Possumunkkihimo

Innostuin tänään aloittamaan vapun vieton leipomalla munkkeja. Idean tähän sain viime yönä, joten tällä aikataululla piti turvautua kaupan simaan. Oma laitetaan tekeytymään sitten vapuksi, koska se maistuu oikealta.

Munkkeihini käytin valmiita gluteenittomia pullajauhoseoksia, ja koska kaapissa oli eri valmistajien kaksi vajaata purkkia, niin päätin yhdistää ne. Tuskinpa siitä on haittaa. Valmistin yleiskoneella puolen litran taikinan, josta sain 15 munkkia - tosin kaksi niistä oli jättimäisiä possumunkkeja. Viime yönä kun alkoi tekemään mieli oikein kunnon possumunkkia, ja ajattelin, että jos leivon perinteisiä vappumunkkeja, niin siinä samalla voi kokeilla pyöräyttää pari possuakin. Ovelaa, eikö?

Munkkirinkilät on ihan tuttu juttu, mutta possumunkkeja olen nautiskellut vain kahviloissa. En ymmärrä miksi juuri se possumunkki on niin hyvää, kun ihan samaa tavaraahan se on kuin pyöreätkin. Rinkulat tehtyäni paneuduin possusten tekoon eli tein kaksi levyä. Niiden toiseen laitaan levitin vadelmahilloa, taitoin toisen puolen päälle ja nipistelin umpeen. Tekovaiheessa  ne tuoksuivat jo aivan possumunkille, en tiedä sitten oliko se se hillon ja taikinan yhdistelmä, suuri possumunkkihimo vai viiraako tällä leipurilla jo päässä? Eikä niistä nyt ehkä ihan perinteisen possumunkin näköisiä tullut, vaan ennemminkin tuollaisia pasteijamaisia. Possumunkkipasteija, kevään uusi trendi. 

Oli miten oli, annoin rinkuloiden ja possujen kohota liinan alla puolisen tuntia ennen paistoa. Uppopaistoin munkit rypsiöljyssä, jonka jälkeen nostin ne talouspaperille ja siitä sokerikylpyyn. Öljyn kanssa kannattaa muistaa olla varovainen ja pitää kattilan kansi lähellä. Jos öljy leimahtaisi, niin öljypalo tulee tukahduttaa eikä sinne saa laittaa vettä. Possumunkkien hillo vähän tursusi paistettaessa, mutta se ei onneksi aiheuttanut mitään tulipaloa, vaikka hieman kyllä syke kohosi jännityksestä.

Oli kiva leipoa pitkästä aikaa, mutta kyllä täytyy sanoa, että peukutan edelleen sen Fazerin valmistaikinan puolesta. Nämä munkit leivoin alusta asti, kun jauhosekoituksia oli jo kaapissa, mutta seuraavat kokeilen siitä pakastetaikinasta. Siinä vain on jotenkin enemmän makua, vaikka tähänkin lisäsin ohjeesta poiketen reilusti vaniljasokeria sekä kardemummaa. Kaikesta huolimatta juuri paistettu munkki on kyllä aika herkkua. Rinkuloita meni siman kanssa, mutta possut jäivät aamukahville, kun hillo olisi voinut olla vielä vähän kuumaa. Pasteijamainen muoto vähän hälveni paiston aikana, mutta ei minusta nyt mitään possumunkkimestaria kyllä tullut näin ensi yrittämällä.