Melkein hiukseton

Tänään tein jotain todella radikaalia. Istuin kampaajan tuoliin ja sanoin, että nyt leikataan niin lyhyt ettei sitä voi laittaa kiinni. Leikkasin nimittäin juuri taannoin lyhyemmän tukan, mutta kuitenkin se aina sujahti näpsäkästi ponnarille. Totesin, että sen tulee olla niin lyhyt, etten voi turvautua siihen vaihtoehtoon. 

Löysin netistä hyvin hiusmalleja, jotka kutkuttivat mieltäni ja kuvia näyttämällä onkin helppo kertoa kampaajalle mitä haluaa. Olin myös hieman vaikea asiakas, sillä halusin aina vain lyhyemmän ja lyhyemmän, sillä en kestänyt ajatusta tasaisesta pottatukasta. Hiushuone Boosterin henkilökunta kuitenkin jaksoi läpi kaikkien vaatimuksieni ja lopulta päästiin kaikkia miellyttävään lopputulokseen. Siitä tuli lyhyt eikä sitä todellakaan saa enää ponnarille. 

Löytämässäni esimerkkimallissa minua kiehtoi sen graafinen linja ja ajatus siitä, että se on joka puolelta vähän eri mittainen. Minulla kun on pitkätkin hiukset tapana laittaa pinnillä kiinni toisesta sivusta toisen puolen hulmutessa vapaana, niin mietin, että miksei se toinen puoli voisi sitten saman tien olla lyhyt, niin vältyttäisiin pinnittämiseltä. Kasvoilleni mielestäni myös sopii paremmin se, että hiukset eivät kehystä niitä tasapaksusti. Eri mittaiset linjat tuovat vähän särmää ja kaipaamaani vaihtelua. Kampaaja sanoi myös, että tämä malli on helppo laittaa - pelkkä föönaus pesun jälkeen ja suihkaus lakkaa riittää. Ja sehän sopii minulle, sillä en todellakaan jaksa tuheerata tukan kanssa joka aamu puolta tuntia. 

Olen hyvin pitkään elämässäni vältellyt kampaajia ja etenkin lyhyttä tukkaa. Muistan ala-asteen alussa kuinka äiti sai minut suostuteltua lyhyeen polkkatukkaan sillä verukkeella, että saan nukkua sen ajan mitä pitkien hiusten kanssa kulusisi letitykseen. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä lapsenakaan en ollut mikään varsinainen aamuvirkku. Kuitenkin koulukuvien saavuttua tajusin, että pottatukkani näytti aivan kammottavalle ja vannoin etten enää ikinä leikkaa hiuksiani - ainakaan lyhyeksi. Niinpä minulla on vuosikausia ollut pitkä ja paksu tukka, johon sai kyllä upeita kampauksia, mutta joka kuitenkin sitten arkielämässä pyörähti aina tiukalle sykerölle takaraivoon. 

Mutta nyt siis opettelen elämään lähes hiuksetonta elämää, ilman ponnareita ja toivon, että sinäkin tykkäät tästä yhtä paljon kuin minäkin! 

Blue suede shoes

Tänä keväänä olen useammassakin blogissa törmännyt kaikkeen vaaleanpunaiseen ja nyt se iski minunkin tajuntaani. Jotain vaaleanpunaista oli saatava, joten minähän näppäränä tyttönä rupesin tuumasta toimeen ja suuntasin tieni kaupungille. Muutama ei-vaaleanpunainen vaatekappale tarttui mukaani ja tietysti kengät. En ihan otsikon mukaisia kenkiä ostanut, vaan ihanat vaaleanpunaiset kangastossut. Olen aivan rakastunut ja pidän näitä taatusti koko kesän! 

Halusin, että kengissä on edes jotain ja näissä nuo kultaiset yksityskohdat riittivät siihen. Harkitsen vielä nauhojen vaihtamista eri värisiin, mutta ainakin toistaiseksi mennään näillä. Vaaleanpunaiset vaatteet valitettavasti hieman kauhistuttavat, kun tunnen näyttäväni niissä pullealle pikku possulle. Tuon väristen vaatteiden ostoa välttelen siis vielä, vaikka samaan aikaan ne huutavat kaupassa nimeäni! 

Alotan nyt kuitenkin varovasti näillä vaaleanpunaisilla kengillä, ne eivät ainakaan lihota. Ulkoilutin niitä jo tänään ruokakaupassa ja näytin varmaan todella surulliselta. Kuljin nimittäin suurimman osan matkasta katse maassa, kun ihastelin kenkiäni joka askeleella!

Ruby Beauty

Tuleva vadelman kasvattaja tässä hei! Tai sitten ei, aika näyttä kuinka käy. Melko kauan sitä sai odotella, mutta tällä viikolla se viimein saapui. Ruby Beauty nimittäin löysi tiensä kotiin, ja nyt vain enää toivotaan ja odotellaan satoa. Ja kyllähän sitä tulee, sillä tämä ei ole mikä tahansa puutarhavadelma, vaan minun ikioma kasvattini, ihana ja rehevä parvekevadelmani.

Mukana tuli tilaajalahjana kookos istutusmultaa, joka olikin aivan uusi tuttavuus. Se oli tiivisti pakattu pienen pieneen pakettiin, mistä kuitenkin sai lopulta pikku pussillisen ihka oikeaa multaa. Pussiin vain lisättiin 3,5 desilitraa vettä ja annettiin olla viitisen minuuttia. Multa turposi itsekseen, jonka jälkeen se möyhittiin ilmavaksi mullaksi. Tämän kookosmullan pitäisi olla erityisen hyvää juuri taimille, sillä se sisältää hurjasti ravinteita - jopa 2-3 viikoksi. Aika kätevää, sanoisin!

Istutin taimen isompaan ruukkuun ja asetin parvekkeelle aurinkoiseen paikkaan. Kookosmultaa ei riittänyt koko ruukulliseen, niin ympyröin lähinnä taimen juuriston sillä ja laitoin sitä myös pinnalle. Ehkä näin vadelma saa kuitenkin hyödynnettyä kookosmullan ravinteita, vaikka pohjalla onkin vain ihan tavallista multaa. Toivotaan myös, että vältymme tuholaisilta. Ne ovat ilmeisesti vadelmassa melko yleisiä, varsinkin näin parvekekasvatuksessa, jossa ilma seisoo enemmän paikoillaan. Laitan kuitenkin kaikki sormet ja varpaat ristiin, ettei sellaisia saada riesaksi tai jos saadaankin, niin päästäisiin niistä myös eroon.

Myös muut kevätkylvöissä istutetut kaverit kasvavat jo terhakkaasti parvekkeella. Lehtikaali ja yrtit selvisivät parhaiten ja salaateistakin varmaan jotain satoa saadaan, mutta kurkku aiheutti hieman harmaita hiuksia. Vähän nimittäin harmittaa, että viidestä kurkun taimesta vain yksi on selviytynyt näihin päiviin asti. Sitä suojellaankin nyt sitten kaikelta pahalta ja hoivataan niin hyvin kuin pystytään. Katsotaan mitä tulee, saadaanko yhden yhtä vadelmaa tai kurkkua.

Keksitty keksi

Tänään teki mieli jotain hyvää kahvin kanssa ja muistelin kaverin kahvipöydässä maistamiani maapähkinäkeksejä. En tehnyt aivan samanlaisia, kun en tiennyt millä ohjeella ne oli tehty, mutta hyviä nämäkin olivat. Otin ihan umpimähkään netistä jonkun hyvän oloisen reseptin ja tällä kertaa päätökseen vaikutti ohjeen helppous. Tässä ei tarvinnut vatkata eikä vaahdottaa, pelkkä tasainen sekoitus riitti. 

Maapähkinävoi on mielestäni liiallisina määrinä hieman tunkkaista, ja kun se oli kuitenkin tämän ohjeen pääainesosa, niin sitä makua välttääkseni ajattelin lisätä mukaan hieman raikkautta. Raastoin taikinaan sitruunan kuorta, joka toi kekseihin mukavan lisävivahteen. 

Näihin kekseihin tarvitset siis yksinkertaisesti vain desin fariinisokeria sekä maapähkinävoita, kaksi desiä kaurahiutaleita, kananmunan ja teelusikallisen leivinjauhetta. Kaikki vain sekoitetaan tasaiseksi, asetellaan pikkulusikoiden avulla pellille ja painetaan haarukalla tasaiseksi. Keksejä paistetaan 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Keksit kannattaa nostaa jäähtymään pohjapuoli ylöspäin, muuten niitä ei saa irti leivinpaperista. Tällä ohjeella keksejä tuli vain yksi pellillinen, eli jos meinaat, että vieraillekin riittää, niin kannattaa tuplata tai triplata ohje. Ja lisäksi, tämäkin ohje on lähes vegaaninen - riittää kun jätät vain munan pois tai korvaat sen vaikkapa banaanilla. 

Ja mikä parasta, ehdit leipoa näitä herkkusia vielä vaikka äitienpävän kahvipöytään! 

Leipurisyyhy

Olen jo pitkään ollut hyvin tyytymätön Maku -lehden sisältöön, ja tässä talven mittaan useampaankin otteeseen harkinnut tilauksen lopettamista. Mielestäni lehden makukirjo on jotenkin kutistunut ja ohjeet kiertävät samaa kehää. Tällä viikolla postiluukusta tipahti jälleen tuo kyseinen lehti, ja muistin, että "ainiin, sekin piti peruuttaa". Tahmeasti kävin lehden kimppuun ja yllätyksekseni se olikin tällä kertaa ihan mielenkiintoinen! Löysin jopa muutaman reseptin jota voisin kokeilla, mutta silti takaraivossa pyörii ajatus, että ehkä minun pitäisi tilata ennemminkin jokin leivontalehti eikä niinkään ruokalehti.

Sormet syyhyävät hirveästi leipomaan eikä tämä Maku ainakaan auttanut asiaa. Löysin lehdestä ihanan näköiset raparperi-wilhelmiinat, ja päättelin, että ne ovat hyviä, kun jo pelkkä wilhelmiinakin sulaa suuhun. Pari sivua päästyäni eteenpäin löysin suolakaramelli-neliöt, jotka kai jotenkin etäisesti muistuttavat mokkapaloja. Silmieni edessä vilisi myös voileipä- ja juustokakkuja, mutta onneksi vanhenen ensi viikolla niin on hyvä syy leipoa vaikka joka päivä! Virallisena juhlapäivänä en ole kotimaaan kamaralla, mutta ehkä sitten anoppilaan leivon paljon herkkuja kahvin seuraksi. 

Tai ihan sama kuka ne syö, haluan vain leipoa. 

Suuria lupauksia

Olen todella huono missään ihonhoitorutiineissa, mutta sillon tällöin ryhdistäydyn. Suihkussakäymisen lisäksi suurin rutiinini tällä saralla on kasvojenpuhdistus kasvovedellä aamuisin. Melko säälittävää. En siis juurikaan harrasta säännöllistä kuorintaa tai rasvaamista, vaikka ehkä pitäisi. En myöskään ole mitenkään merkkiuskollinen, vaan käytän tuotteita, jotka tuntuvat hyviltä ja toimivilta. Silloin tällöin tulee jokin tarve panostaa ihon hyvinvointiin, ja tänään totta tosiaan oli sellainen päivä. 

Kevään tullen iskee aina jotenkin sellainen virkistäytymisen tarve ja tuntuu, että koko kehon pitäisi säteillä kun ei enää piilouduta talvitakin alle. Tämän päivän kauneudenhoitooni kuului siis koko kropan ja kasvojen kuorinta, sekä kasvoille tein myös tuollaisen kalvonaamion. Kalvonaamiot ovat niin mahtavia, kun ne voi vain nyppiä pois kasvoilta. Tuntuu, että epäpuhtaudet oikein imeytyvät kalvoon ja irtoavat ihosta kun kalvon repäisee irti. Ehkä lempijuttujani ihonhoidossa.

Sääret piti tietysti myös ajella siloisiksi, sillä mekot houkuttelevat jo kovasti, ja perus hiustenpesusta poiketen, tänään annoin hiuksillekin aimo annoksen hoitoainetta. Lopuksi tottakai kosteuttavaa rasvaa koko keholle ja kynnet - niiden lakkaukseen on hyvä päättää moinen hemmottelupäivä!

Aina hoidettuni ihoa perusteellisesti ajattelen, että "voisi kyllä jatkossa tehdä naamion joka viikko, ei tähän nyt niin kauaa mene". Rutiinia tällaisesta ei kuitenkaan saa minulle mitenkään, mutta toisaalta tämä tuntuu vähän enemmän luksukselta silloin kun tähän kaikkeen ryhtyy. Ja jos ei muuten tule hyvä olo, niin naamiotuubilla ainakin oli suuret lupaukset. Nyt olen sitten kaiketi enemmän tai vähemmän - täydellinen.

Eka kerta

Tänään oli niin hieno ilma, että päätimme lähteä kevään ensimmäiselle retkelle. Pakkasin tavarat mummun vanhaan pärekoriin ja suuntasimme rannalle. Tuttuun tapaan näin ekalla kerralla grillattiin vain makkaraa ja lisukkeeksi pyöräytin aamusella vähän perunasalaattia. Itse kun en enää voi kaupan salaatteja syödä, niin loihdin sellaisen version, jota voin sitten itsekin hyvillä mielin lapata suuhun. Laitoin siis majoneesin tilalle kermaviiliä ja jätin omenan pois. Tuli ihan hyvää niinkin, toki olisi ollut parempaa jos se olisi ehtinyt yön yli maustua. 

Mutta kyllä se kevään ja kesän ensimmäinen makkara on aina vaan niin hyvä. Suosittelen. 

Lakkaholisti

En ole koskaan ollut mikään supermeikkaaja tai laittautuja; voin ihan hyvin lähteä ulos ovesta harjaamatta hiuksia ja meikkaan silloin kun tuntuu siltä. On kuitenkin yksi asia mikä on aina hyvä olla kunnossa, nimittäin kynnet. Äärimmäisen harvoin minut näkee ilman kynsilakkaa tai repsahtaneissa lakoissa. Huolitellut kynnet ovat minun juttu ja tuossa taannoin kun näin kaveria, eikä ollut lakkaa, aiheutti se suurta kummastusta. Ja kyllä sitä myös tuntee itsensä enemmän omaksi itseksi, kun kynnet ovat tiptop.

Olen lakkaillut kynsiäni näin taajaan oikeastaan läpi koko aikuisiän. Se vain on sellainen minun juttu ja usein kynteni saavat myös huomiota osakseen. Esimerkiksi viime kesänä äitini ihmetteli miksi maalla lomaillessakin pitää kynsiä lakata ja kas - heti seuraavana päivänä torilla saivat kynteni aikaan hämmästelyä ja ihastelua. Hyvin harvoin siis myöskään lakkaan vain yhdellä värillä tylsästi, vaan yleensä koristelen kynnet käyttäen eri värejä tai sitten hyödyntäen strasseja, tarroja sekä glitteriä. Joskus ihmisiä myös ihmetyttää, että olenko muka tehnyt kynteni aivan itse ja onko minulla muka oikeasti luonnon kynnet. Tähän vastaan, että kyllä ja kyllä! Kynteni on laittanut vain kerran joku toinen ja silloinkin olisin itse tehnyt paremmat. En siis anna kenenkään muun laittaa kynsiäni enkä ole ikinä käyttänyt tekokynsiä. Omani kasvavat sen verran sukkelaan ja napakasti, ettei tarvitse lohkeilua pelätä.

Mitä muuta sitten teen lakkauksen lisäksi? Tässä kohtaa on pakko myöntää, että kaikenlaisen muun käsienhoidon laiminlyön kyllä aika huolella. Lyhennän kynsiä noin muutaman kuukauden välein, ja silloin samalla muotoilen ne viilalla haluamani malliseksi. Tätä en tosiaankaan tee joka lakkauksen yhteidessä, vaan vain silloin kun ne alkavat tuntua liian pitkiltä. Lyhennyksen jälkeen suosin yleensä ranskalaista manikyyriä, sillä se sopii mielestäni vain hieman lyhyemmälle kynnelle. Sitten kun pituutta ehtii tulla vähän lisää, on kiva leikkiä kaiken maailman koristeilla. Myös vuodenajat ja tapahtumat vaikuttavat lakkausvalintoihini, esimerkiksi hautajaisiin tai muihin arvokkaisiin juhliin mietin kynsiä hieman enemmän kuin perus arjessa. Joskus on kiva laittaa ihan liikaa timantteja ja glitteriä, kun taas toisinaan se ranskalainen manikyyri houkuttelee eniten. 

Päädyin höpöttämään näistä kynsijytuista nyt teillekin, sillä sain aivan mielettömän lahjan. Sain kahdeksan kappaletta O.P.I Infinite Shine geelilakkoja ja sehän on aivan mahtavaa! Geelilakkaus eli kestolakkaus on tavallista lakkausta pitkäkestoisempi ja lakkakin oli paljon peittävämpi. Ei siis tarvittu miljoonaa kerrosta lakkaa, niin kuin joissain tapauksissa. Nämä eivät myöskään tarvitse UV-uunia kuivuakseen, vaan kuivuvat ihan niin kuin muutkin lakat. Melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. 

Vapuksi tietenkin halusin näitä uutukaisia kokeilla ja päädyin hennon vaaleanpunaiseen, keväiseen väriin. Sävyn tarkempi nimi on Indefinitely Baby ja ainakin omasta mielestäni väri on todella herkullinen. Lakka oli hieman paksumpaa kuin tavallinen, joten sen levitys oli paikka paikoin hieman haastavaa. Tai ehkä se vaatii vain totuttelua. 

Lopputulema on kuitenkin se, että O.P.I Infinite Shinen avulla saa kyllä kotikonstein erittäin tasaisen ja peittävän lopputuloksen, jonka luvataan kestävän jopa 10 päivää. Kestosta en vielä osaa sanoa, sillä lakkasin kynnet vasta toissapäivänä, mutta suuria ne ainakin lupailevat. 

Lakan päälle voi muiden lakkojen tapaan vielä lisäillä koristeita, ja itse päädyin lisäilemään vain kynsien kärkiin hieman hopeista glitteriä. Voi olla etten jaksa odottaa sitä kymmentä päivää, kun haluan päästä kokeilemaan noita kaikkia sävyjä ja laittamaan hieman timantteja kevään kunniaksi! Jos tykkäät kynsijutuista, niin Instagram -tililleni päivitän useammin kynsikuvia kuin tänne blogin puolelle. Etsi sieltä @annavalta ja hekumoidu!