Anoppi toi maalta raparperia tuliaisiksi ja siitähän oli sitten pakko ryhtyä leipomaan jotain. Päädyin kokeilemaan raparperikeksejä, joihin törmäsin uusimmassa Maku -lehdessä. Viikonloppuna on toki vielä luvassa rapaperipiirakkaa ja jonkinlaisia muffinseja, mutta niistä kerron sitten kun niiden aika on.
Nämä keksit siis toteutin wilhelmiinan ohjeella. Itse puolitoista kertaistin reseptin, sillä tiesin näillä olevan menekkiä. Täytteeksi keitin ohjeen mukaisesti pienen hillokkeen raparperista, sokerista, kanelista, voista ja kaurahiutaleista. Ensin ihmettelin kaurahiutaleiden tarkoitusta, mutta hyvin nopeasti oivalsin niiden sitovan ylimääräistä nestettä. Tiesin jo valmiiksi, että näistä ei voisi tulla huonoja, sillä kotitekoiset wilhelmiinat ovat järisyttävän hyviä.
Lehden ohjeessa luki, että taikinatangot tulisi litistää uunipellille, jotta hillokkeen saa levitettyä päälle. Tiesin kuitenkin, että wilhelmiinojen pitää antaa tasottua uunissa itsekseen, joten jätin kaikenlaiset litistelyt sikseen. Sen sijaan paistoin taikinatankoja 10 minuuttia eli juuri sen verran, että ne ehtivät muotoutua oikein. Sitten lisäsin hilloketta taikinalevyn keskelle, paistoin toiset 10 minuuttia ja leikkasin sopiviksi paloiksi. Pizzaleikkuri on muuten tässä kohtaa erittäin hyvä apu! Pohdin pitkän tovin, että miten säilytän nämä, ettei keksit jää hillon kohdalta toisiinsa kiinni. Hillo kuitenkin jäähdyttyään asettui mukavasti eikä ollut enää tahmainen, joten niitä pystyi hyvin pinoamaan purkkiin. Täyte olisi kannattanut jättää ehkä hieman kirpeämmäksi, mutta itse pidän makeasta niin ei se minua niin kovin haitannut.
Suosittelen kokeilemaan - raparperihilloke teki jo entisestään hyvistä kekseistä tuplasti parempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti