Joulukoti

Päästän teidät nyt kurkistamaan meidän joulukotiin. Minulla on sellainen jättikokoinen muovilaatikko, johon aina suljen joulun joka vuosi ja seuraavana jouluna otan sen sieltä esiin taas uudestaan. Olen siis kasannut joulukoristeet yhteen laatikkoon, ettei niitä tarvitse joulun alla etsiä jokaisesta eri laatikosta. Näin ne myös pysyvät siisteinä ja pölyttöminä. 

Tältä joulu meillä tällä hetkellä näyttää - vain kuusi puuttuu enää. Tontut ovat hypähtäneet pöydille ja kukkaruukkuihin, hyasintit avautuvat vähitellen ja jättimäinen olkipukki vahtii joulutohinoita ruokapöydällä. Pienet valonauhat siellä täällä, kyntteliköt ja enkelit tuovat joulun tunnelmaa. Ihan parhaita mielestäni ovat nuo ravisteltavat lumisadepallot, olen lapsesta asti rakastanut niitä. Ehkä minussa asuu vieläkin pieni lapsenmielinen tyttö, joka ravistelee palloa ja odottaa kuumeisesti joulupukin saapuvan.

Hyasintit ostin tällä kertaa Plantagenista, sillä sieltä niitä sai kolme vitosella. Ja miksi turhaan maksaa kukkakaupan koristelluista versioista, kun ruukkuun voi itsekin laittaa vähän havuja tai muita koristeita. Kanelitangot, kävyt, sammal, oksat ja rusetit sopivat jouluasetelmiin erityisen hyvin. Ja kun nämä ensimmäiset hyasintit ovat kukintansa kukkineet, niin ruukkuihin voi vain vaihtaa uudet tilalle. 

Hyasintit ovat ihan pakollisia jouluna, niiden tuoksu on jotenkin niin huumaava. Vasta tänään tajusin, että ne tuoksuvat oikeastaan melko samalle kuin kesäinen syreeni - ja minä kertakaikkiaan rakastan syreenin tuoksua. Jouluilmettä ja -tunnelmaa voi luoda helposti pienillä koristeilla, tutuilla lapsuuden tuoksuilla ja vaihtamalla esimerkiksi pöytäliinoja. Ei tarvitse kääntää koko kämppää ympäri tai siivota kaikkia
vaatekaappeja - paitsi jos aiot viettää joulun kaapissa. 

Kylmään maitoon kastettuna

Kuten osa on ehkä huomannutkin, on blogissa ollut hieman hiljaiseloa viime aikoina. Omassa elämässä tuntuu tapahtuvan vähän liikaakin, joka puolestaan on vienyt veronsa kirjoituspuolelta. Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan, kun päästään kunnolla näiden joulujuttujen pariin! 

Olen tällä viikolla tehnyt jo vaikka mitä joulutöitä. Jouluintoilunhan aloitin jo joskus syyskuussa ja onneksi tein kortitkin valmiiksi hyvissä ajoin - nyt ne olisi nimittäin kyllä jääneet tekemättä. Tällä viikolla olen siis pessyt jääkaapin, sulattanut pakastimen, leiponut yhden peltirasiallisen pipareita, laittanut joulukoristeet paikoilleen ja postittanut osan korteista. Äiti saa toimia postitonttuna, ja viedä loput kortit kotipuoleen. Vielä pitäisi lyödä lukkoon joulupöydän sisältö, leipoa vähän lisää ja ehkä ostella lahjoja. 

Tänäkin vuonna leivoin piparkakkuni mummun ohjeella. Koen sen jotenkin tarpeelliseksi, että tuota reseptiä jatketaan ja kaikki pitävät näistä aina niin paljon. Miehen mielestä nämä ovat parhaita mahdollisia pipareita. Lisäksi äidin ohjeella tehtyjä saan kuitenkin äidin itse leipomina, joten voin ihan hyvin tehdä itse mummun pipareita. 

Tarvitset 1,5 dl siirappia, hieman alle 2 dl eli 140 grammaa sokeria, 1,5 teelusikallista pomeranssia ja puolikkaan teelusikallisen kanelia, kardemummaa sekä neilikkaa. Ne kiehautetaan kattilassa, jonka jälkeen mukaan lisätään puolikas ruokalusikallinen ruokasoodaa, 140 g voita, yksi muna ja lopuksi 4,5 desiä vehnäjauhoja. Taikinan annetaan maustua ja kovettua jääkaapissa yön yli, jonka jälkeen siitä leivotaan ihania ja kauniita joulupipareita. 

Tuo ensimmäinen laatikollinen tulee syötyä varmaan hetkessä, mutta onneksi näitä tekee helposti lisää. Parhaita piparit ovat mielestäni aikaisin aattoaamuna, kylmään maitoon kastettuina. Suosittelen kokeilemaan!

Kotikahvila

Tässä on tovi vierähtänyt ja marraskuukin on ehtinyt jo loppupuolelle. Nyt voi jo kunnolla alkaa paneutumaan jouluun ja lahjojakin pitäisi vielä keksiä. Tänään ajattelin laittaa kotiin hieman jouluista ilmettä, mutta tässä ensin muutama vinkki pimeiden iltojen kahvihetkiin.

Kahvihan on jo melkein kansallisjuoma ja useimmat meistä kaipaavat sitä heti herättyään. Meillä kahvinkeitto on aamuisin miehen kontolla, ja yleensä viikonloppuisin saan nautiskella jotain hieman erikoisempiakin aamukahveja. Miksi turhaan lähteä kahvilaan, kun voi vain huudella keittiön puolelle, että tänään maistuisi latte makusiirapilla. 

Meillä ei ole ollenkaan kahvinkeitintä vaan vain erilaisia pannuja. Normaalisti juomme aamuisin oikein vanhanaikaista pannukahvia, mutta iltaisin usein pikakahvia. Herkutteluhetkiin löytyy mutteripannuja muutamassakin eri koossa. Ihmettelet varmaan, että miksemme omista kahvinkeitintä, mutta siihen on kaksi ihan pätevää syytä. Luovuin aikanaan jo yksin asuessani kahvinkeittimestä, sillä mielestäni sillä tuli aina pahaa kahvia. Ajattelin, että jossain vaiheessa sitten Moccamaster tai muu hyvä keitin, mutta nykyisessä asunnossamme on niin pieni keittiö, että jos työpöydälle laittaisi vielä kahvinkeittimen, niin ruoat ja leipomiset voisikin sitten unohtaa. Eli joskus, jos Luoja suo ja saamme isomman keittiön, niin sitten hankimme myös sen keittimen. Tilanne ei nyt sinänsä meitä kumpaakaan niin kauheasti haittaa, sillä pidämme pannukahvista. Jotkut sanovat sen olevan epäterveellistä, mutta en usko, että kupilliseen päivässä kukaan kuolee. 

Kahvia on helppo muunnella ja maustaa keittäessä tai vasta kuppiin kaadettua, ja attelinkin nyt jakaa teille muutamia kahvivinkkejä. Paljastan, että mitä saan, kun sunnuntaiaamuna pyydän korvapuustikahvia tai iltaisin kun pikakahvi kyllästyttää ja haluankin kaakaokahvin. 

Korvapuustikahvi on nykyään yksi lemppareistani. Se on hieman parempi versio kardemummakahvista, mutta ei kovinkaan paljoa vaikeampi tehdä. Eli laita kahvin suodattimeen tai pannukahvin joukkoon kahvin lisäksi teelusikallinen sekä kanelia että kardemummaa. Kun kahvi on valmista, laita kupin pohjalle teelusikallinen fariinisokeria, kaada kahvi kuppiin ja viimeistele annos maitovaahdolla. Pinnalle voi vielä ripotella tummaa kaakaoajauhetta tai kanelia koristeeksi. Tällä kahvilla on myös helppo kutsua kaveri pullakahville - kaikki valmiina yhdessä kupissa!

Toinen tämän hetken suosikeistani on kaakaokahvi. Kuten jo sanoinkin, pikakahvin maku kyllästyttää välillä. Kaakaokahvissa se kuitenkin menee ja halutessaan tätä kahvia voi vaikka terästää vielä vähän kermaliköörillä. Tarvitset siis kahvikupillisen maitoa, kahksi teelusikallista pikakahvijauhetta ja kaksi teelusikallista maitokaakaojauhetta. Laita maito kuumenemaan mikroon, sekoita kaikki yhteen ja nauti! 

9 x syksyn parhaat

- pimeät illat ja kynttilät

Iltaisin on ihana tunnelmoida kynttilän valossa ja juoda vaikka kuppi kuumaa glögiä

- pehmeät huivit ja neuleet

En mistään hinnasta luopuisi lempihuiveistani. Ne on niin mahtavan pehmeitä ja isoja, ja ne suojaavat hyvin syksyn viimalta. Ostin myös uuden, viininpunaisen neulepaidan, joka onkin tämän hetken suosikkini.

- luonnon kauneus

Luonto on parhaimmillaan, kauneimmillaan ja hauraimmillaan valmistuessaan talveen. Ruskan värit ja syysmetsän tuoksut ovat hyvä syy ulkoilla

- lämpimät pataruoat ja keitot

Toki niitä voi tehdä ympäri vuoden, mutta parhaiten padat ja keitot sopivat steisiin syyspäiviin

- joulun odotus

Alotan sen aina hyvissä ajoissa, kuten olette ehkä huomanneet. Nyt voi jo ihan hyvin suunnitella tuota vuoden parasta juhlaa!

- untuvapeiton kanssa nukkuminen kesän jälkeen

Minä niin rrrrakastan pehmeää untuvatäkkiäni!

- kurpitsat

Ne ovat vaan niin mainion makuisia, ja taipuvat moneen ruokaan

- luonnonantimien säilöminen

On mahtavaa tehdä pikkelssejä, hilloja, mehuja ja muita säilykkeitä talven varalle

- Starbucksin Pumpkin Spice latte

Mitä sitä selittelemään. Se on kahveista parhain.

Keittiön tuhattaituri

Uusimmassa Maku lehdessä oli tehty paljon kaikkea maa-artisokasta, mutta eniten hämmensi se, että siitä voi muka tehdä myös kakun. Maa-artisokka oli minulle aivan uusi tuttavuus ja kaupassakin meni hetki kun en ollut varma miltä se näyttää. Luulin sitä isommaksi, mutta se onkin oikeastaan vähän inkivääripalan näköinen ja kokoinen möhkäle. Pehmeän ja pähkinäisen makunsa ansiosta maa-artisokka on keittiön monitaituri ja sopii näin ollen niin sosekeittoon, muussiin, sipseiksi tai vaikka pannacottaan.

Uskalsin kokeilla maa-artisokkaa turvallisesti, sillä se on kuitenkin juures ja juurekset ovat yleensä ihan hyviä. Maa-artisokkaa luonnehdittiin siis pähkinäiseksi ja kakkua kuvailtiin porkkanakakun serkuksi. Leipomisvaiheessa tätä leipuria kyllä hieman hirvitti, sillä maa-artisoikkaa ei kuorittu, vaan pelkästään pestiin ja raastettiin. Raastettuna tuo kaveri ei näyttänyt eikä tuoksunut kovinkaan herkulliselta, ja olin aivan varma, että kakkuni menee pilalle. Hetken emmittyäni lisäsin sen kuitenkin rohkeasti taikinaan ja toivoin, ettei kakusta tulisi aivan kammottavan makuista. Ei muuten niin väliä, mutta kaveripariskunta oli tulossa kylään enkä halua tarjoilla mitä tahansa. Tästä syystä en ikinä kokeile uusia reseptejä tarjoiltavaksi ja nytkin jouduin siis maistamaan kakkua ennen vieraiden saapumista. Vieraat ymmärsivät, että kakusta puuttui pala, sillä en mistään hinnasta tarjoilisi mitään minkä makua en ole tarkistanut.

Kakku oli yllättävän helppo tehdä, se onnistui niin kuin pitikin ja oli näyttävän näköinen. Ohjetta muutin sen verran, että vaihdoin saksanpähkinät cashewpähkinöiksi ja lisäsin kardemumman seuraksi vähän muitakin mausteita. Jätin myös kuorrutteesta voin pois ja korvasin sen kermavaahdolla. Olisin odottanut, että maa-artisokka olisi tehnyt kakusta vielä kosteamman, mutta tiedänpähän ensi kerralla vähän kostutella. 

170 g voita

2,5 dl sokeria

6 munaa

6 dl vehnäjauhoja

2 rkl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa, kanelia ja vaniljasokeria

250 g maa-artisokkaa

n. 50 g pähkinöitä

Pese maa-artisokat hyvin ja raasta pieneksi. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat joukkoon parissa erässä. Lisää vaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää lopuksi raaste ja rouhitut pähkinät. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. 

Kuorrute 

200 g tuorejuustoa

2 dl kermaa

1 rkl vaniljasokeria

1 dl sokeria

pähkinöitä
vaahterasiirappia

Vaahdota kerma ja sekoita kaikki yhteen. Lusikoi kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle niin, että kuorrutteeseen jää kuoppia siirappia varten. Ripottele päälle rouhittuja pähkinöitä ja kaada vaahterasiirappia pinnalle. 

Salaisuus piilee tähtianiksessa

Viikonlopun kunniaksi halusin kokkailla hieman parempaa ruokaa. Pataruoat kuuluvat vahvasti syksyyn ja olen jo pitkään haaveillut osso bucosta. Anopilla olen monesti ihastellut lihapadan ihanaa makua ja nyt kokeilin tuota taikaa itsekin - salaisuus piilee tähtianiksessa. Se tuo lihapatoihin aivan järisyttävän hyvän maun, ja tehostin anismaisuutta vielä fenkolilla. Viimeksi kun tein osso buccoa, tein sen perinteisemmän ohjeen mukaan tomaattikastikkeeseen, mutta nyt halusin tumman ja syvän makuisen padan. Padan lisukkeeksi tarjoilin tuoretta, itsetehtyä focacciaa.

Laitoin lihapadan vähän niin kuin marinoitumaan jo edellisenä päivänä. Huuhtelin osso bucon luunsiruista ja lisäsin lihat pataan punaviinin, timjamin, tomaattipyreen, pippureiden, lihaliemikuution, sipulin, fenkolin, suolan ja tähtianiksen kera. Tähtianiksia tuli pataan vain yksi, anopin ohjeiden mukaisesti. Seuraavana päivänä pataan lisätään vettä ja haudutetaan uunissa nelisen tuntia. Keskivaiheilla lisäsin kermaa, tuoreita herkkusieniä ja suurustin liemen maizenalla. Halusin, että liemi on paksua ja herkullista.

Herkullisen focaccian tein seuraavanlaisesti:

3½ dl vettä

 7 dl vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1½ tl suolaa

½ dl oliiviöljyä

1 rkl hunajaa

Lämmitä vesi kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita vehnäjauhot kuivahiivan kanssa kulhossa ja lisää kuumennettu vesi. Lisää jauhoja vähitellen, loppuvaiheessa suola, oliiviöljy ja hunaja. Jatka vaivaamista, kunnes taikina on tahmeaa, mutta joustavaa. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa 30 minuuttia. Laita leivinpaperi korkeareunaiseen uunivuokaan ja voitele se runsaalla määrällä oliiviöljyä. Kumoa kohonnut taikina suoraan vuokaan, ja levitä taikina tasaiseksi jauhoitetuin sormin. Anna kohota vuoassa liinan alla vielä puoli tuntia. Painele kohonneeseen focacciaan jauhotetulla sormella kuoppia ja voitele leivän pinta oliiviöljyllä. Leivän pinnalle ripotellaan sormisuolaa ja haluamiaan täytteitä. Minä laitoin oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja sekä tuoretta timjamia. Levitin täytteet eri puolille leipää, sillä itse en välitä oliiveista. Leipää paistetaan 225 asteessa 10-12 minuuttia ja lopuksi pinnalle pirskoitellaan vielä vähän lisää öljyä.

Pehmeä focaccia oli ihanaa täyteläisen padan kanssa eikä muita lisukkeita tarvittu.

Kerrankin ajoissa

Se olisi kuulkaa lokakuun alkupuoli ja minulla on joulukortit valmiina! Kerrassaan ennenkuulumatonta, mutta ahh niin ihanaa. Nyt ei tarvitse stressata paniikissa viimeisen joulukorttien postituspäivän lähestyessä.

Tänä vuonna myös onnistuin korteissani. Kerrankin ne eivät näytä 5 vuotiaan askartelemilta, vaan oikeasti ihan kivoilta. Olen viimein löytänyt oman korttityylini ja tekniikat joita haluan hyödyntää. Minun kortteihini kuuluu siis kaikenlainen romanttisuus - pitsit, rusetit, sinetit ja rustiikkiset värit. Korttipohjat teen kartongista ja leikekirjoihin tarkoitetuista materiaaleista. Skräppilehtiöistä saa niin kätevästi tehtyä korttiin kivan taustan, eikä etupuolta tarvitse täyttää kaikella turhalla. 

Tein täksi jouluksi kahta erilaista mallia - avautuvia ja yksiosaisia. Avautuviin kortteihin laitoin koristeeksi kakkupaperia ja paperinaruista tehtyjä rusetteja. Yhteen avautuvaan tein suuren jättirusetin juuttikankaasta, mutta tuo kortti onkin erityishenkilölle, papalle. 

Yksiosaisiin kortteihin hyödynsin dasmassasta tekemiäni koristeita. Kiedoin kortin ympärille narua ja solmin koristeet naruun. Kortin taakse laitoin liimaa, että naru pysyisi paikoillaan ja osan koristeista myös liimasin paikoilleen, kun solmut eivät tahtoneet pitää. Tätä metodia ei voinut käyttää avautuvissa korteissa, sillä narua ei olisi saanut kieritettyä kortin ympäri. 

Avautuviin kortteihin laitoin myös pienen yllätyksen. Sisäsivulle on kääritty pieni paperi, joka on suljettu punaisella sinetillä. Sen sisältä löytyy jouluevankeliumi, toivottavasti ihmiset vain uskaltavat avata tuon käärön. 

Mutta mitäs sanot, menikö kortteihin käytetty aika hukkaan?

2 x kasvis

Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka paljon meillä syödään nykyään kasvisruokaa. Muutos on tullut ihan huomaamatta erilaisten lihankorvikkeiden myötä, mutta viime aikoina olemme syöneet usein myös kasvissosekeittoja ja risottoja. Niiden lisukkeeksi riittää pelkkä herkullinen juusto ja vastapaistettu leipä.

Siinä mielessä olen vähän kuin pikkulapset, että syön kasvikseni parhaiten kun ne on piilotettu ruokaan. Helpointa se on tietysti sosekeiton muodossa, ja nyt kun olen kokeillut erilaisia yhdistelmiä, niin mieskin näyttää jo vihreää valoa. Ennen sosekeitto tarkoitti meillä vain peruna-porkkkana-kurpitsa yhdistelmää, mutta nyt se on kokonaisuudessaan laajempi käsite.

Ehdoton suosikkini tällä hetkellä on punajuurikeitto, sillä punajuuri itsessään on jo niin mahtavan makuinen. Kokeilin myös kauan haaveilemaani fenkolikeittoa, mutta pakko myöntää, että se jäi lautaselle. Parin lusikallisen jälkeen se vain alkoin maistumaan jotenkin liian vihreälle. Fenkolin anismainen maku on kyllä mieluisa, mutta keittomuodossa se oli vähän liikaa. 

Punajuurikeittoon kuorin viisi punajuurta ja kolme jauhoista perunaa. Keitin ne kaasvisliemikuution kanssa kypsäksi ja soseutin keitoksi. Joukkoon lisäsin pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tilkan balsamicoetikkaa sekä hieman suolaa ja pippuria. Keitosta tuli pehmeän täyteläinen ja punajuuren maku oli ihanan voimakas. Keiton kanssa oli vuohenjuustoa ja uunituoretta patonkia, oi nam. 

Toiseen keittoon keitin jauhoisia perunoita, fenkolia ja pari valkosipulinkynttä. Maustoin keiton vain suolalla, pippurilla ja sitruunalla, ettei pääraaka-aineen maku turhaan peittyisi. Tämä fenkolikeitto sopii paremmin vaikka alkuruoaksi kun taas punajuurikeitto soveltui hyvin ihan päivälliseksikin. Fenkolikeiton päälle tein sitruunaisen cremefraishen ja lisukkeeksi paistoin vielä hieman rapeaa pekonia. Ihan toimiva kokonaisuus, mutta liian vihannesmainen minulle. 

Ei jatkoon

Aina aika ajoin keittiössä on oltava hieman luova ja keksittävä jotain uutta. Nyt kokeilin kanalasagnea texmex vivahduksella. Tacomausteinen kanalasagne on osunut silmiini useammastakin suunnasta, joten päätin tehdä siitä nyt omalaiseni version. Minulla on kanajauhelihaan hieman sellainen viha-rakkaus suhde; haluaisin tykätä siitä, mutta se on aina pahaa. Enkä perusta tätä mielipidettä nyt yhteen kertaan, vaan niitä kokeiluja on kyllä ollut. Päätin antaa vielä tämän mahdollisuuden, mutta sen jälkeen se on finito, caput. 

Käytin lasagneeni siis broilerin jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, tacomaustetta, salsaa, tomaattimurskaa, maissia sekä papuja tomaattikastikkeessa. Juustokastikkeeseen laitoin 3/4 osa paketillisen sulatejuustoa, maitoa, ison kourallisen cheddarjuustoraastetta ja ison kourallisen texmex juustoraastetta. Tuo texmex juustoraaste oli yllättävä löytö kauppareissulla, ja päätin sitä kokeilla. Se on siis sekoitus cheddarjuustoa ja mausteita, ja se olikin oikeastaan melko tulista. Kasasin lasagnen vuokaan ja ripottelin pinnalle loput juustoraasteesta. Paistoin sitä uunissa 175 asteessa n. 45 minuuttia, ja lopputuloksena oli ihanan pehmeä ja mehevä päivällinen. 

Tämä oli ihan hyvä kokonaisuus ja tätä oli kiva kokeilla, mutta ei kuitenkaan mene jatkoon. Pahaa tämä ei missään nimessä ollut, mutta mielummin pidän tacot ja lasagnet erillään. Ja se broilerin jauheliha - se ei vain sovi suuhuni. Tähän se piiloutui hyvin, mutta jatkossa syön broilerini mielummin jossain muussa muodossa.