Luonnon sylissä

Kävimme alkuviikolla taas retkellä Nuuksiossa. Meni vähän paremmin kuin viime kesänä - sää suosi koko reissun ajan ja tunnelma oli loistava. Toki viime kertainen kaatosadekin oli omalla tavallaan mahtava, mutta ehkä kuitenkin mukavampaa kun saa syödä makkaran kuivissa vaatteissa.

Nuuksiossa tunnit kuluvat aina kuin siivillä. Tälläkin kertaa varasimme muka reilusti aikaa, mutta yhtäkkiä olikin jo paluukyyti odottamassa. Suuntasimme samalle nuotiopaikalle kuin viimeksikin eli Haukkalammen äärelle. Kyllä se järvimaisemakin on valloittava, vaikka mielestäni ei ole meren voittanutta.

Tulentekopaikka oli jo käytössä kun saavuimme, joten emme pääseet nuotiota alusta asti tekemään. Se vähän harmitti, sillä sen kasaaminen ja tulen virittäminen on minusta kiehtovaa, ja kuuluu osana tällaisiin retkiin. Nyt lähinnä vain ylläpidimme tulta, jota sitten seuraavat retkeilijät tulivat taas jatkamaan. Makkarat saatiin paistettua ja voi että kun se oli hyvää! Siinä hetkessä kaikki oli niin täydellistä. Luonnon syleilemänä, makkaraa syödessäni kun tuuli hipaisi hiuksiani ja järvi kimmelsi auringon kanssa kilpaa. Siinä hetkessä alkoi päässäni soimaan eräs Samuli Putron biisi. 

Elämä on juhla. 

Retkikunnassamme oli tietysti myös uljas karvatassumme, jonka kuonoon taisi tuo nuotiomakkara tuoksua vähän liiankin hyvälle! Makkaroiden jälkeen oli vuorossa tottakai kahvi ja paahdetut vaahtokarkit. Olisi kiva joskus saada sellainen kunnon nokipannu, jotta voisi keittää kahvit ihan paikanpäällä tai sitten vaikka trangia, niin voisi enemmänkin kokkailla retkimuonaa nuotion ääressä. Parastahan olisi jos pääsisi oman miehen kanssa telttailemaan. Toki ei se mahdotonta olisi, mutta ihan niin seikkailuhenkisiä emme kuitenkaan taida olla. Nautimme Nuuksiosta vain päivän kerrallaan.

Makkaranpaiston ohessa piti tietysti myös puhallella vähän saippuakuplia - mitä olisikaan kesäretki ilman moista ilakointia!