Keksitty keksi

Tänään teki mieli jotain hyvää kahvin kanssa ja muistelin kaverin kahvipöydässä maistamiani maapähkinäkeksejä. En tehnyt aivan samanlaisia, kun en tiennyt millä ohjeella ne oli tehty, mutta hyviä nämäkin olivat. Otin ihan umpimähkään netistä jonkun hyvän oloisen reseptin ja tällä kertaa päätökseen vaikutti ohjeen helppous. Tässä ei tarvinnut vatkata eikä vaahdottaa, pelkkä tasainen sekoitus riitti. 

Maapähkinävoi on mielestäni liiallisina määrinä hieman tunkkaista, ja kun se oli kuitenkin tämän ohjeen pääainesosa, niin sitä makua välttääkseni ajattelin lisätä mukaan hieman raikkautta. Raastoin taikinaan sitruunan kuorta, joka toi kekseihin mukavan lisävivahteen. 

Näihin kekseihin tarvitset siis yksinkertaisesti vain desin fariinisokeria sekä maapähkinävoita, kaksi desiä kaurahiutaleita, kananmunan ja teelusikallisen leivinjauhetta. Kaikki vain sekoitetaan tasaiseksi, asetellaan pikkulusikoiden avulla pellille ja painetaan haarukalla tasaiseksi. Keksejä paistetaan 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Keksit kannattaa nostaa jäähtymään pohjapuoli ylöspäin, muuten niitä ei saa irti leivinpaperista. Tällä ohjeella keksejä tuli vain yksi pellillinen, eli jos meinaat, että vieraillekin riittää, niin kannattaa tuplata tai triplata ohje. Ja lisäksi, tämäkin ohje on lähes vegaaninen - riittää kun jätät vain munan pois tai korvaat sen vaikkapa banaanilla. 

Ja mikä parasta, ehdit leipoa näitä herkkusia vielä vaikka äitienpävän kahvipöytään! 

Leipurisyyhy

Olen jo pitkään ollut hyvin tyytymätön Maku -lehden sisältöön, ja tässä talven mittaan useampaankin otteeseen harkinnut tilauksen lopettamista. Mielestäni lehden makukirjo on jotenkin kutistunut ja ohjeet kiertävät samaa kehää. Tällä viikolla postiluukusta tipahti jälleen tuo kyseinen lehti, ja muistin, että "ainiin, sekin piti peruuttaa". Tahmeasti kävin lehden kimppuun ja yllätyksekseni se olikin tällä kertaa ihan mielenkiintoinen! Löysin jopa muutaman reseptin jota voisin kokeilla, mutta silti takaraivossa pyörii ajatus, että ehkä minun pitäisi tilata ennemminkin jokin leivontalehti eikä niinkään ruokalehti.

Sormet syyhyävät hirveästi leipomaan eikä tämä Maku ainakaan auttanut asiaa. Löysin lehdestä ihanan näköiset raparperi-wilhelmiinat, ja päättelin, että ne ovat hyviä, kun jo pelkkä wilhelmiinakin sulaa suuhun. Pari sivua päästyäni eteenpäin löysin suolakaramelli-neliöt, jotka kai jotenkin etäisesti muistuttavat mokkapaloja. Silmieni edessä vilisi myös voileipä- ja juustokakkuja, mutta onneksi vanhenen ensi viikolla niin on hyvä syy leipoa vaikka joka päivä! Virallisena juhlapäivänä en ole kotimaaan kamaralla, mutta ehkä sitten anoppilaan leivon paljon herkkuja kahvin seuraksi. 

Tai ihan sama kuka ne syö, haluan vain leipoa. 

Suuria lupauksia

Olen todella huono missään ihonhoitorutiineissa, mutta sillon tällöin ryhdistäydyn. Suihkussakäymisen lisäksi suurin rutiinini tällä saralla on kasvojenpuhdistus kasvovedellä aamuisin. Melko säälittävää. En siis juurikaan harrasta säännöllistä kuorintaa tai rasvaamista, vaikka ehkä pitäisi. En myöskään ole mitenkään merkkiuskollinen, vaan käytän tuotteita, jotka tuntuvat hyviltä ja toimivilta. Silloin tällöin tulee jokin tarve panostaa ihon hyvinvointiin, ja tänään totta tosiaan oli sellainen päivä. 

Kevään tullen iskee aina jotenkin sellainen virkistäytymisen tarve ja tuntuu, että koko kehon pitäisi säteillä kun ei enää piilouduta talvitakin alle. Tämän päivän kauneudenhoitooni kuului siis koko kropan ja kasvojen kuorinta, sekä kasvoille tein myös tuollaisen kalvonaamion. Kalvonaamiot ovat niin mahtavia, kun ne voi vain nyppiä pois kasvoilta. Tuntuu, että epäpuhtaudet oikein imeytyvät kalvoon ja irtoavat ihosta kun kalvon repäisee irti. Ehkä lempijuttujani ihonhoidossa.

Sääret piti tietysti myös ajella siloisiksi, sillä mekot houkuttelevat jo kovasti, ja perus hiustenpesusta poiketen, tänään annoin hiuksillekin aimo annoksen hoitoainetta. Lopuksi tottakai kosteuttavaa rasvaa koko keholle ja kynnet - niiden lakkaukseen on hyvä päättää moinen hemmottelupäivä!

Aina hoidettuni ihoa perusteellisesti ajattelen, että "voisi kyllä jatkossa tehdä naamion joka viikko, ei tähän nyt niin kauaa mene". Rutiinia tällaisesta ei kuitenkaan saa minulle mitenkään, mutta toisaalta tämä tuntuu vähän enemmän luksukselta silloin kun tähän kaikkeen ryhtyy. Ja jos ei muuten tule hyvä olo, niin naamiotuubilla ainakin oli suuret lupaukset. Nyt olen sitten kaiketi enemmän tai vähemmän - täydellinen.

Eka kerta

Tänään oli niin hieno ilma, että päätimme lähteä kevään ensimmäiselle retkelle. Pakkasin tavarat mummun vanhaan pärekoriin ja suuntasimme rannalle. Tuttuun tapaan näin ekalla kerralla grillattiin vain makkaraa ja lisukkeeksi pyöräytin aamusella vähän perunasalaattia. Itse kun en enää voi kaupan salaatteja syödä, niin loihdin sellaisen version, jota voin sitten itsekin hyvillä mielin lapata suuhun. Laitoin siis majoneesin tilalle kermaviiliä ja jätin omenan pois. Tuli ihan hyvää niinkin, toki olisi ollut parempaa jos se olisi ehtinyt yön yli maustua. 

Mutta kyllä se kevään ja kesän ensimmäinen makkara on aina vaan niin hyvä. Suosittelen. 

Lakkaholisti

En ole koskaan ollut mikään supermeikkaaja tai laittautuja; voin ihan hyvin lähteä ulos ovesta harjaamatta hiuksia ja meikkaan silloin kun tuntuu siltä. On kuitenkin yksi asia mikä on aina hyvä olla kunnossa, nimittäin kynnet. Äärimmäisen harvoin minut näkee ilman kynsilakkaa tai repsahtaneissa lakoissa. Huolitellut kynnet ovat minun juttu ja tuossa taannoin kun näin kaveria, eikä ollut lakkaa, aiheutti se suurta kummastusta. Ja kyllä sitä myös tuntee itsensä enemmän omaksi itseksi, kun kynnet ovat tiptop.

Olen lakkaillut kynsiäni näin taajaan oikeastaan läpi koko aikuisiän. Se vain on sellainen minun juttu ja usein kynteni saavat myös huomiota osakseen. Esimerkiksi viime kesänä äitini ihmetteli miksi maalla lomaillessakin pitää kynsiä lakata ja kas - heti seuraavana päivänä torilla saivat kynteni aikaan hämmästelyä ja ihastelua. Hyvin harvoin siis myöskään lakkaan vain yhdellä värillä tylsästi, vaan yleensä koristelen kynnet käyttäen eri värejä tai sitten hyödyntäen strasseja, tarroja sekä glitteriä. Joskus ihmisiä myös ihmetyttää, että olenko muka tehnyt kynteni aivan itse ja onko minulla muka oikeasti luonnon kynnet. Tähän vastaan, että kyllä ja kyllä! Kynteni on laittanut vain kerran joku toinen ja silloinkin olisin itse tehnyt paremmat. En siis anna kenenkään muun laittaa kynsiäni enkä ole ikinä käyttänyt tekokynsiä. Omani kasvavat sen verran sukkelaan ja napakasti, ettei tarvitse lohkeilua pelätä.

Mitä muuta sitten teen lakkauksen lisäksi? Tässä kohtaa on pakko myöntää, että kaikenlaisen muun käsienhoidon laiminlyön kyllä aika huolella. Lyhennän kynsiä noin muutaman kuukauden välein, ja silloin samalla muotoilen ne viilalla haluamani malliseksi. Tätä en tosiaankaan tee joka lakkauksen yhteidessä, vaan vain silloin kun ne alkavat tuntua liian pitkiltä. Lyhennyksen jälkeen suosin yleensä ranskalaista manikyyriä, sillä se sopii mielestäni vain hieman lyhyemmälle kynnelle. Sitten kun pituutta ehtii tulla vähän lisää, on kiva leikkiä kaiken maailman koristeilla. Myös vuodenajat ja tapahtumat vaikuttavat lakkausvalintoihini, esimerkiksi hautajaisiin tai muihin arvokkaisiin juhliin mietin kynsiä hieman enemmän kuin perus arjessa. Joskus on kiva laittaa ihan liikaa timantteja ja glitteriä, kun taas toisinaan se ranskalainen manikyyri houkuttelee eniten. 

Päädyin höpöttämään näistä kynsijytuista nyt teillekin, sillä sain aivan mielettömän lahjan. Sain kahdeksan kappaletta O.P.I Infinite Shine geelilakkoja ja sehän on aivan mahtavaa! Geelilakkaus eli kestolakkaus on tavallista lakkausta pitkäkestoisempi ja lakkakin oli paljon peittävämpi. Ei siis tarvittu miljoonaa kerrosta lakkaa, niin kuin joissain tapauksissa. Nämä eivät myöskään tarvitse UV-uunia kuivuakseen, vaan kuivuvat ihan niin kuin muutkin lakat. Melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. 

Vapuksi tietenkin halusin näitä uutukaisia kokeilla ja päädyin hennon vaaleanpunaiseen, keväiseen väriin. Sävyn tarkempi nimi on Indefinitely Baby ja ainakin omasta mielestäni väri on todella herkullinen. Lakka oli hieman paksumpaa kuin tavallinen, joten sen levitys oli paikka paikoin hieman haastavaa. Tai ehkä se vaatii vain totuttelua. 

Lopputulema on kuitenkin se, että O.P.I Infinite Shinen avulla saa kyllä kotikonstein erittäin tasaisen ja peittävän lopputuloksen, jonka luvataan kestävän jopa 10 päivää. Kestosta en vielä osaa sanoa, sillä lakkasin kynnet vasta toissapäivänä, mutta suuria ne ainakin lupailevat. 

Lakan päälle voi muiden lakkojen tapaan vielä lisäillä koristeita, ja itse päädyin lisäilemään vain kynsien kärkiin hieman hopeista glitteriä. Voi olla etten jaksa odottaa sitä kymmentä päivää, kun haluan päästä kokeilemaan noita kaikkia sävyjä ja laittamaan hieman timantteja kevään kunniaksi! Jos tykkäät kynsijutuista, niin Instagram -tililleni päivitän useammin kynsikuvia kuin tänne blogin puolelle. Etsi sieltä @annavalta ja hekumoidu! 

Pelottomat munkit

Huomenna alkaa toukokuu ja huh, miten nopeasti tämä kevät onkaan mennyt. Tai en tiedä voiko tätä sään puolesta kevääksi kutsua, kun välillä tuntuu, että kesä on ehkä peruttu tältä vuodelta. Toukokuulle ei ole paljon suunnitelmia, synttäreitä aion viettää vähän isommalla kaavalla, mutta siitä lisää sitten kun aika on kypsä. Toivon myös, että tilaamani vadelma saapuisi jo ovelleni ja voisin alkaa satoa odottamaan. 

Tänään kuitenkin on vappuaatto, joten keskitytään hetki olennaiseen. Meillä ei ollut mitään ihmeempiä vappusuunnitelmia tänä vuonna, paitsi vappupäivänä eli huomenna olisi tarkoitus mennä anopin kanssa vappubrunssille. Onneksi valittavissa oli myös kello 15 kattaus, ettei tarvitse ihan kukonlaulun aikaan herätä...

Tänään kyhäsin oman pienen vappubrunssin, jonka jälkeen paistelin vähän munkkeja. Siman onneksi muistin laittaa jo viime maanantaina tulemaan, niin se oli juuri sopivasti valmistunut täksi päiväksi. Loppupäivä meneekin sitten varmaan tv:n parissa, simalasi toisessa kädessä ja munkki toisessa.

Kaikki tällaiset perinnejutut on tehtävä aina äidin ohjeella, jotta ne maistuvat varmasti oikealta. Vääränlainen munkki tai sima voisi pilata koko jutun. Tykkään munkkirinkilöistä, että on reikä keskellä, mutta tuossa pasitaessa juuri pohdin, että olisipa kiva kokeilla joskus tehdä itse hillomunkkejakin. Siman ja munkkien helppous yllättää minut aina, ja sitä kuumaa öljyäkään on turha pelätä. Ylipäätään keittiössä ei kannata pelätä vaan ottaa se järki käteen ja toimia sen mukaisesti. Munkkienpaiston yhteydessäkin kun pidät kattilan kannen lähellä ja varot tiputtamasta öljyyn vettä, niin kaikki menee oikein hyvin. Pelko pois ja paistamaan! 

Äidin vappumunkit

2½ dl maitoa

25 g hiivaa

1 dl sokeria

1 muna

1 tl vanil.sokeria

1 tl kardemummaa

1 tl suolaa

7½ dl vehnäjauhoja

50 g voita

Tee taikina kuten pullataikina ja anna kohota rauhassa tunnin ajan. Leivo 20 pyöreää munkkia ja kohota. Kuumenna rypsiöljyä paksupohjaisessa kattilassa. Voit kokeilla onko öljy tarpeeksi lämmintä laittamalla sinne palan taikinaa. Jos se ruskistuu, voit paistaa munkit. Tee munkkeihin reikä etusormien avulla. Kieritä paistetut, lämpimät munkit sokerissa.

Jos munkit ovat helppoja niin sima se vasta helppoa onkin! Kaada 10 litran ämpäriin kilo fariinisokeria, desi siirappia ja litra kiehuvaa vettä. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää litra kylmää vettä ja sekoita joukkoon teelusikallinen kuivahiivaa. Laita vielä kuusi litraa kylmää vettä ja pari kolme sitruunaa viipailoituna. Anna olla ämpärissä vuorokausi, ja pullota seuraavana päivänä. Laita jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja haluamasi määrä rusinoita. Säilytä jääkaapissa, niin sima valmistuu noin viikossa. Muista avata pulloja joka päivä niin, että sima sihahtaa, etteivät pullot poksahda liiasta käymisestä. Sima on valmista kun se ei maistu hiivalle ja rusinat ovat pinnalla!

Lettusalaisuus

Letut ovat hyvä tapa välillä hemmotella itseä ja muita. Tämä lauantai osoittautui lettulauantaiksi nutellan, kermavaahdon sekä kotitekoisen vadelma- ja mustikkahillon kera. Se on tietysti aina äiti joka paistaa parhaimmat letut ja vaikka samalla ohjeella ne tekisin itsekin, niin puuttuu niistä silti se jokin vivahde. Äidin, ja nykyään myös minun, suuri lettusalaisuus paljastuu nyt, kun kerron teille, että korvaamalla puolet ohjeen vehnäjauhoista ohrajauhoilla, saat letuista hieman rapeampia ja jotenkin maukkaampia. Nyt siis kaikki vain joukolla lettuja paistamaan!

Vahingossa vegaaninen

Tein viikonloppunaa ihan mahdottoman hyvää kasvissosekeittoa! Myskikurpitsa oli taas kummitellut mielesäni jo pidempään, samoin kuin makean tulinen sosekeitto. Niinpä keitin perunaa ja myskikurpitsaa kasvisliemikuution kera, soseutin sauvasekoittimella ja lisäsin joukkoon tölkillisen kookoskermaa. Koko komeuden maustoin teelusikallisella punaista currytahnaa ja voi pojat, kun siitä tuli hyvää! Kurpitsan ja kookoksen makeus sekä currytahnan tulisuus tukivat toisiaan niin täydellisesti, ettet arvaakkaan. Tulipa tällä reseptillä keitosta myös vahingossa vegaaninen, joten voit tarjoilla tätä vaikka vegaani istuisi ruokapöydässäsi.

Tarjoilin keiton alkuruokana, joten tein lisäksi vielä ruisleivästä krutonkeja. Maustoin ne valkosipuliöljyllä ja paistoin uunissa rapeaksi. Tämä kombinaatio oli sellainen, että kerrankin kasvissosekeitto maistui miehellekin ilman turhia nurinoita! Tulisuus ja hyvät krutongit lienevät tie miehen vatsaan. 

Kuusi kiloa päivässä

Olemme tämän pääsiäiäisen keskittyneet pääasiassa hyvään ruokaan. Lauantai-illan menun suunnittelin oikein alkuruoan kera, kun piti tulla ruokavieraita, mutta maistui se hyvin kahdestaankin. Juuri äsken puolestaan laitoin kevätkananpojat uuniin sitruunalohkojen, valkosipulin ja timjaminoksien kera. Uunista leijailee taivaallinen tuoksu. Nyt kuitenkin keskitytään eiliseen ja eilenhän siis tein elämäni ensimmäistä kertaa pastaa. Siis tuorepastaa, alusta loppuun. Täytyy sanoa, että pastan teko kyllä yllätti helppoudellaan, joten sitä tulee varmasti tehtyä toistekin. 

Ostin miehelle synttärilahjaksi pastakoneen. Oikeastaan se oli äidin idea, joten lyöttäydyin samaan ajatukseen ja ostimme koneen yhdessä. Aluksi hieman vastustelin, mutta sitten pohdin kuinka kiva olisikaan kokeilla tehdä pastaa itse. Maku oli kyllä aika erilainen kuin pussipastassa, mutta ehkä siihen tottuu. Ravioleja haluaisin vielä lähiaikoina kokeilla - useampaa makua tietenkin. 

Pastan lisäksi piti tottakai sitten tehdä pastakastikekin itse. Tomaattikastikkeen keittäminen on aina himottanut, ja nyt kun oli pääsiäinen ja kaikki aika maailmassa, niin oli hyvä lähteä sitä kokeilemaan. Ostin vaatimattomasti kuutisen kiloa tomaatteja ja se tiivistyi lopulta hyvin pariin litraan tomaattikastiketta. Valitsin tarkoituksella eri lajikkeita, ja ilokseni sain 98 prosenttisesti kotimaisia tomaatteja. Miniluumutomaatit olivat muilta mailta, mutta halusin niitä makeuden takia kuitenkin mukaan. Löysin myös lähikaupastamme ihania Porilaisia Nams -tomaatteja, jotka ovat super ekologisia ja kotimaisia - tottakai! 

Huuhtelin tomaatit, postin kannat ja leikkasin neljään osaan. Pikkutomaatit laitoin ihan vain huuhdeltuina. Keittelin tomaatteja keskenään ensin 15-20 minuuttia, jolloin niistä lähti hyvin nesteitä ja kuoret erottuivat. Survoin hieman perunamuusinuijalla, jonka jälkeen paseerasin koko homman siivilän läpi. En edelleenkään pidä sattumista kastikkeessani, joten paseeraus oli ainut vaihtoehto. Laitoin paseeratun liemen takaisin kattilaan ja lisäsin oliiviöljyssä paistettua salottisipulia, valkosipulia, suolaa ja sokeria. Lisäksi laitoin tuoreita yrttejä isoina oksina, jotta sain ne myöhemmin noukittua pois. Käytin basilikaa, oreganoa sekä timjamia. Oreganoa olisi saanut olla enemmänkin, sillä laitoin koko puskan eikä se siltikään liiemmin maistunut. Sitten vain keittelin kastiketta useamman tunnin, jotta se saostui ja maku tiivistyi. Ja kyllä siitä tomaattikastiketta lopulta saatiin!

Itse pastan valmistukseen ei sitten mennytkään niin kauaa. Jokaiseen sataan grammaan durumvehnäjauhoja laitettiin yksi muna, eli minä tein taikinan lopulta 500 grammasta jauhoja ja viidestä munasta. En mitannut jauhoja sen suuremmin, vaan arvioin kilon pussista puolet, joten hetken taikinaa vaivattuani jouduin lisäämään pikkuisen vettä. Lopulta siitä muodostui tarttumaton, sileä taikina, jonka annettiin levätä puolisen tuntia ihan rauhassa. 

Kun pastakonetta käytettiin nyt ihka ensimmäistä kertaa, piti siitä mankeloida lävitse pastaa joka heitettiin sitten roskiin. Se kai jotenkin puhdisti osia, joten tämän takia tein vähän reilummin taikinaa. 

Kun taikina oli levännyt, mankeloitiin se sopivan kokoisina paloina koneen läpi ja aina ohuemmalla ja ohuemmalla säädöllä. Levyä sai hyvin muotoiltua suorakaiteeksi taittelemalla ja mankeloimalla yhä uudelleen. Kun paksuus oli halutunlainen, levy vedettiin leikkurin läpi, joka teki meille tällä kertaa tagliatellea. Tuossa koneessa on mahdollisuus myös spaghettiin ja kaikenlaisia lisäosia saa tietenkin ostettua. 

Valmiit tagliatellet laitoimme kattoon roikkumaan vaatehenkarien avulla. Olin nähnyt tämän vinkin jossain ja se olikin muuten ihan hyvä niksi, mutta vähän sai taiteilla, että sai henkarit aina tasapainoitettua paikoilleen. 

Kun koko taikina oli katossa roikkumassa, laitoin hyvin suolatun veden kiehumaan ja keitin pastaa vain muutaman minuutin ajan. Annos tarjoiltiin parmesaanin ja basilikan kera. Sanoisin, että aika täydellisen autenttista ja silti todella maukasta.

Jogurtilla, kiitos

Mämmi on varmaan yksi niistä kansallisaarteistamme, joka jakaa ihmiset hyvin kahtia. Siitä joko pitää tai sitten ei. Itse pidän kyllä mämmistä, mutta en ole sen himokuluttaja. Minulle on myös tärkeää, että mämmi on juuri sitä oikeaa - ja siihen pystyy vain Kymppi Mämmi. Kaikki appelsiinin kuorilla maustetut kammotukset saavat ihan rauhassa jäädä kauppaan.

On varmasti myös useita tapoja nautiskella mämmiä. Kerma ja sokeri lienee se yleisin, vaniljakastike tulee hyvänä kakkosena perässä. Minä kuitenkin olen tässä asiassa hyvin poikkeava ja kuljen eri tietä. Rohkaisen sinuakin nyt maistamaan tätä herkkua jogurtin kanssa! Mansikkajogurtti on se ainoa ja oikea, mutta kun en enää mansikkaa voi syödä, olen tehnyt kovan taustatyön löytääkseni sille korvikkeen. Vadelmajogurtti ei toiminut, mutta banaani sen sijaan - oi nam. Voittaja on löytynyt, enkä enää haikaile mansikan perään. 

Joten, mämmiä ja banaanijogurttia, saisiko olla? :)