Tämän vuoden joulukoti on tunnelmallinen ja rauhaisa, joskin hyvin vähän löytyy sitä kaipaamaani amerikkahenkeä. Olen edelleen täysin rakastunut joulukuuseemme, ja viime viikolla aloin jo melkein suremaan, kun tajusin, että kohta se pitää jo laittaa pois. Se kun on niin kaunis! Sanoin aiemmin, että haluan peittää kuusen jalkaa paketeilla, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Taisto nimittäin rakastui kuusen alla olevaan taljaan niin paljon, että siinä pitää olla koiran kokoinen makuupaikka vapaana. Lupasin tosin, että kun kuusi viedään pois, niin se saa koko taljan ihan omaksi. Miten en ole ennen tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin, tuolla vaatehuoneessahan se on ollut tyhjänpanttina jo vuosia.
Jos ei puhuta joulukuusesta, niin muutoin joulu näyttäytyy meillä pöytäliinoin, kynttilöin, hyasintein ja tietysti lumisadepalloin. Ne ovat kertakaikkisesti niin kauniita ja onneksi taas sain ostettua kokoelmaani pari lisää. Keittiön sivupöydälle laitoin ihanan kimaltelevan pöytäliinan sekä askartelemani kynttilät. Vähän hassua, että askartelin juuri vartavasten nuo adventtikynttilät täksi jouluksi, mutta sitten kävi kuitenkin niin, että unohdin polttaa niitä. Adventtisunnuntait kuluivat yksi toisensa jälkeen ja nyt päätin, ettei enää kannata. Laitan ne sitten kaikki neljä aattona palamaan. Myös punainen emalikattila pääsi talveksi esille, appelsiininauha keittiön kattoon roikkumaan ja yksi tonttu hyllylle. Tuo tonttu on minulle kaikista rakkain, joten olisi ollut aika julmaa jättää se joulun ajaksi laatikkoon.
Tämä paljon puhuttu amerikkalainen jouluteemakin kutistuikin sitten lopulta vain tuohon kuuseen ja kolmeen joulusukkaan. Yksi minulle, yksi miehelle ja eläimille yhteinen. Ja kun ei ole takkaa, niin laitoin sukat roikkumaan keittiön hyllylle. Uskon kyllä vakaasti, että sukat ovat rikki, sillä yhtenäkään aamuna sukassani ei ole vielä ollut mitään..
Työhuoneessa joulu näkyy oikeastaan vain itsenäisyyspäivän sinivalkoisissa kynttilöissä, pöytäliinoissa ja hyasintissa. Hyasintti on yksi lempikukistani, mutta se on niin harmillisen lyhytikäinen. Olen nytkin marraskuun lopusta asti joka viikko ostanut uudet, kun edelliset ovat kukintonsa kukkineet. Tykkään tehdä itse omat hyasinttiasetelmani, joten ostan aina pari niitä joissa on kolme sipulia ja jaan ne useampaan ruukkuun.
Yleensä valotähti on ollut työhuoneen ovella, mutta nyt laitoin sen ruokapöydän päälle. Muita jouluvaloja meillä ei nyt olekkaan, sillä en kokenut perinteisten kynttelikköjen sopivan tähän jouluun. Yhteenvetona kuitenkin sanoisin, että nyt täällä on sopivan jouluisaa. Ei ylenpalttisesti, mutta kuitenkin jotain. Tällainen on siis meidän joulukoti vuosimallia 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti