lauantai 3. huhtikuuta 2021

Perheillallinen



Eilen keräännyimme saman pöydän ääreen perheen kesken ja söimme itsemme ähkyyn. Perheillalliset on parhautta, kun saa syödä yhdessä ja olla juuri sellainen kuin on. Illallistimme anopin luona, kun anoppi oli mökillä, joten kämppä oli tyhjänä. Siellä on isompi ruokapöytä, niin mahduimme kaikki saman pöydän ympärille ja lisäksi oli kiva päästä vähän pois kotoa ja laittautua. Myös uusi hame pääsi päälle, ja siitä tuleekin varmasti tämän kesän luottoasu.

Pääsiäispöytään piti tietysti saada lammasta ja suunnitelimme miehen kanssa, että karitsan kare olisi hyvä. Lihatiskille päästyäni vaihdoin kuitenkin lennosta karitsan kareen paahtopaistiin, sillä se oli suunnilleen puolet halvempaa ja lihamestari lupasi, että se olisi vähintäänkin yhtä hyvää kuin kare. Ja olihan se. Paahtopaistille tein pippurisen calvadoskastikkeen ja lisäksi pöydästä löytyi valkosipulikermaperunoita, keväistä parsaa ja varsiparsakaalia, värikästä salaattia, myskikurpitsa-crumblea sekä vieraiden tuomaa mehevää uunilohta. Nam.



Paistoin paahtopaisteja lihamestarin ohjeiden mukaisesti ensin hetken pannulla ja sitten uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.  Lihan sisälämpö on hyvä olla 54-58 astetta, riippuen kuinka punaisesta tykkää. Pannulle laitoin mausteeksi voita, sipulia sekä valkosipulia, jotka kaadoin mukaan myös uunivuokaan ja lopulta ne päätyivät kastikkeen pohjaksi. Mauston paahtopaistit ihan vain suolalla pippurilla ennen sekä jälkeen kypsennyksen, ja leikkasin ne ohuiksi siivuiksi, kun ne olivat ensin vetäytyneet foliossa vähän aikaa. Paahtopaistit onnistuivat mielestäni kyllä todella hyvin ja liha oli ihanan mureaa - juuri niin kuin lihamestari lupasikin.

Kastikkeen pyöräytin lihan paistoliemestä, pippurituorejuustosta sekä kermasta, ja maustoin sitä hieman calvadoksella. Kiehautin hetken ja siivilöin sipulit pois ennen tarjoilua. Myskikurpita-crumble on nykyään melkeinpä vakioruoka juhlaillallisillani ja vihreää tankoparsaa piti tottakai olla pääsiäispöydässä. Ruoka upposi vieraisiin ja jälkiruoan syöminen teki vähän tiukkaa, joten eiköhän kaikki ollut aika hyvää. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti