Lummehaave

Kesä ilmeisesti oli ja meni, joten on pitänyt keksiä ohjelmaa näille vähän viileämmille päiville. Me kävimme tutustumassa Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Jo pelkästään itse rakennus on todella kaunis, ja sisälleen se kätkee uskomattoman määrän hienoja kasveja. Tunnelma kasvitieteellisessä puutarhassa on rauhallinen, trooppisen kuuma ja kostea. Kassalta saa mukaan kartan, jonka avulla voi suunnistaa eri huoneisiin. Sieltä löytyi mm. palmusali, savannihuone, aavikkohuone, sademetsä sekä minun suosikkini - lummehuone. 

Kasvien ihasteluun ja tutkailuun saa hyvin kulumaan aikaa, mutta kierroksen jälkeen voi samassa pihapiirissä nautisella myös kahvia tai kierrellä ulkopuutarhassa. Itse en ulkopuutarhaan jaksanut perehtyä, sillä ilma oli niin viileä. Sen sijaan olisin voinut jäädä asumaan lummehuoneeseen. Siellä oli mahtava parananjättilumme, jonka lehdet voivat olla halkaisijaltaan jopa kaksimetrisiä! Joskus vielä asun jossain palatsissa, jonka pihalla on lampi ja lammessa näitä ihania, ihania jättilumpeita. Tai ainakin haaveilen sellaisesta.

Hallin antimista

Joskus on todella vaikeaa keksiä mitä laittaisi ruoaksi. Vaikka kuinka pyörisi kaupassa, niin mikään tutuista aterioista ei inspiroi. Arkena ei kuitenkaan viitsisi mitään kovin erikoista tai kallista. Mikä silloin avuksi? Itse haastoin itseni ja menin kauppahalliin. Päätin, että teen ruoan niistä aineksista mitä sieltä löydän. Tähän ei tietenkään sisälly mausteet, suurusteet tai muutkaan perustarpeet mitä kotikeittiössä jo on.

Kiertelimme miehen kanssa hallissa hetken, kunnes nappasin mukaani broileria. Mieleeni hiipi kuva kermaisesta kanapadasta. Niinpä ostin 600 grammaa broilerin luutonta reisilihaa, joka sopii täydellisesti patajuttuihin. Seuraavaksi suuntasin vihannestiskille. Nappasin kassiini fenkolia, sipulia, herkkusieniä, valkosipulia ja uuden sadon porkkanoita. Kaikki paitsi valkosipuli oli kotimaista ja ajattelin kaikkien sopivan kermaisen pippuriseen pataan. 

Yhtäkkiä mies kuitenkin ehdotti, että jos tekisinkin tomaattipohjaisen eikä kermaisen. Heti oivalsin, että olin nähnyt jossain kulmassa myytävän italialaisia pastoja ja sieltä löytyi myös etsimämme paseerattu tomaatti. Kohtapuoliin kauppareissu olikin jo suoritettu ja suuntasimme kotiin. Matkalla ajattelin
porkkanoiden funktiota - ehkä en laitakkaan niitä pataan. Ehkä paistan ne vain uunissa, sillä uudet porkkanat on järisyttävän maukkaita. Ja kas, ruoka oli keksitty ja kerrankin sen pohtiminen oli vielä hauskaakin! Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli n. 20 euroa, ja tässä on kuitenkin neljä reilua annosta. Ei siis ole hinnalla pilattu, vaikka hallissa kävinkin.

Kotona pilkoin vihannekset ja kuullotin niitä padan pohjalla. Lisäsin mukaan loput ainekset, maustoin suolalla, pippurilla, oreganolla, kanaliemikuutiolla, balsamicoetikalla, hunajalla ja ripauksella cayennepippuria. Annoin ruoan hautua rauhassa pari tuntia. Tarkistin välissä vähän makua ja suurustin lientä maizenalla. Loppuvaiheessa laitoin suolalla ja pippurilla maustetut porkkanat paistumaan padan viereen, ja lisukkeeksi keitin riisi-ohraa. Ateriasta tuli monipuolinen, maukas ja sillä on kiva tarina. Haastakaa itsenne ja suunnatkaa kauppahalliin. Sillä tavoin voi vahingossa keksiä jotain uutta, niin kuin tämä tolkuttoman hyvä kanapata. Itse haluan ehdottomasti tehdä näin uudestaankin!

Suhteellisen hyvin varustautunut

 Eilen teimme mahtavan päiväretken Helsingin Lammassaareen. Korviini kantautui tieto, että siellä on nyt myös esteettömät pitkospuut ja pitihän ne käydä ihan itse katsomassa. Pidän valtavasti retkeilystä ja metsissä samoiluista, pyörätuolista huolimatta. Uskomattoman paljon löytyy oikeasti saavutettavissa olevia retkikohteita ja esteettömyystietoja on myös paljon lisätty. Ilahduin esimeriksi Palmuaseman esittelemästä esteettömästä Suomenlinnasta. Ne mukulakivet ovat viimeisin paikka minne tahdon päätyä, ja arvostan todella, että myös eritavalla liikkuville mahdollistetaan patikointi vaikkapa metsän siimeksessä.

Eilen tutustuimme siis kauniin Lammassaaren maisemiin, kiersimme 1,5 kilometrin pituiset pitkospuut ja pysähdyimme jokaikiselle lintulavalle. Kyllä, mies on yhtäkkiä kiinnostunut lintubongaamisesta ja sillä välin kun hän tihrusti kiikareillaan, niin minä odotin ja otin aurinkoa. Täytyy sanoa, että vaikka tämä oli kiinnostava retkikohde ja ainakin hieman erilainen, niin kyllä minä mielummin samoilen Nuuksiossa. Kunnon nuotio ja metsä ympärillä, siinä on sitä jotakin. Toki tällä kertaa emme edes tavoitelleet nuotimahdollisuutta metsäpalovaroituksen vuoksi, vaan kokkasimme turvallisesti retkikeittimellä. Ja kuten Suomen suveen kuuluu, sää oli hyvin vaihteleva. Pitkospuilla aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, mutta eväshetken aikana kaikki kääntyi päälaelleen ja piti turvautua takkiin. 

Olen hyvin pitkään haaveillut omasta Trangiasta, sillä pikkutytöstä asti minussa on asunut jonkinasteinen partiolainen. Ihannoiden hiplailin aina isoveljen retkeilyvarusteita ja joskus teimme
yhdessä retkiäkin - etupihalle. Pääsinpähän ainakin keittämään soppaa Trangialla, vaikka ihan partioon asti en päässyt. Nykyään kuitenkin olen suhteellisen hyvin varustautunut retkeilijä ja pidän siitä touhusta jopa enemmän kuin grillailusta. Se on myös kivaa yhteistä puuhaa, josta me molemmat nautimme.

Eilen sovimme, että mukaan ei oteta mitää mikä ei mahdu retkireppuun, sillä olen kyllästynyt kantelemaan mukana jos jonkinnäköistä kangassäkkiä. Ostin tarkoitukseen sopivat  aterimet ja sisäkkäin kasattavat retkeilyastiat sekä äidiltä sain synttärilahjaksi ikioman Trangian! Kuinka onnelliseksi se voikaan pienen ihmisen tehdä! Lisäksi saimme kokoontaitettavat teleskooppimakkaratikut ja mies sai kauan toivotun, ihka oikean mato-ongen! Ongelle emme vielä ole ehtineet, mutta Trangia pääsi eilen retken päätteeksi käyttöön. Ostin varastoon erilaisia säilykkeitä ja pikapastoja, että retkifiiliksen iskiessä ei tarvitse välttämättä ensimmäiseksi lähteä kauppaan. Ulkona kaikki maistuu aina niin hyvälle - etenkin kahvi.

Varastetun tilalle

Alkuvuodesta kävi niinkin kurja juttu, että lompakkoni varastettiin, enkä ole siitä sen koomin kuullut. Mukana meni tietysti kaikki kortit ja muut, ja oli kova homma uusia ne kaikki, mutta eniten minua harmitti se itse lompakko. Kortteja saa aina uusittua, mutta tuota lompakkoa ei saa. Sain sen juuri viime vuonna mieheltä synttärilahjaksi, ja erityistä tunnearvoa lahjalle toi se, että meillä oli ollut silloin kauhea riita. Joten synttärilahjan lisäksi otin sen myös vähän niin kuin anteeksipyyntönä.

En suostunut heti varkauden jälkeen ostaamaan uutta lompakkoa, sillä ajattelin, että kuitenkin joku taas vie sen. Niinpä sinnittelin pikkuisella marimekon rahapussukalla, jonne korttini juuri ja juuri mahtuivat. Synttäreiden lähestyessä esitin kuitenkin miehelle vienon toiveen, että jos vaikka uuden lompakon saisi. Eilen se viimein saapui ja on se kyllä kaunis! 

Ennen olin vakaasti Guess tyttö, mutta nyt taidan olla siirtymässä Ted Bakeriin. Ne laukut oli meinaan aika söpöjä, ja kyllä tämä lompakkokin on hyvin tyylikäs ja naisellinen. Halusin, että uusi lompakko muistuttaisi jotenkin sitä entistä ja näiden kahden kuviointi on kyllä melko samanlainen. Vaikka kaipaan sitä vanhaa, niin olen kyllä myös äärettömän rakastunut tähän uuteen. Toivottavasti me saamme vähän pidemmän yhteisen matkan.

Alkukesä

Ihanan kesäisiä juttuja tällä kertaa! Äiti toi kotipihalta kauniin kimpullisen syreenejä, jotka täyttivät tuoksullaan koko keittiön. Kuinka mahtavaa olikaan alkuviikolla nauttia aamukahvista kotoisassa kesän tuoksussa. 

Toinen ihan paras alkukesän juttu on tietysti raparperi. Äiti toi niitäkin jättikassillisen, ja vaikka olen tehnyt jo piirakkaa ja kiiselliä, niin tuntuu, ettei ne vähene ollenkaan. Täytynee siis vielä tehdä hilloa talven varalle. 

Tämä piirakka itseasiassa tupsahti Pinterestissä silmieni eteen ja ihastuin ideaan välittömästi. Graaaffinen ja tarkka raparperien asettelu hiveli silmääni, ja niinpä päätin toteuttaa piirakan.

Pohjan sekoitin voista, jauhoista, sokerista, leivinjauheesta ja tilkasta vettä. Annoin taikinan jähmettyä hetken aikaa jääkaapissa ennen kuin painelin sen piirakkavuokaan. Paistoin ensin pelkkää pohjaa paistokuulien kanssa 175 asteessa parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen lisäsin täytteen ja jatkoin paistamista. Pienensin vähän lämpöä, ettei piirakan reunat kärvenny. Täytteeseen sekoitin kermaviilin, kerman, muutaman munan, sokeria ja hieman kanelia. Annoin sen paistua lähes kypsäksi ennen raparperien asettelua, sillä muuten ne olisivat vain vajonneet pohjaan. 

Lopuksi olikin sitten se vaikein osuus edessä eli kuvion muodostaminen. Sain onneksi tähän hieman apuja, sillä kuvion piti osua kerralla oikein kun ei niitä raparperinpaloja olisi saanut enää siististi siirrettyä. Kuvio kuitenkin onnistui ja piirakasta tuli aivan mahtavan näköinen! Minun raparperit eivät olleet aivan yhtä kauniin punaisia kuin mallikuvassa, ja oikeastaan ne näyttävät piirakassani enemmän joltain artisokalta tai muulta vihannekselta, mutta nätti se on silti. Mihinkään äärettömän arvokkaaseen tilaisuuteen en tätä kehottaisi tekemään, sillä tästä oli mahdotonta saada siistiä palaa. Pohja oli jotenkin takertunut vuokaan, mutta näin kotioloissa maku ratkaisee. 

Erityistoive

Kaveri päätti käydä rippikoulun näin aikuisiällä ja tänään olikin sitten vuorossa rippijuhlat. Juhla oli aika erilainen, sillä konfirmoitavia oli vain yksi eikä koko luokallista niin kuin omassa nuoruudessani. Tilaisuus oli pieni ja intiimi, paikalla oli vain kourallinen vieraita. Kahvihetki järjestettiin konfirmaation jälkeen seurakunnan tiloissa ja minua pyydettiin tekemään kakku. Sain erityistoiveen ja sen tietenkin toteutin - suklaisen tiramisukakun.

Tämä ohje on Kakkujen kuningattaret kirjasta, joka sisältää 52 kakkujen valioyksilöä. Kakut on luokiteltu kuukausien mukaan ja näin ollen siitä löytääkin kakun helposti erilaisiin tilaisuuksiin. Olen tehnyt tätä kyseistä kakkua useat kerrat ja se on kyllä aina ollut yhtä hyvää. Tällä kertaa laitoin mascarponevaahdon lisäksi kakun väliin myös aprikoosimarmeladia ja konjakkia kun ei kaapista löytynyt, niin laitoin sherryä, ja sekin toimi ihan mainiosti.

Pohja:

250 g tummaa suklaata 

175 g voita 

2 dl sokeria 

4 munaa 

2½ dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta 

3/4 dl vahvaa kahvia (espresso)

Täyte:

4 dl vispikermaa 

400 g mascarpone tuorejuustoa

6 rkl tomusokeria

6-8 rkl konjakkia tai kahvilikööriä

Sulata suklaa tasaiseksi. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen vaahtoon. Sekoita joukkoon suklaa ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi kahvi ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun irtopohjavuokaan, ja paista 175 asteessa 40-45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, sekoita mukaan loput ainekset ja tarkista maku. Leikkaa pohja kahteen osaan, kostuta halutessasi likööri-kahvi seoksella ja levitä vaahtoa kerrosten väliin. Lopuksi kuorruta kakku masvcarponevaahdolla ja koristele vasta vähän ennen tarjoilua.