Tyytymättömyyden pystysuora ryppy

Tänään oli oikein markkinapäivä! Olin jo aikoja sitten suunnitellut meneväni useammille joulumarkkinoille samana päivänä, ja niin myös tein. Yleensä on jäänyt joulutapahtumat aika minimiin, sillä kaikki on aina ulkosalla. Nyt kuitenkin Helsingin Kaapelitehdas sekä Kulttuuritehdas Korjaamo antoivat meidän nauttia joulutunnelmasta sisätiloissa.

Aamulla suuntasin ensin kaverini kanssa kohti Korjaamoa, joka oli kyllä melkoinen pettymys. Itse kaipaan joulumarkkinoilta juurikin sitä joulutunnelmaa; makuja, musiikkia ja lahjaideoita. Korjaamon tapahtuma koostui lähinnä design-koruista ja alueen oli kiertänyt noin vartissa. Onneksi Korjaamon kahvilapuolella tarjoiltiin joulubrunssia, joten saimme kulutettua aikaa ja juteltua tyttöjen juttuja kauemmin kuin tuon viisitoista minuuttia.

Kaapelitehtaalle saavuttuani huokaisin helpotuksesta - sentään jossakin osataan. Paikka oli tulvillaan ihmisiä, jouluvaloja, erinnäisiä käsityöjuttuja, herkkuja, tunnelmaa, maistiaisia, kukkia sekä se tärkein, joululauluja. Markkinakojut tarjosivat toinen toistaan hienompia todisteita suomalaisesta käsityöstä ja osaamisesta, vaikka juuri mitään ei tarttunut mukaani. Markkinoiden hinnat kun ovat melko tähtitieteellisiä, niin päädyin ostamaan vain joitakin joulumakeisia. Yhden syötävän asian nappasin mukaan ihan vain jouluaaton kattausta ajatellen, mutta siitä lisää tuonnempana. 

Kuitenkin, parhaista parhainta oli varmaankin työpajat. Siellä sai askarrella ihan veloituksetta joulukortteja, huopakoreja, pinssejä ja jääkaappimagneetteja. Jumiuduin pinssi-/magneettipöytään ja askartelin itselleni pari magneettia jääkaappia koristamaan. Niistä tuli kylläkin aika outoja, mutta kivointa oli löytää se oma lapsenmielisyys ja heittäytyä mukaan. Askartelupaja oli ehkä suunnattu enemmän lapsille, mutta eivätpä he minua sieltä poiskaan häätäneet :) Ai niin, ja tapasinhan minä joulupukinkin. Se oli aivan yhtä jännää kuin lapsenakin... 

Siirappileivät

Tein tällä viikolla tämän joulun ensimmäiset piparit. Syötävät yksilöt leivon aina omatekemästä taikinasta, sillä siitä saa ohuempia ja maukkaampia kuin pakastealtaan versiosta. 

Löysin kesällä mummun reseptikätköistä monen muun lisäksi myös pipariohjeen ja kuvittelin sen olevan se, millä mummu oli piparinsa leiponut. Reseptiin oli tehty omia merkintöjä ja se oli siirappileipä nimellä, eli juuri niin kuin mummulla oli tapana niitä kutsua. Mieheni aina vitsaileekin, että meilläpäin kaikki muut pikkuleivät ovat pipareita - paitsi ne joulupiparit. 

Mummun siirappileivät olivat aina ihan omaa luokkaansa ja poikkesivat kaikista muista pipareista. Ne olivat paljon tummempia ja siirappisempia, kuten nimestäkin voinee päätellä. Yleensä olen tehnyt äitini ohjeella, mutta nyt halusin jatkaa mummun perintöä. Harmi vain etten onnistunut.

En tiedä oliko minulla väärä resepti vai teinkö jonkun virheen, mutta nämä ovat aivan vääriä. Ei ne pahoja ole, mutta ei ollenkaan sitä mitä tavoittelin. Nyt pohdittavaksi jää, että löydänkö oikeaa ohjetta milloinkaan vai oliko se vain mummun muistissa. 

Joulu on tässä ja nyt

Meillä joulua ei pelkästään valmistella ja odoteta, vaan sitä vähän niin kuin vietetään tässä samalla. Joulunpyhät kestävät niin vähän aikaa ja tämä kaikki on niin hienoa, että pitäähän siitä nauttia ajoissa!

Mitä se joulu sitten tarkoittaa, ennen sitä varsinaista juhlaa? Meillä se ainakin on makuja, tuoksuja, värejä, ruokia, herkkuja, elokuvia, tapahtumia ja ennen kaikkea - se on mielentila. 

Joulu näyttää punaiselle, pöytäliinoineen ja kynttilöineen. Se tuntuu villasukilta ja joululakanoilta. Se maistuu puurolle, piparille, joulutortuille ja konvehdeille. Se tuoksuu hyasinteille, kanelitangoille, piparitalolle ja glögille. 

Joulu on myös kauniita valoja, tonttuja siellä täällä, joululauluja yötä päivää ja tietenkin joulukalentereita. Itselläni on tänä vuonna äidiltä saatu ihana korukalenteri ja karvatassukin sai omansa. Mutta niin, tätä kaikkea se joulu on! Ei sen tarvitse rajoittua vain siihen tiettyyn päivään. Joulu on jo nyt, jos vain tahdot sen olevan.

Lantun korvike

Lapsesta asti omia joulusuosikkejani on ollut lanttulaatikko ja sinappisilakka. Kunhan niitä löytyi, oli joulu pelastettu. Nyt yritän pelastaa sen muilla keinoin, sillä en enää voi syödä lanttua. Olin viime joulun todella kipeä sappikivien vuoksi ja vasta maaliskuisella lääkärikäynnillä minulle selvisi, että lanttulaatikko on ehdottoman kielletty. Yhtäkkiä pääni päälle syttyi lamppu - siksi viime joulu oli niin kamala. 

Nyt siis yritän korvata lantun bataatilla. Tein sen hyvin samalla kaavalla ja samoilla mausteilla, ja ainakin maisteluvaiheessa se oli ihan hyvää. Eihän se lanttua korvaa, mutta tähän on tyydyttävä. 

Käytin Maku -lehden ohjetta, jota vain vähän suurensin. En jaksanut punnita bataatteja, mutta oli siinä ainakin 1,5 kiloa eli kolme reippaan kokoista möhkälettä. Bataatit kuorittiin, pilkottiin, ja keitettiin kypsiksi. Keitinveteen kannattaa laittaa suolaa. Siivilöi bataatit ja laita ne isoon kulhoon. Lisää mukaan mukavan kokoinen lohkare eli noin 50 grammaa voita ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi. 

Mukaan lisätään vielä 3 desiä kermaa, 1 desin verran korppujauhoja, puolisen desiä siirappia, teelusikallinen suolaa sekä läjäpäin mausteita. Neilikkaa, kardemummaa, jauhettua inkivääriä, muskottipähkinää ja valkopippuria. Muskotin ja valkopippurin kanssa kannattaa olla varovainen, muita voi laittaa oman mieltymyksen mukaan puolesta teelusikallisesta kahteen teelusikkaan. Itse laitoin eniten kardemummaa ja inkivääriä. Tässä kohtaa sekoitin massan sauvasekoittimella tasaiseksi ja maistoin, ennen kuin lisäsin kaksi munaa. 

Tästä määrästä sain kolme keskikokoista foliovuokaa. Kuorrutin laatikot korppujauholla, tein pintakuvion lusikalla ja laitoin pinnalle vielä muutaman voinokareen. Paistoin laatikoita 175 asteessa 40 minuuttia, eli jätin ne puolikypsiksi, sillä aion kypsentää niitä vielä aattona. Silloin pinnasta tulee myös toivottavasti hieman paistuneempi. Jos haluat kypsyttää ne heti, paista noin tunnin ajan. 

Bataattilaatikot ovat nyt pakastimessa, vielä pitäisi ottaa selvää kuinka se imelletty perunalaatikko oikein tehdään. Kun olen monelta taholta kuullut, että se voi olla hieman hankalaa... Otan kuitenkin haasteen vastaan ja aion selättää sen!

Talven ihmemaa

En eilen ryhtynytkään leipomaan pipareita, vaan päädyin kokoamaan piparitaloani. Talon seinämät on tässä viikon aikana vaihtaneet paikkaa aina keittiöstä tv -tasolle asti, sillä yritin varjella niitä rikkoutumasta. Kyllästyin palojen edestakaisin siirtelyyn, joten päätin vain ryhtyä tuumasta toimeen.

Tähän talven ihmemaahan kului neljä kiloa piparitaikinaa, neljä laatikollista tomusokeria, lukuisia munan valkuaisia, useampi pussi karkkeja ja monen monta työtuntia. Ajattelin, että kokoaminen on pikku juttu kun seinät ja katto oli jo koristeltu, mutta yllättävän kauan siinä menikin. En tykkää liimata taloa kasaan kuumennetulla sokerilla, sillä se on mielestäni rumaa ja paistaa aina tomusokerikuorrutteen läpi. Niinpä teen valkuaisita, tomusokerista ja sitruunanmehusta tiukan tahnan, jolla saan mökin pysymään aloillaan. Ainoa vika siinä on, että kovettumista saa odotella kauemmin kuin sulan sokerin kanssa ja vaikkapa katon liimaaminen voi olla haastavaa.

Koristeluvaiheessa puolestaan hieman löysempi tahna on parempi, sillä se valuu nätimmin eikä jää kökköihin. Talon pihalle pystytin pari kuusta, rakensin pienen lumilyhden ja pihan ympyröin aidalla. Hetken pohdin, että laitanko aitaa laisinkaan, mutta onneksi laitoin, sillä se viimeisteli kokonaisuuden kauniisti.

Täällä piparimaailmassa tuiversi melkoisesti lunta ja taisi vähän myrskytäkin, sillä koko mökki on ihan vinossa. Onneksi tupa on autio, niin ei haittaa vaikka lunta pyrytti ihan sisälle asti!

Perinteisin menoin

Meillä juhlistettiin Itsenäisyyspäivää brunssin merkeissä. Taustalla pyöri Tuntematon sotilas ja aurinko valaisi kauniisti koko asunnon. 

Brunssi oli melko perinteinen; munakokkelia, pekonia ja croissanteja. Siihen sivuun hieman juustoa, leikkeleitä ja hedelmiä. Kahvin kanssa uunituoreita joulutorttuja sekä Lontoon tuliaisina saatuja suklaakonvehteja. Très bien!

Kohta alkaa Linnan juhlat, mutta ennen sitä voisi vielä leipoa vähän pipareita. 

Mites siellä sinun luonasi on vietetty tätä päivää? :)