Sain äidiltäkin pussillisen raparperia, ja kun piirakat ja kiisselit tursuaa jo korvista, niin näistä päätin keittää nyt sitten hilloa. Kuun alussa leivoin ihania raparperi wilhelmiinoja, joista jäi sitä hilloketta yli. Se kun oli niin mielettömän hyvää, niin sain idean, että miksen keittäisi ihan oikeaa raparperihilloa! Kun hilloon laittaa kanelia, se muistuttaa etäisesti omenahilloa, mikä puolestaan on hyvä asia, jos ei omenaa voi syödä. Niinpä nyt minulla on jemmassa tätä mahdottoman hyvää omenahillon korviketta, joka sopii niin kaurapuuroon, viiliin kuin paahtoleivän päällekin!
Kuumensin lasipurkit uunissa ja kiehautin kannet, niin kuin oikeaoppisesti kuuluu. Keitin raparperinpalat pehmeiksi, kuorin vaahdon, maustoin kanelilla ja lisäsin hillosokeria. Jätin hillon tarkoituksella melko kirpakaksi, sillä muuten raparperin maku menee turhan takia piiloon. Toki hillosokerin minimointi vaikutti hillon koostumukseen, mutta ei kai missään sanella kuinka paksua hillon kuuluisi olla. Tämä on nyt vähän löysempää ja sillä hyvä.
Käytin heti yhden purkin täytekakkuun, jonka tein juhannusta ajatellen. Toiseen väliin kotitekoista vadelmahilloa ja toiseen tätä raparperihilloa sekä kermavaahto-rahka seosta.
Luulisin, että kakusta tulee melko bueno.
Luulisin, että kakusta tulee melko bueno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti