Keskiyön siirappi

Vietämme huomenna pääsiäistä perheen kesken ja näin ollen minulle syntyi oiva tilaisuus leipoa pääsiäisherkkuja. Rahkapullat tuli jo leivottua ja syötyä, eikä perinteinen pashakaan innostanut. Siksi leivoinkin jälkkäripöytään pari erilaista kakkua - mustikkaisen sitruunajuustokakun ja sitruunasavariinin.

Sitruunasavariini 

1 dl maitoa

100 g voita

0,5 pss kuivahiivaa

4 dl jauhoja (gluteeniton)

1,5 dl sokeria

1 sitruunan kuori

2 munaa

Kostutus

0,5 l sitruunalimonadia (esim. Sprite)

2 sitruunan mehu

Aktivoi hiiva lämpimällä maidolla ja sen jälkeen sekoita kaikki yhteen. Kaada taikina kakkuvuokaan ja anna kohota tunnin ajan. Paista kakkua 175 asteessa 30 min ja kumoa lämmin kakku isoon kulhoon. Kaada neste päälle ja anna imeytyä muutaman tunnin ajan. Nosta kakku lautaselle ja säilytä viileässä.

Savariini on monelle tuntematon tuote, mutta itse kiinnostuin siitä joskus sen valmistustavan vuoksi. Se on hiivalla kohotettu kuivakakku, joka kostutetaan kauttaaltaan melkeinpä märäksi. Makunsa se saa sitruunankuoresta ja sitruunaisesta kostutusliemestä. Tämänkertainen kakkuni halusi hieman halkeilla, varmaankin gluteenittomien jauhojen vuoksi, mutta sain idean, että siivutan sen valmiiksi, niin kukaan ei näe onko se halki vai ei.  Yleisemmin sen kanssa tarjoillaan säilykehedelmiä ja kermavaahtoa, mutta halusin tällä kertaa hedelmien tilalle jotain prameampaa. Niinpä keitin ihanan cointreau -siirapin, johon sain heleän oranssin värin mandariinista. Täydellistä. 

Siirapinteko tosin osoittautui aika hankalaksi, ainakin näin ensikertalaiselle. Keitin tuon siirapin siis kolmeen kertaan, joista viimeisin kerta oli jo joskus keskiyöllä. Innostuin nimittäin tekemään tätä iltamyöhään, kun sen piti olla ihan helppo ja nopea juttu, mutta oletukseni osoittautui täysin vääräksi. 

Laitoin kattilaan 2 desiä sokeria ja 2 desiä vettä, sekä kolmen mandariinin mehun. Keittelin sitä ohjeen mukaisesti sen 15 minuuttia, mutta ei se vain muuttunut siirapiksi. Ajattelin, että ehkä taika tapahtuu kun se jäähtyy ja vein sen parvekkeelle. Puoli tuntia myöhemmin kattilan pohjalla oli edelleen litku, joka maistui sokerivedelle - hennolla mandariinivivahteella. Ei muuta kuin uudestaan levylle ja nyt annoin olla hellan täysillä, miedolla keittämisen sijaan. Ja johan alkoi tapahtua! Siirappi paksuni ja sain oivan idean jäähdyttää sitä parvekkeella, ettei cointreau haihdu täysin pois. Seuraavaksi  vastassa olikin kattilan pohjalle kovettunut sokerilaatta, enkä voinut uskoa, että yhden siirapin valmistus voisi olla näin hankalaa. 

Ei muuta kuin taas kerran kattila liedelle ja seos juoksevaksi. Nyt sitä ei tarvinnut enää lämmittää kiehuvaksi, joten sain lisattyä liköörin viimein joukkoon. Pienet maistelut, että onko likööriä riittävästi ja siirappi pulloon, ennen kuin jotain taas tapahtuu. Siirappi oli aamulla edelleen juoksevaa, joten onnistuin - kolmeen kertaan keitettyä siirappia siis, olkaatten hyvät!