Metsästä museoon

Olen nauttinut täysin rinnoin, kun kevät on palannut ja on päässyt taas kunnolla ulos. On tullut käytyä koiran kanssa koirapuistossa, grillaamassa ja muuten vain ulkoilemassa. Koirapuistoon otin kahvit mukaan termospulloon ja nautiskelin rauhallissuudesta. Tuli bongattua kauniita luontokappaleita sekä hengitettyä keuhkot täyteen raikasta luontoa.

Tuntuu, että Taisto hiipuu nyt jotenkin ihan silmissä. Ihan kuin parissa viikossa se olisi vanhentunut sadalla vuodella. Silmistä puuttuu se tuttu pilke ja kuono alkaa olemaan aika harmaa. Parhaita juttuja on loputtomat päiväunet ja rapsutukset, leikkihetkiä ei juurikaan enää ole ja lenkitkin ovat aika rauhallisia. Voi meidän vanhusta.

Tällä viikolla kävimme myös museossa. Kiasma avasi ovensa pitkän remontin jälkeen, ja se on aina kiinnostava retkikohde, sillä siellä on niin paljon muutakin kuin vain loputtomasti tauluja. Kiasmassa on käynnissä ARS22 -näyttely, joka tuo näytille kansainvälisen nykytaiteen ajankohtaisimpia teoksia, ja näyttely koostui maalauksista, installaatioista sekä videoteoksista.

Itse pidän taiteesta, jota voi aistia monella tavoin, eli esimerkiksi eilen parhaita juttuja oli mielestäni teokset, joissa oli myös ääntä tai tuo bussi, johon pääsi sisälle. Minua ei inspiroi pelkkä taulujen katselu, vaan ennemminkin kokonaisvaltainen, yhteisöllinen ja osallistava taide. Näyttelyssä oli myös osia, jotka ottivat poissaolollaan kantaa Ukrainan tilanteeseen. 

Oletko sinä jo kokenut ARS22 -näyttelyn?

Pöydän kunkku

 

Pääsiäinen on nyt takana päin ja kevät on alkanut toden teolla. Meillä oli sunnuntaina vieraita ja laitoimme kaikkea pientä syötävää. En halunnut tehdä varsinaista lämmintä ruokaa, vaan ennemminkin ajatuksena oli tarjoilla buffet -tyyppinen ratkaisu. 

Pöydässä oli itsetehty coleslaw, vihersalaatti lisukkeineen, sipsejä, rapudippi ruissipseille, tomaatti-mozzarella tikkuja, keitettyjä munia, patonkia ja tuorejuustoja sekä hedelmiä ja jälkkäriä. Vieraat toivat vielä tullessaan tapaksia ja juustoja, mutta ehdoton pöydän kunkku taisi olla nuo minihampparit. Ne olivat erittäin suosittuja ja herkullisia - en tiedä johtuiko se sitten niiden söpöstä ulkonäöstä vai oliko ne jotenkin muuten vain poikkeuksellisen hyviä.

Hampurilaisten sämpylät leikkasin pyöreällä muotilla valmiista sämpylöistä ja pihvit tehtiin samalla muotilla. Lisäksi hampparien sisällä oli maustekurkkua, kirsikkatomaattia, cheddaria, salaattia ja majoneesia. Marinoitu sipuli oli erikseen, jolloin sitä sai lisätä itse salaattiin tai burgeriin. 

Jälkkäripuolelta löytyi pashamunia sekä suloisia makeita vartaita, joissa oli mansikoita, vaahtokarkkeja sekä pieniä browniepaloja. Vartaat oli tarkoitus koristella vielä suklaaraidoilla, mutta siinä kaiken keskellä se unohtui. 

Kaikki maistui ja oli herkullista, mutta kuten sanoin, nuo hampparit oli se juttu. Taidan siis tehdä niitä toistekin, vai pitäisikö kokeilla minihodareita? 

Pashamunat

Kuinka teillä on pääsiäinen sujunut? Meillä on mennyt ihan rauhallisesti - hyvää ruokaa, ulkoilua ja herkuttelua. Pitkäperjantaina tein meille päivälliseksi karitsan paahtopaistia, lankalauantaina kävin Kahvila Kampelassa lohikeitolla ja tänään tulee vieraita syömään.

Vieraiden kestitsemisestä enemmän toisella kertaa, mutta halusin tulla kertomaan teille jo nyt tämän päivän jälkiruoasta. Pasha on ehdottomasti aina kuulunut lapsuudenkodissani pääsiäiseen ja teen sitä nykyään itsekin. Mutta kuten tiedätte, minun pitää aina muokata kaikkea vähän uusiksi, joten perinteisen koristelun ja asettelun sijaan tein söpöjä pashamunia.

Valmistin siis pashan aivan tavallisesti, mutta tarjoilulautasen korvasin lusikoimalla sen suklaamunien sisään. Suurin haaste meinasi tulla suklaamunien puolittamisessa, sillä ne tahtoi mennä murusiksi. Lopultä päätin, että puolikkaat saavat olla hieman eri kokoisia ja oikeastaan kivempikin noin. Alunperin ajatuksenani oli tehdä munien sisään juustokakku, mutta sitten ei ollut ollut enää aikaa tehdä pashaa, joten muutin suunnitelmaa. Ja tästähän tuli ihan supersöpö tarjottava pääsiäispöytään!

Pasha äidin ohjeella

150g voita

2dl sokeria

500g maitorahkaa

2dl kuohukermaa

1 muna

yhden sitruunan mehu

2tl vaniliinisokeria

3rkl mantelirouhetta

3rkl korintteja (tai rusinoita hienonnettuina)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää rahka, muna, mausteet sekä vaahdoksi vatkattu kerma. Pane seos suodatinpapereilla vuorattuun siivilään tai kahvinsuodattimeen. Kostuta suodatinpapereita ensin kevyesti (esim. sumutinpullolla). Laita siivilä syvään kulhoon, johon ylimääräinen neste pääsee valumaan, sekä rahkaseoksen päälle myös suodantinpaperia ja jokin paino (esim. lautanen tai pieni, pyöreä leikkuulauta). Valuta yön yli jääkaapissa. Kumoa pasha seuraavana päivänä tarjoiluvadille tai tässä kohtaa lusikoi se suklaamunien sisään.

Älypuutarhasta tavalliseen

Kevätmessuilta löytyi kuin löytyikin niitä kaipaamiani rakuunan taimia sekä joku erikoischilin taimi miehelle. Viimeksi esittelemistäni kurkun aluista on enää yksi hengissä eikä jääkapissa asusteleville laventelille ole tapahtunut yhtään mitään. 

Laitoin kuitenkin pari viikkoa sitten yrttejä ja muita kasveja itämään myös Click&grow -älypuutarhaan. Nyt kerrankin tein niin, että kun ne olivat pinnalla, niin siirsin ne isompiin ruukkuihin. Olen nimittäin todennut, että jos niitä yrittää kasvattaa laitteessa yhtään pidempään, niin ne vain näivettyvät. Siinä ei siis ilmeisesti tila tai ravinteet riitä, ja nyt pari päivää siirron jälkeen ne ainakin ovat lähteen huimasti kasvuun. Siirrän ne sitten vielä kerran isompaan, kun on aika laittaa ne parvekkeelle. 

Tänä kesänä olisi tarkoitus kokeilla uutena tulokkaana myös hernettä ja kesäkurpitsaakin laitettiin tulemaan. Kesäkurpitsaa on tullut joskus alkuvuosina kokeiltua, mutta nyt mies löysi parvekeviljelyyn tarkoitetun Patio Star -lajikkeen. Toivotaan siis, että se tuottaa paremmin satoa kuin tavallinen. 

Pesin jo parvekelasitkin, että pääsisi laittamaan kunnolla kevättä, mutta mikä hitto tämä jatkuva takatalvi oikein on? 

Gluteeniton Lähi-Itä

Kokkasin eilen taas vähän erilaista ruokaa, ja pääsin käyttämään mausteita, joita anoppipuoli toi meille Marokosta joskus taannoin. Olen jo kaivannut grillikesää ja nuotioita, mutta kun ulkona sataa lunta, niin onneksi meillä on tämä ihana pöytägrilli. Valmistin päivälliseksi gluteenitonta kuskusia, kalkkunavartaita ja grillattuja vihanneksia. Lisäksi oli grillattua halloumjuustoa, erilaisia kastikkeita sekä gluteenitonta flatbreadia. 

Kuskusin tein Urtekramin gluteenittomasta kuskusjauhosta, ja kypsään kuskusiin lisäsin ras el hanout -mausteseosta. Nimi on arabiaa ja tarkoittaa jotakuinkin kauppiaan parhaista mausteista tehtyä seosta. Usein siinä on ainakin jauhettua paprikaa, kurkumaa, pippureita, korianteria, kanelia, kardemummaa, muskottipähkinää ja neilikkaa, mutta kuten sanottu, se on joka kauppiaalla hieman eri. Mauste sopii niin lihalle kuin kanallekin, sekä kuskus- ja riisiruokiin.

Mausteseoksen lisäksi laitoin kuskusiin sitruunan mehua, mustapippuria, suolaa, tuoretta persilijaa, fetajuustoa ja granaattiomenan siemeniä. Pirkan pakastetut granaattiomenan siemenet ovat pelastus, sillä inhoa tuon kyseisen hedelmän käsittelyä. Tämänkertainen kuskus oli mielestäni parasta mitä olen ikinä tehnyt, enkä tiedä johtuiko se juuri tuosta mausteesta vai oliko vain tähdet kohdillaan. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ras el hanoutia, itämaisista marketeista varmasti löytyy.

Kalkkunan fileepihveistä leikkasin sopivan kokoisia paloja vartaita varten ja marinoin niitä muutaman tunnin ajan jogurttimarinadissa - turkkilaista jogurttia, suolaa, limeä, harissatahnaa, juustokuminaa sekä sitä ras el hanout -maustetta. Marinoinnin jälkeen laitoin ne vartaisiin ja grillasin kypsäksi, ja kasviksia valelin za'atar-oliiviöljyseoksella paiston aikana.

Kastikkeina oli valmista tzatsikia sekä hummusta, ja itsetehtyä jogurtti-tahini kastiketta. Se on yksi suosikeistani nykyään, varsinkin grillatun ruoan kanssa. Laitan siihen yleensä ruokalusikallisen tahinia, pari-kolme reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia, suolaa, sokeria sekä sitruunan mehua. Joukkoon sopii erinomaisesti myös fetajuusto, mutta silloin muista laittaa vähemmän suolaa. 

Lopuksi tein vielä superhelpot flatbredit eli pannuleivät gluteenittomasti. Tarvitset niihin yhtä paljon turkkilaista jogurttia ja jauhoja, suolaa ja leivinjauhetta. Itse laitoin 300g jogurttia sekä jauhoja, ja jauhoina käytin Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta. Lisäksi laitoin kaksi teelusikallista leivinjauhetta ja teelusikallisen suolaa. Kun taikina on tasaisesti sekoittunut, kaulitaan siitä ohuita leipäsiä, jotka paistetaan kuumassa ja kuivassa paistinpannussa. En jaksanut kaivaa kaulinta esiin, joten taputtelin ne vain litteäksi ja ihan hyvin onnistui niinkin. Tein itse ensin neljä leipää, mutta jouduin jakamaan ne puoliksi ja taputtelemaan uudelleen, kun ensimmäinen paisui niin paksuksi pannulla. Leivän sisään voi kääriä lihaa, kasviksia ja kastikkeita tai repiä leivästä paloja ja dippailla kastikkeisiin. Teitpä miten päin vaan, niin voin vakuuttaa, että on hyvää! 

Pitkästä aikaa panostin myös kattaukseen, ja pitäisi kyllä useammin, sillä siinä on ihan eri tunnelma kuin että ottaisi vaan ruokaa pannulta ja kattilasta. Puhtaus on puoli ruokaa ja niin myös esteettisyys, joten hemmottele itseäsi välillä kauniilla kattauksella ja ota aikaa ruokahetkelle.

Sitruunakakku vanhaan tapaan

Viimeksi kotipuolessa käydessäni leivoimme äidin kanssa kakun, jonka ohjetta olemme etsineet pitkään. Vaarimummun reseptikirjasesta löytyi hieman postimerkkiä suurempi lappunen, johon oli tuhrustettu jotain maailman pienimmällä käsialalla. Paperi oli todella haperoa, mutta jokin siinä veti meitä puoleensa. Tämän oli oltava se kakku.

Kakku jota etsimme, oli ihanan sitruunainen ja tiivis, ja mummu teki sen aina pitkänmallisessa leipävuoassa. Sitä kakkua oli usein mummun kahvipöydässä, eikä mikään muu ei ole ollut kuin se. Se ei ole yhtään kuivakakkumaisen hauras, vaan kiinteä ja mehukas. 

Yritimme tulkita ohjetta tarkemmin, jotta pääsisimme kärryille. Kakun salaisuus selvisi ohjeen edetessä, sillä tässä tehdään kaksi vaahtoa. Vaahdotetaan sekä munat että voi sokerin kanssa. Vaahdot yhdistetään, jolloin tunnelma vähän latistui, sillä kuohkea munavaahto laski kuin pannukakku. Jatkoimme kuitenkin ja huomasimme, että jo pelkkä taikina oli aika raskas ja tiivis, ehkä juuri tästä vaahtojen yhdistämisestä johtuen. Ohje oli lyhyt ja ytimekäs, mutta kyllä siitä kakku tuli. Ja vieläpä juuri se kakku.

Kakun kokeilukerta onnistui äidin kanssa ja tänään kokeilin tehdä kakun itse. Se ei kohonnut ihan niin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta maku oli sama tuttu. Nyt kakulta puuttuu vain nimi, sillä paperilappusen yläkulmassa lukee Allin kakku, mutta tuolla nimellä etsiessäni tuli vastaan ihan toisenlainen leivonnainen. Jos se ei siis ole Allin kakku, niin mikä se sitten on? 

Paperin ulkomuodosta kuten reseptistä itsestään huomaa, että se on vanha, sillä siinä ei ole käytetty mittayksikkönä desilitroja vaan grammoja. Minulla on myös toisen mummuni ohjeita, joissa mittana on käytetty esimerkiksi kahvikuppia. Vanhat reseptit ovat mielestäni kiehtovia, varsinkin tällaiset, joiden maun muistaa omasta lapsuudesta. Tässä teille vielä tämä resepti kakkuun, joka sopii mainiosti esimerkiksi pääsiäisen kahvipöytään.

Sitruunakakku vanhaan tapaan

200 g sokeria

200 g voita

200 g jauhoja (itse tein gluteenittomista)

1 tl leivinjauhetta

4 munaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Vaahdota munat ja puolet sokerista sekä voi ja toinen puoli sokerista. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, raasta ja purista sitruuna. Yhdistä vaahdot sekä loput ainekset tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, ja paista kakkua 175 asteessa 40-50 minuuttia.

Keikkaviikko

Tällä viikolla pääsi pitkästä aikaa taas keikoille. Helsingissä sijatseva Tavastia -klubi on keikkapaikoista ehdoton suosikkini, ja mikä parasta, siellä esiintyi samalla viikolla kaksi suosikkiartistiani. Ostin liput tietysti jo heti alkuvuodesta ja voin kertoa, että tätä viikkoa oli kyllä odotettu.

Torstaina lavalle nousi Vesala ja eilen illalla Chisu. Kumpikin ovat vahvoja, taitavia naisartisteja, joiden musiikki sopii omaan maailmaani. Olen nähnyt kummankin aiemmin festareiden isoilla lavoilla, mutta itse henkilökohtaisesti pidän aina enemmän näistä intiimeistä klubikeikoista. Tämä ei kylläkään auttanut yhtään siihen koronan aiheuttamaan keikkakuumeeseen, vaan lähinnä vain pahensi sitä! Nyt siis pitää saada lisää lippuja ja Pariisin Kevät nyt ainakin olisi kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Tai oikeastaan mikä vaan livemusiikki käy kaiken tämän jälkeen - paitsi ehkä Popeda.

Rakuunan kaipuu

Kevät on täällä, vaikka ulkona satelee vielä hetkittäin lunta. Mutta kevään on pakko olla täällä, sillä kevätkylvöt on tehty.

Kohta päästään taas hyödyntämään parveketta ja saadaan sinne kasvamaan jos jonkinlaista hyötykasvia. Pari vuotta peräkkäin oli melko samat kuviot, joten nyt pitää taas vähän uudistaa, ettei ala kyllästyttämään. Tänä vuonna ei siis laiteta maa-artisokkaa, vaikka se hyvin satoa tuottikin, mutta on kiva välillä kokeilla jotain muuta.

Tuttuja ja turvallisia hyötykasveja on tietysti jo aluillaan, kuten basilika, chili ja kurkku, mutta näköpiirissä on myös aivan uusia tuttavuuksia. Mies löysi parvekeviljelyyn tarkoitetun kesäkurpitsalajikkeen ja itse halusin kokeilla hernettä. Yrteistä uutena tulokkaana on rosmariini ja rakuuna, sekä laventeli, jonka yritän kasvattaa ihan siemenestä asti. Kaupan rosmariiniruukku on joskus asustellut parvekkeella, mutta nyt laitoin senkin itämään siemenestä. Rakuunaa en ole vielä saanut missään muodossa käsiini, en siemeninä enkä taimena, mutta on tässä vielä aikaa etsiä.

Laventeli olikin veikeä kaveri istutettavaksi, sillä istutuksen jälkeen ruukku pidetään jääkaapissa useamman viikon ajan. Tuntui hieman omituiselta laittaa kaveri kylmään ja pimeään, kun yleensä ne juurikin vaativat lämpöä ja valoa. Siellä se nyt kuitenkin jääkapissa hengailee ja toivottavasti alkaa itämään - niin kuin luvattiin. 

Ostin myös keittiöön tuollaisen kivan pienen yrttiruukun. Siinä tuli mukana tuo astia, multaa sekä basilikan, ruohosipulin ja persilijan siemeniä eli kaikki mitä tarvitaan. Olin vähän pettynyt, sillä oletin, että tuolla sisällä on kolme erillistä jotain super ravintorikasta multapaakkua tai pikku ruukut, mutta siihen pitikin vain itse jakaa osiot kaikille kolmelle. Ihan hyvä siitä silti tuli ja se asustaa nyt keittiön ikkunalla siihen asti kunnes se voi siirtyä ulos. Toivottavasti siitä kuitenkin saataisiin syötävää jo vähän aiemmin kuin vasta loppukesästä.

Viikon päästä olisi Kevätmessut Helsingin  messukeskuksessa ja nähtäväksi jää, että mitä kaikkea sieltä löytyykään. Jos ainakin sitä rakuunaa.

Monsuunisade

Kevät on kasvien aikaa, sillä huonekasveilla alkaa uusi kasvukausi ja tulevan kesän viljelmät on hyvä laittaa käyntiin. Tänään kerron teille omat kevätvinkkini huonekasvien osalta.

Helmi-maaliskuussa on paras aika huonekasvien mullanvaihtoon, kun uusi kasvukausi on alkamassa ja uudesta mullasta kasvi saa puhtia kasvuun. On myös hyvä tarkistaa tarvitseeko joku isompaa ruukkua tai muuta erityistä toimenpidettä. Itse vaihdan mullat kokonaan joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi uusin vain pintamullan. Tämä siksi, että kun kasveja on se 35 kappaletta, niin kaikkien kokonaisvaltaisessa multien vaihdossa on aika homma - niin ajallisesti kuin rahallisestikin.

Tänä keväänä oli vuorossa vain pintamullan vaihto, eli kauhoin ruukusta noin puolet pois ja lisäsin uutta, ravinteikasta multaa päälle. Jotkut toki jouduin siirtämään isompaan, mutta sille ei voi mitään. Mukana oli myös yksi uutuus, amerikanmuori. Se on kuulemma helppohoitoinen eikä minulla ole ennen ollut sellaista. Ihastuin vain kaupassa sen monivärisyyteen ja päätin kokeilla. 

Mullan vaihdon aikaan vien kasvit myös aina suihkuun, sillä kasvit rakastavat sitä. Juttelen kasveilleni ja tätä suihkussakäyntiä kutsun aina monsuunisateeksi. Pitäähän niidenkin tietää mistä on kyse. Nyt kun kyseessä oli vain osittainen vaihto, niin en vienyt niitä myöskään suihkuun. Sen sijaan pyyhin lehdet laimennetulla mäntysuopasuihkeella ja sanoin, että monsuunisateet menivät harmillisesti ohi tänä vuonna. 

Isoin kasvini on fiikus, joka on jo melkein 210 cm pitkä. Sen tukikeppi on nimittäin tuon mittainen ja tällä kasvukaudella se varmasti ohittaa sen. En tiedä teenkö kattoon reiän vai mihin sen taivutan, mutta kohta pitää jotain keksiä. Pari vuotta sitten aloin kasvattamaan jättifiikustani, mutta en silloin ajatellut yhtään, että mitäs sitten kun se on liian iso. Se on kyllä niin kaunis ja ylpeyteni aihe, etten tohtisi sitä katkaistakaan. 

Ostin Plantagenista ravinnepuikkoja, joita laitoin ruukkuihin multien yhteydessä. Yleensä käytän kasteluveteen laitettavaa Neko -viherkasvilannoitetta, mutta ajattelin nyt kokeilla näitäkin. Kasvit näyttää keväthuollon jälkeen aina jotenkin niin raikkailta ja tyytyväisiltä. Vaihtelin samalla myös joidenkin järjestystä, mutta joillakin on vakiopaikat missä ne on tyytyväisiä. Joskus toivon niin kovasti, että mummu olisi näkemässä kasvini - tai ehkä hän näkeekin.

Kuukauden sisällä pitäisi laittaa kevätkylvötkin alulleen, mutta palataan niihin, kun niiden aika on!