Joulun helpoin juttu

Tänä vuonna halusin päästä mahdollisimman helpolla ja tilasin täysin valmiit joulukortit. On kuitenkin kiva muistaa sukulaisia kortilla, mutta askartelupuuhat tuntuivat pakkopullalta. Ifolorilta sain onneksi näppärästi valittua haluamani kokoiset kortit, kuvan päälle sai valittua erilaisia kehyksiä ja tekstin värin sekä fontin sai myös itse päättää. Lisäksi valittavana oli tavallinen tai taittokortti, ja oikeankokoiset kirjekuoretkin tulivat mukana. 

Tilasin kortit viime joulun otoksesta, jossa karvakorvamme ihastelee joulukuusta. Valitsin neliömäisen taittokortin ilman koristuksia tai kehyksiä, ja kortin sisään tuli vain hyvän joulun toivotukset. Kortit saapuivat alle viikossa eikä hintakaan päätä huimannut. Minun ei siis lopulta tarvinnut muuta kuin sujauttaa kortit kuoriin ja kirjoittaa osoitteet päälle. Tämä oli kyllä tämän joulun kätevin juttu, ja suosittelen sitä aivan jokaiselle joulustressin keskellä pyörivälle!

Jouluvinkki: osa2

Tänään olisi toisen jouluvinkin vuoro! Itseasiassa tässä tulee nyt useampikin vinkki, sillä kokosin tähän teille joulunmakuisia reseptejä ja koristeluideoita. Nämä ovat minun ehdottomia suosikkejani ja toivon, että löydät niistä omat herkkusi. Ehdit hyvin valmistaa vielä vaikka näitä kaikkia tai sitten valitset vain yhden lempparin.

- Jouluinen mallaslimppu ja toisenlaiset piparit

- Joulupöydän koristelu- ja paketointivinkkejä

- Joulusinappi ja bataattivuoka

- Itsetehtyjä konvehteja ja muita kahvipöydän suosikkeja

Jouluvinkki: osa1

Näin joulukuun alkaessa ajattelin aloittaa blogini ensimmäisen postaussarjan! Jaan teille jonkinlaisen jouluun liittyvän vinkin joka perjantai, aina aattoon asti.  Miltäs kuulostaa?

Tällä kertaa jouluvinkkinä on itsetehdyt lahjat. Ajattelin nostaa esille kodin hittituotteen - pyykkietikan - ja kuinka helppoa sitä onkaan tehdä itse. Itse tutustuin pyykkietkkkaan kesällä, mutta nopeasti totesin, että tulee halvemmaksi valmistaa etikkaa omin pikku kätösin.

Tarvitset vain tavallista väkiviinaetikkaa, vettä, aromaattista öljyä sekä pullon. Yksinkertaiseen annokseen tulee 1 desi vettä, 4 desiä etikkaa ja 15-20 tippaa tuoksua. Tuoksua voi laittaa oman mielen ja öljyn vahvuuden mukaan. Jotkut niistä tuoksuivat voimakkaammille kuin toiset. Itse päädyin melko mietoon appelsiinituoksuun, sillä en pidä siitä, että pyykki tuoksuu kovin vahvasti. 

Kun laitat vielä pulloon nätin etiketin, saat siitä näppärästi kauniin lahjan kaverille, äidille tai vaikkapa naapurille. Pullon mukaan voi vielä kirjoittaa tarkemmatkin käyttöohjeet tai kertoa pyykkietikan hyödyt. Nyt siis vain tonttupaja pystyyn ja pyykkietikkaa pullottamaan!

Mitä oikein tilasinkaan

Viime kuussa järjestämieni Tupperware kutsujen sato saapui viimein. Ihan en uskonut kaikkea mitä kutsuilla sanottiin, mutta kyllä niistä aika moni asia sittenkin piti paikkansa. Esimerkiksi tuo Tupperwaren CheeSmart -juustokupu lupasi pitää kaikki voimakkaan hajuiset tuoksut sisällään, mutta olin kovin epäileväinen. Totta se kuitenkin oli - juusto ei kuivu eikä voimakkaammankaan juuston hajut leviä koko jääkaappiin. Mahtavaa!

Vihannessäilytyslaatikosta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä sen käyttämistä pitää ehkä testata hieman pidempään. VentSmart -rasian pitäisi kuitenkin säilyttää vihannekset ja hedelmät parempina kannessa olevan venttiilin avulla, joka säätelee hapen määrää laatikossa. Kannessa on eri säätöjä eri vihanneksille ja meille ostinkin tämän pienimmän koon lähinnä kurkun vuoksi. Aika usein pehmenneen kurkun puolikkaan saa heittää roskiin, niin jos se nyt säilyisi vähän paremmin.

Ihan paras juttu mielestäni oli kuitenkin nuo leipomistarvikkeet. Suurimman osan jätin tilaamatta, mutta valikoin nämä parhaat päältä. Sain viimein kauan kaipaamani donitsivuoan ja aivan mahtavan kakkukuvun. Kun sitä esiteltiin, että mihin kaikkeen se muokkautuu, niin oli aivan myyty. Siitä saa tuplasti korkeamman mahtikakkuja varten ja siihen on ostettavissa vielä lisäosa,jolla leivoksia saa kahteen kerrokseen. Ihan superia! Aina on hankalaa miettiä, että miten kakkuja tai cupcakeja kuljettaa paikasta toiseen, niin nyt on sekin ratkaistu. 

Keväällä olisi sitten tiedossa uudet kutsut, katsotaan mihin kaikkeen silloin hurahdan!

Vaaleanpunaista hattaraa

Eilinen oli ihan tavallinen keskiviikko. Tai ainakin melkein. Hyvä ystävä saapui kaupunkiin, söimme vatsat täyteen ravintola Farangissa ja koko jutun juonena oli tietysti Juha Tapio. Tavastia, tolkuton määrä ihmisiä, loistomusiikkia ja illan kruunasi tuo hetki. Pääsin tapaamaan Juha Tapion, ilmielävänä. Tilanne piti tietysti ikuistaa kuvaksi, sillä onhan viime tapaamisesta jo useampi vuosi. Sitä aina ajattelee, että mitä kaikkea tahtoisi sanoa tai kysyä, mutta siinä hetkessä kaikki järkevä haihtuu pois pääkopasta ja aivojen tilalle jää vain vaaleanpunaista hattaraa. Se kaikki käy niin nopeasti, puhekin tuntuu muuttuvan tahmeaksi ja lopulta voit vain lausua; olet ihana. 

Kiitos, että olet.

Kotiruokien klassikko

Syksyn viiletessä alan aina kaipaamaan kotoisia ja turvallisia ruokia. Kaikki lämmittävät pataruoat, paistokset ja keitot ovat ihania ja jotenkin sitä vain kaipaa sellaista vähän tuhdimpaa ruokaa. Viime viikolla tein ihania lihapatoja ja nyt olikin sitten vuorossa toinen kotiruokien klassikko - lindströmin pihvit.

Ajattelin ensin tehdä pihvien seuraksi muusia, mutta yhtäkkiä alkoikin tehdä mieli valkosipuliperunoita. Nekin valmistuvat helposti, vaikka perunoiden kuoriminen ja pilkkominen viekin oman aikansa. Itse teen valkosipuliperunat hyvin perinteisesti, eli ladon kerroksittain uunivuokaan perunaviipaleita ja pilkottua valkosipulia. Jokaiseen kerrokseen laitan myös suolaa ja pippuria, jotta kaikki perunat maustuvat tasaisesti. Tähän käytettäviä valkosipuleja ei kannata murskata puristimella, sillä niin saat vain kitkerää makua aikaiseksi. Kannattaa siis vain maltillisesti pilkkoa kaikki. Lopuksi kaadan vuokaan kermaa ja laitan pinnalle pari voinokaretta. Mitään pikaruokaa nämä eivät ole, mutta vaivan arvoisia kyllä.  

Lindströmeihin käytän kokonaisia etikkapunajuuria, jotka raastan rouheaksi raasteeksi. Paloittelemallakin saa, mutta itse olen todennut, että raaste istuu taikinaan paremmin. Lisäksi laitan taikinaan samoja juttuja kuin perinteisiin jauhelihapihveihinkin eli korppujauhoja, munia, kermaviiliä, lihaliemikuution, sipulia ja mausteita. Sillä välin kun taikina seisoo, on hyvä tehdä perunat uunivalmiiksi. Perunat paistuvat kauemmin, joten pihvit ehtii hyvin pyöritellä sillä välin. Punajuuri tekee pihveistä ihanan mehukkaita ja koko komeuden kruunaa vielä paistettu sipuli. Ainakin miehen mielestä.

Sekoitan siis reilun desin korppujauhoja kermaviilin ja neljän munan kanssa. Pilkon sipulin ja paistan sen pannulla. Lisään kermaviiliseokseen suolaa ja pippurisekoitusta, sekä yhden lihaliemikuution. Lihaliemi kannaattaa liottaa pieneen tilkkaan kuumaa vettä, sillä muuten se ei sekoitu taikinaan tasaisesti. Mukaan lisätään vielä neljä isohkoa etikkapunajuurta raastettuna, se paistettu ja jäähtynyt sipuli sekä 600 g jauhelihaa. Tästä määrästä sain 14 mehevää pihviä, jotka paistoin uunissa. Pannulla tulisi tietysti asteen verran parempi, mutta en jaksanut vaivautua. Ihanan täyteläistä kotiruokaa!

Innovatiiviset perunat

Piristin tiistaipäiväämme innovatiivisella reseptillä ja loihdin uudenlaisia uuniperunoita. Itse teen ne yleensä niin, että täytteet ovat erikseen, mutta tänään päätin tarttua toisenlaiseen ideaan. 

Harmittaa kun en enää voi syödä paprikaa, joten täytettävät paprikat eivät ole vaihtoehto. Onneksi silmieni eteen pamahti kuva täytetyistä perunoista ja oivalsin, että melkeinpä mitä tahansa voi täyttää - paprikaa, sieniä, bataattia, perunaa tai kurpitsaa. Aloitin nyt tästä perunasta. 

Paahdoin siis perunoita tavallisen uuniperunan tapaan uunissa ja pintaan laitoin vain vähän öljyä. Kypsien perunoiden annoin jäähtyä sen aikaa, että niitä pystyi käsittelemään. Täytteeksi sekoitin tonnikalaa, katkarapuja, sitrunnanmehua, sitruunapippuria ja valkosipulituorejuustoa. Kun perunat olivat käsiteltävissä, leikkasin niistä hatun pois ja koversin perunan tyhjäksi lusikan avulla. Tässä kannattaa olla varovainen, ettei perunan kuori repeä. Ei siis kannata kaapia perunaa ihan täysin tyhjäksi, vaan niin, että jäljelle jää näppärä perunakulho. 

Perunasta pois kaivettu osuus sekoitetaan täytteeseen ja tämä kaikki ladotaan takaisin perunankuoreen. Päälle voi halutessan laittaa vielä juustoraastetta. Perunoita lämmitetään vielä hetki uunissa niin, että juusto sulaa. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa lounaaksi tai tarjottavaksi isäinpäivän illallisella! 

Toinen erä

Painin uusintaottelun Maku -lehden punajuuripiirakan kanssa ja tämä toinen erä oli huomattavasti parempi. Alkuperäisestä ohjeesta otin vain pohjan ja täytteeseen käytettävän smetanan. Muutoin sovelsin piirakan päästäni, hyödyntäen makuyhdistelmiä joista itse pidän. Punajuurta täydentäää ehdottomasti vuohenjuusto ja balsamico - ahh, mikä makukombo. Tässä siis tämä minun punajuuripiirakkani, olkaatten hyvät.

Pohja:

2 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

250 g rahkaa

5 rkl öljyä

Täyte:

200 g smetanaa

1 dl kermaa

1 muna

Kourallinen mietoa juustoraastetta

3 punajuurta

Suolaa

Pippuria

Vuohenjuustoa

Pinnalle tuoretta rucolaa ja Rajamäen valmista balsamicokastiketta

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Kuori ja keitä punajuuret, ja paloittele ne paksuhkoiksi, tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Sekoita täytteestä keskenään kaikki paitsi vuohenjuusto ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle punajuurisuikaleet sekä vuohenjuusto. Itse jätin vuohenjuuston isoiksi paloiksi pinnalle ihan vain esteettisistä syistä, mutta toki se jakautuu tasaisemmin jos sen murustaa ympäriinsä. Piirakkaa paistetaan 200 asteessa 30-40 minuuttia. Tarjoilin piirakan kylmänä, mutta varmasti lämpimänäkin ihan hyvää. Laita tarjoillessasi piirakan keskelle kasa rucolaa ja koko komeuden päälle ihanaa balsamicokastiketta. 

Tupperware - loputtomia mahdollisuuksia

Pari kuukautta sitten minulle tehtiin aivan mahtava tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Minulta kysyttiin, haluaisinko emännöidä Tupperware-kutsuja ja hetkeäkään epäröimättä vastasin kyllä! Muistan lapsena kuinka äidin kanssa kävimme jos millaisillakin kutsuilla, aina kodin pesuaineista meikkeihin. Tupperit olivat jo silloin kovaa huutoa ja sitä ne tuntuvat olevan vielä tänä päivänäkin. Tuntuu jotenkin hieman absurdilta olla yhtäkkiä tekemässä jotain, mitä on ollut lapsena näkemässä. Että tätä ne kotirouvat tekevät. Kutsuvat kaikki kylän naiset kahville ja hullaantuvat yhdessätuumin uusista innovaatioista.

Kokosin siis kaikki kylän naiset meille, leivoin kahvipöytään vähän herkkuja ja siinä kahvin juonnin lomassa meille esiteltiin jos jonkinnäköistä kippoa ja kuppia. Kutsuin jokaisen jonka ajattelin vähääkään olevan kiinnostunut muovirasioista ja osuinkin aika oikeaan. Kaikki nimittäin tilasivat jotakin. Itse ajattelin vakaasti, että emännän lahjat riittävät kyllä minulle, mutta kas kummaa - loppuillasta löysin itseni kynä sauhuten täyttelemässä tilauslomaketta. Hups. Eihän niistä sitten kaikista vaan voinut kieltäytyä.

Tupperware on siis muoviin erikoistunut tuoteperhe, joka tarjoaa jokaiseen talouteen sopivia ratkaisuja. Pääasiallisena tarkoituksena on tarjota kuluttajille erilaisia ilma- ja vesitiiviitä säilytysratkaisuja, joissa ruoka säilyy parempana pidempään, aterian voi kuljettaa, lämmittää ja syödä suoraan astiasta tai jopa kokata ihan kokonaan mikrossa. Toki valikoimasta löytyy myös ruoantekovälineitä, raastimia ja paistinpannuja. Tuotteet sopivat siis erinomaisesti vaikkapa kiireiselle kotiäidille tai -isälle ja Tupperwaren avulla kokkaaminen on todella helppoa. Lisäksi säästät aikaa, ei tule paljoa tiskiä kun kaiken voi tehdä yhdessä kulhossa aina ruoan valmistuksesta syömiseen asti eikä Tupperwaren tuotteista irtoa ruokiisi haitallisia myrkkyjä. Tuoteperheestä löytyy ratkaisuja niin lapsille, leipojille, aktiivisen elämän omaaville kuin siivousintoilijoillekin. Itselleni oli nimittäin täysin uutta, että Tupperware myy myös siivousvälineitä!

Itse en näe siinä mitään järkeä, että tyhjentäisin kaappini täysin toimivista muovikulhoista ja tilaisin kalliilla hinnalla tilalle tupperin säilytysjärjestelmiä. Mutta en voi myöskään sanoa, että nämä tuotteet olisivat täysin turhia. Esimerkiksi Tupperwaren kaltaista, muunneltavaa kakkukupua en ole muualla nähnyt myytävän ja sipulileikkurikin vaikutti todella näppärältä. Esittelen omat tilaukseni kunhan ne saapuvat, ja uskon niiden olevan ihan toimivia. En sano, että ne mullistavat elämäni, mutta tuskin myöskään huonontavat sitä. Osan kiinnostavista tuotteista karsin myös pois listaltani, mutta jäipähän jotain tilattavaa keväällekin, kun aion pitää uudet kutsut.  

Sinun ei siis itse tarvitse myydä tuotteita, vaan voit pyytää Tupperwaren konsulentin esittelemään tuotteita kotiisi ja saat siitä hyvästä lahjoja. Mitä suuremmalla summalla vieraat ostavat, sitä paremmat lahjat emäntä saa. Lahjojen saldo paranee myös sillä, jos sitoudut pitämään uudet kutsut tai jos joku vieraistasi haluaa pitää kutsut kotonaan. 

Minusta kutsut olivat erittäin onnistuneet ja meillä oli oikein mukavaa. Itse ainakin tunnustan olevani uuden sukupolven tupperihminen, sillä tykkään emännöidä ja jos siitä hyvästä vielä lahjotaankin, niin mikäpä siinä!

Thanksween

Viikonloppu oli taas oikein vilkas ja osittain vähän kiireinenkin. Sunnuntaina pyörin muutaman tunnin messukeskuksessa I love me -messuilla. Tapahtuma oli ylitsevuotavan täynnä kosmetiikkaa sekä hyvinvointi- ja lifestyle juttuja. Löysin messuilta äidille joululahjan, ja itselle vähän herkkuja, vaikka glitterluomiväriä lähdin etsimään.

Sunnuntai oli siis hyvä päivä, mutta lauantai puolestaan oli aivan verraton. Päätimme jo joskus kesällä miehen kanssa, että tänä syksynä järjestämme kavereille kiitospäiväillalliset. Varsinainen thanksgiving on kovin myöhään ja todella lähellä joulua, niin halusimme jo alun alkaenkin aikaistaa sitä hieman. Yhdistimme samaan soppaan vielä halloweenin, niin saimme aivan mahtavan thanksween illan aikaiseksi. Halloweenin osalta juttu taisi kyllä rajoittua pöydällä nököttävään Kalle Kurpitsaan, sillä enemmän otimme sitten kuitenkin vaikutteita kiitospäivästä. Ruoat kulkivat perinteisten kiitospäiväruokien suuntaviivoissa ja taustalla soi vahvoja amerikkalaisia ääniä, kuten Frank Sinatra, Billie Holiday sekä Louis Armstrong. 

Reilu viikko sitten en edes vielä tiennyt, että illallinen olisi juuri tänä viikonloppuna, mutta aikataulullisista syistä järjestimmekin sen jo nyt. Sattui myös sopivasti, että anoppilassa oli taas kämppä tyhjänä, niin saimme Kalle Kurpitsan kanssa valloittaa tuon ison ruokapöydän. Mielestäni tällaisessa jutussa on tärkeää, että kaikki pääsevät saman pöydän ääreen ja meillä se olisi ollut hieman vaikeaa toteuttaa. Niin kiitospäivänä kuin joulunakin on kyse yhdessäolosta ja hyvän mielen jakamisesta. 

Pöytäkoristeluun loin ruskan sävyjä organza kankailla ja täydensin kokonaisuutta kurpitsakoristeilla, kävyillä sekä kynttilöillä. Ruokapuolella keskityin perinteisten amerikkalaisten juttujen lisäksi sadonkorjuuhenkeen ja tietysti kotimaisuuteen. Perinteisistä ruoista meillä oli kalkkunaa, kalkkunan stuffingia, perunamuusia, bataattivuokaa, karpalohilloa sekä jälkiruokana kurpitsapiirakkaa ja voitaikinanyyttejä, joissa oli täytteenä Mincemeat -säilykettä. Siinä ei siis ole lihaa, vaan se on eräänlainen hedelmäsäilyke. Pääruokapöydästä löytyi perinteiden lisäksi ruusukaali-papu paistosta, balsamicopunajuuria, aiolia, romescoa sekä paahdettua myskikurpitsaa, jonka päällä oli suolaisenmakea kaura-pähkinämuru. Kaikki ruoat saivat kovasti kehuja ja kiitosta, mutta pisimmän korren taisi viedä tuo myskikurpitsalisuke. Sitä pitänee siis tehdä toistekin.

Kiitospäivän ateriaanhan olisi kuulunut kokonainen, täytetty kalkkuna, mutta emme ihan sellaista viitsineet lähteä paistamaan. Tyydyimme siis kalkkunapaisteihin, jotka maustoin rakuunalla, valkosipulilla ja sitruunalla, ja samoja makuja löytyi myös kermaisesta kastikkeesta. Kalkkunan täytettä eli stuffingia teimme vaikka kalkkunnaa ei tarvinnut täyttää - se oli yksi lisukkeista. Stuffingiin kuuluu vaaleaa leipää, kanalientä, sipulia, valkosipulia, tuoretta salviaa ja persilijaa sekä mausteista makkaraa. Me käytimme raakamakkaraa, joka oli tehty hirvenlihasta, mutta mikä tahansa yrttinen ja maistuva makkara käynee.

Oli kyllä taas niin supermahtavaa päästä tekemään kunnon dinner paikkakortteineen kaikkineen. Hetken aikaa tunsin olevani se täydellinen amerikkalainen kotirouva.