoisen kuusen myötä koristelu kuitenkin muuttui yhä enemmän ja enemmän sellaiseen amerikalaisempaan tyyliin, kultaisin ketjuin ja karkkikepein. Punainen ja kulta olivat ainoat värit mitä kuuseen laitoin ja ihan ensimmäistä kertaa laitoin kuusen ympäri myös helminauhaa. Vaikka itse sanonkin, niin sehän näyttää erittäin kivalle ja pidän siitä miten se laskeutuu oksille. Löysin myös palloja, joiden sisällä palaa pieni led-valo, ja ihastuin niihin oitis.

Kuusimattona käytin perinteisen sijaan vaaleaa taljaa, kun ei tarvitse murehtia, että tippuuko siihen vettä. Muovista jalkaa olisin halunnut jotenkin piiloon ja suunnittelinkin siihen aluksi jotain juuttikangasjuttua ympärille, mutta se ei kuitenkaan enää sopinut tähän ilmeeseen. Nyt voin siis vain toivoa, että kuusen alle ilmestyy kasapäin lahjoja rumaa jalkaa peittämään! 

Kaikenkaikkiaan kuusessa roikkuu nyt 8 metriä valoja, 12 metriä koristenauhaa, 8 metriä helmiä, 8 karkkikeppiä sekä lukematon määrä palloja. Olisikohan johonkin rakoon vielä mahtunut jotain?