Joulupöydän kuningatar

Tänä vuonna kun olemme joulun kotona, niin on tullut tehtyä hieman joululeivonnaisiakin. Pipareita teen toki joka vuosi, mutta kakut ja pullat on yleensä jääneet äidin leivottaviksi. Taatelikakku on yksi joulunajan suosikkini, mutta sitä tuli syötyä jo tuossa marraskuussa. Siksipä tein toisen suosikkini eli lumivalkoisen ja maukkaan kentin kakun. 

Tästä taikinasta tulee todella iso kakku, joten päätin jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kakuksi. Näin sain siitä joulukakun sekä itselleni että kaverille. Toisesta tuli kyllä aika matala kun taikina ei mennyt ihan tasan, mutta jos tekee taikinan esimerkiksi 1,5 kertaisena, niin saa jo kaksi ihan mukavan kokoista kakkua. Vaikka ei pikkukakussakaan mitään vikaa ole, mutta yksi iso on vähän liikaa.

Kentin kakku on muistoja lapsuudesta, äidin leipomana. Se on ihanan pehmeä, mantelinen ja vaniljainen kuorretettu kuivakakku, joka ei todellakaan ole kakku kevyimmästä päästä. Taikinaan tulee huolella voita ja sokeria, sekä päälle vielä vähän lisää voita, kermaa ja sokeria. Mutta jouluna ei tällaisista pikkujutuista välitetä - pääasia, että on maukas ja näyttävä!

Kuorrute on aina yhtä hankala ja aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Jos se on liian löysää, se valuu pois ja jos liian paksua niin se kuorii kakusta kerroksen levitettäessä. Onneksi kuitenkin mantelirouhe pelastaa hieman muhkuraisemmankin kuorrutteen ja tänään tajusin myös, että kun teräslastaa kastelee lämpimässä vedessä, niin paksummankin kuorrutteen saa levittymään tasaisemmin. Nerokasta! 

Olen nyt käyttänyt joululeivonnaisiin gluteenitonta Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta, joka on osoittautunut yllättävän hyväksi. Pipareista tuli siitä leivottuna ihan priimaa ja tämä kakkukin onnistui todella hyvin. Tein kakun kauneimpaan vuokaan mitä omistan, mutta se oli hieman hassu idea, sillä kuorrutehan peitti kuvion kokonaan. Jotenkin ajattelin, että kuorrute olisi mukaillut tuota kuvioa, mutta ei se sitten mennytkään niin. Itse tykkään, että kuorrute asettuu valuvan lennokkaasti, kun taas esimerkiksi äitini kuorruttaa niin, ettei itse kakkua näy laisinkaan. Se on makuasia, mutta kaikesta huolimatta kentin kakku on kyllä aina kahvipöydän ehdoton kuningatar! 

Kentin kakku

200g voita

4 dl sokeria

3 munaa

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1,5 dl mantelirouhetta

6,5 dl jauhoja (gluteeniton jauhoseos tai vehnäjauho)

1,5 dl maitoa

Kuorrute

1,2 dl kermaa

3 rkl sokeria

1,5 pkt tomusokeria

9 rkl sulaa voita

Mantelirouhetta

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja pyöräytä ne vaahtoon. Laita lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina korppujauhotettuun kakkuvuokaan (tai kahteen vuokaan) ja paista 175 asteessa 40-50 minuuttia. 

Kuorrutetta varten kiehauta kerma ja sokeri, lisää siivilän läpi tomusokeri. Älä laita kaikkea kerralla, jotta saat kuorrutteesta sopivan paksuista. Lisää lopuksi sulatettu voi. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele mantelirouheella.