Muistan lapsuudestani vahvasti nämä Hackmanin Sorsakoski haarukat ja veitset. Mummulassani kyseisillä aterimilla on tullut nautittua ateria jos toinenkin, ja nyt kun eteeni tuli lyömätön tilaisuus, niin ostin niitä myös meille. Olen aina erityisesti pitänyt näiden haarukoiden mallista; pitkät ja terävät piikit tekevät syömisestä jotenkin helpompaa. Pidän tietysti muutenkin tämän sarjan muotokielestä, joka henkii miellyttävästi vanhaa hyvää aikaa sekä jonkinlaista maalaisromantiikkaa. Kaiken tämän vuoksi aion varmasti kasvattaa
Sorsakoski -kokoelmaani vielä ruokalusikoillakin.
Sorsakoski -kokoelmaani vielä ruokalusikoillakin.
Lisäksi tottakai nämä tuovat muistoja mummusta ja niistä kaikista ihanista herkuista. Ja muiston siitä tulikuumasta tiskivedestä, jolla mummu tiskasi ja jonka jälkeen nämä olivat lähes polttavan kuumia kun niitä astiapyyhkeellä kuivailin. Pitihän mummua auttaa.
Voi mummu, kunpa tietäisit kuinka sinua ikävöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti