Olemme tämän pääsiäiäisen keskittyneet pääasiassa hyvään ruokaan. Lauantai-illan menun suunnittelin oikein alkuruoan kera, kun piti tulla ruokavieraita, mutta maistui se hyvin kahdestaankin. Juuri äsken puolestaan laitoin kevätkananpojat uuniin sitruunalohkojen, valkosipulin ja timjaminoksien kera. Uunista leijailee taivaallinen tuoksu. Nyt kuitenkin keskitytään eiliseen ja eilenhän siis tein elämäni ensimmäistä kertaa pastaa. Siis tuorepastaa, alusta loppuun. Täytyy sanoa, että pastan teko kyllä yllätti helppoudellaan, joten sitä tulee varmasti tehtyä toistekin.
Ostin miehelle synttärilahjaksi pastakoneen. Oikeastaan se oli äidin idea, joten lyöttäydyin samaan ajatukseen ja ostimme koneen yhdessä. Aluksi hieman vastustelin, mutta sitten pohdin kuinka kiva olisikaan kokeilla tehdä pastaa itse. Maku oli kyllä aika erilainen kuin pussipastassa, mutta ehkä siihen tottuu. Ravioleja haluaisin vielä lähiaikoina kokeilla - useampaa makua tietenkin.
Pastan lisäksi piti tottakai sitten tehdä pastakastikekin itse. Tomaattikastikkeen keittäminen on aina himottanut, ja nyt kun oli pääsiäinen ja kaikki aika maailmassa, niin oli hyvä lähteä sitä kokeilemaan. Ostin vaatimattomasti kuutisen kiloa tomaatteja ja se tiivistyi lopulta hyvin pariin litraan tomaattikastiketta. Valitsin tarkoituksella eri lajikkeita, ja ilokseni sain 98 prosenttisesti kotimaisia tomaatteja. Miniluumutomaatit olivat muilta mailta, mutta halusin niitä makeuden takia kuitenkin mukaan. Löysin myös lähikaupastamme ihania Porilaisia Nams -tomaatteja, jotka ovat super ekologisia ja kotimaisia - tottakai!
Huuhtelin tomaatit, postin kannat ja leikkasin neljään osaan. Pikkutomaatit laitoin ihan vain huuhdeltuina. Keittelin tomaatteja keskenään ensin 15-20 minuuttia, jolloin niistä lähti hyvin nesteitä ja kuoret erottuivat. Survoin hieman perunamuusinuijalla, jonka jälkeen paseerasin koko homman siivilän läpi. En edelleenkään pidä sattumista kastikkeessani, joten paseeraus oli ainut vaihtoehto. Laitoin paseeratun liemen takaisin kattilaan ja lisäsin oliiviöljyssä paistettua salottisipulia, valkosipulia, suolaa ja sokeria. Lisäksi laitoin tuoreita yrttejä isoina oksina, jotta sain ne myöhemmin noukittua pois. Käytin basilikaa, oreganoa sekä timjamia. Oreganoa olisi saanut olla enemmänkin, sillä laitoin koko puskan eikä se siltikään liiemmin maistunut. Sitten vain keittelin kastiketta useamman tunnin, jotta se saostui ja maku tiivistyi. Ja kyllä siitä tomaattikastiketta lopulta saatiin!
Itse pastan valmistukseen ei sitten mennytkään niin kauaa. Jokaiseen sataan grammaan durumvehnäjauhoja laitettiin yksi muna, eli minä tein taikinan lopulta 500 grammasta jauhoja ja viidestä munasta. En mitannut jauhoja sen suuremmin, vaan arvioin kilon pussista puolet, joten hetken taikinaa vaivattuani jouduin lisäämään pikkuisen vettä. Lopulta siitä muodostui tarttumaton, sileä taikina, jonka annettiin levätä puolisen tuntia ihan rauhassa.
Kun pastakonetta käytettiin nyt ihka ensimmäistä kertaa, piti siitä mankeloida lävitse pastaa joka heitettiin sitten roskiin. Se kai jotenkin puhdisti osia, joten tämän takia tein vähän reilummin taikinaa.
Kun taikina oli levännyt, mankeloitiin se sopivan kokoisina paloina koneen läpi ja aina ohuemmalla ja ohuemmalla säädöllä. Levyä sai hyvin muotoiltua suorakaiteeksi taittelemalla ja mankeloimalla yhä uudelleen. Kun paksuus oli halutunlainen, levy vedettiin leikkurin läpi, joka teki meille tällä kertaa tagliatellea. Tuossa koneessa on mahdollisuus myös spaghettiin ja kaikenlaisia lisäosia saa tietenkin ostettua.
Valmiit tagliatellet laitoimme kattoon roikkumaan vaatehenkarien avulla. Olin nähnyt tämän vinkin jossain ja se olikin muuten ihan hyvä niksi, mutta vähän sai taiteilla, että sai henkarit aina tasapainoitettua paikoilleen.
Kun koko taikina oli katossa roikkumassa, laitoin hyvin suolatun veden kiehumaan ja keitin pastaa vain muutaman minuutin ajan. Annos tarjoiltiin parmesaanin ja basilikan kera. Sanoisin, että aika täydellisen autenttista ja silti todella maukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti