Kesäkuun ensimmäinen ateria

Tänään alkoi kesäkuu ja sitähän pitää ehdottomasti juhlistaa. Siihen tarkoitukseen sopii parhaiten tietenkin kunnon kesäateria! 

Minulla, niin kuin varmasti monella muullakin, on sellasia makuja, jotka tuovat kesän mieleen tai jotka kuuluvat kesään. Itselläni näihin makuihin lukeutuu tottakai kaikenlaiset kalat ja ihanat, uudet perunat. Kaupan perunalaarissa komeili onneksi jo ruotsalaista varhaisperunaa, niin tohdin niitä pussillisen napata mukaani. Ei tietenkään ole olemassa kotimaisen siiklin voittanutta, mutta kyllä nämäkin asiansa ajoi. Lisäksi tämänpäiväiseen kesäpöytääni kuului savulohta ja pannulla paistettuja ahvenfileitä. Kalojen kanssa oli kesäistä kermaviilikastiketta ja tietenkin raikasta salaattia. Uudet perunat ja kala eivät ole itselleni se suotuisin ateria, mutta kun perunoita syö maltillisesti ja keskittyy vaaleaan kalaan, niin kaikki on hyvin. Onneksi sentään voin ahventa vielä syödä, sillä se on ehdottomasti lempikalani. 

Sillin jätin tällä kertaa kauppaan, mutta tein perunoiden seuraksi jotain lapsuudesta tuttua. Mummulla tapasi olla uusien perunoiden kanssa aina voikastetta ja siksi se kuuluu nyt minunkin kesäpöytääni. Pidän toki myös voinokareesta lautasen reunalla, mutta tässä on enemmän jotain fiilistä. Yritin parhaani mukaan tehdä sellaista kuin mummunkin ruokapöydässä aikoinaan oli, mutta mitään tarkkaa reseptiä en tälle tiennyt. Niinpä vain sulatin voita pienessä metallikattilassa ja lisäsin joukkoon sekä ruohosipulia että tilliä. Tuollainen pieni puukahvainen metallikattila on aivan ehdoton voikasteen tekemisessä ja toinen tärkeä juttu on, että perunat pitää muussata haarukalla lautaselle. Vain sillä tavoin syöt voikasteen oikein. 

Kylkeen lasi kylmää maitoa ja ah - kertakaikkisen täydellinen kesäkuun ensimmäinen ateria!