Gluteeniton Lähi-Itä

Kokkasin eilen taas vähän erilaista ruokaa, ja pääsin käyttämään mausteita, joita anoppipuoli toi meille Marokosta joskus taannoin. Olen jo kaivannut grillikesää ja nuotioita, mutta kun ulkona sataa lunta, niin onneksi meillä on tämä ihana pöytägrilli. Valmistin päivälliseksi gluteenitonta kuskusia, kalkkunavartaita ja grillattuja vihanneksia. Lisäksi oli grillattua halloumjuustoa, erilaisia kastikkeita sekä gluteenitonta flatbreadia. 

Kuskusin tein Urtekramin gluteenittomasta kuskusjauhosta, ja kypsään kuskusiin lisäsin ras el hanout -mausteseosta. Nimi on arabiaa ja tarkoittaa jotakuinkin kauppiaan parhaista mausteista tehtyä seosta. Usein siinä on ainakin jauhettua paprikaa, kurkumaa, pippureita, korianteria, kanelia, kardemummaa, muskottipähkinää ja neilikkaa, mutta kuten sanottu, se on joka kauppiaalla hieman eri. Mauste sopii niin lihalle kuin kanallekin, sekä kuskus- ja riisiruokiin.

Mausteseoksen lisäksi laitoin kuskusiin sitruunan mehua, mustapippuria, suolaa, tuoretta persilijaa, fetajuustoa ja granaattiomenan siemeniä. Pirkan pakastetut granaattiomenan siemenet ovat pelastus, sillä inhoa tuon kyseisen hedelmän käsittelyä. Tämänkertainen kuskus oli mielestäni parasta mitä olen ikinä tehnyt, enkä tiedä johtuiko se juuri tuosta mausteesta vai oliko vain tähdet kohdillaan. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ras el hanoutia, itämaisista marketeista varmasti löytyy.

Kalkkunan fileepihveistä leikkasin sopivan kokoisia paloja vartaita varten ja marinoin niitä muutaman tunnin ajan jogurttimarinadissa - turkkilaista jogurttia, suolaa, limeä, harissatahnaa, juustokuminaa sekä sitä ras el hanout -maustetta. Marinoinnin jälkeen laitoin ne vartaisiin ja grillasin kypsäksi, ja kasviksia valelin za'atar-oliiviöljyseoksella paiston aikana.

Kastikkeina oli valmista tzatsikia sekä hummusta, ja itsetehtyä jogurtti-tahini kastiketta. Se on yksi suosikeistani nykyään, varsinkin grillatun ruoan kanssa. Laitan siihen yleensä ruokalusikallisen tahinia, pari-kolme reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia, suolaa, sokeria sekä sitruunan mehua. Joukkoon sopii erinomaisesti myös fetajuusto, mutta silloin muista laittaa vähemmän suolaa. 

Lopuksi tein vielä superhelpot flatbredit eli pannuleivät gluteenittomasti. Tarvitset niihin yhtä paljon turkkilaista jogurttia ja jauhoja, suolaa ja leivinjauhetta. Itse laitoin 300g jogurttia sekä jauhoja, ja jauhoina käytin Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta. Lisäksi laitoin kaksi teelusikallista leivinjauhetta ja teelusikallisen suolaa. Kun taikina on tasaisesti sekoittunut, kaulitaan siitä ohuita leipäsiä, jotka paistetaan kuumassa ja kuivassa paistinpannussa. En jaksanut kaivaa kaulinta esiin, joten taputtelin ne vain litteäksi ja ihan hyvin onnistui niinkin. Tein itse ensin neljä leipää, mutta jouduin jakamaan ne puoliksi ja taputtelemaan uudelleen, kun ensimmäinen paisui niin paksuksi pannulla. Leivän sisään voi kääriä lihaa, kasviksia ja kastikkeita tai repiä leivästä paloja ja dippailla kastikkeisiin. Teitpä miten päin vaan, niin voin vakuuttaa, että on hyvää! 

Pitkästä aikaa panostin myös kattaukseen, ja pitäisi kyllä useammin, sillä siinä on ihan eri tunnelma kuin että ottaisi vaan ruokaa pannulta ja kattilasta. Puhtaus on puoli ruokaa ja niin myös esteettisyys, joten hemmottele itseäsi välillä kauniilla kattauksella ja ota aikaa ruokahetkelle.

Sitruunakakku vanhaan tapaan

Viimeksi kotipuolessa käydessäni leivoimme äidin kanssa kakun, jonka ohjetta olemme etsineet pitkään. Vaarimummun reseptikirjasesta löytyi hieman postimerkkiä suurempi lappunen, johon oli tuhrustettu jotain maailman pienimmällä käsialalla. Paperi oli todella haperoa, mutta jokin siinä veti meitä puoleensa. Tämän oli oltava se kakku.

Kakku jota etsimme, oli ihanan sitruunainen ja tiivis, ja mummu teki sen aina pitkänmallisessa leipävuoassa. Sitä kakkua oli usein mummun kahvipöydässä, eikä mikään muu ei ole ollut kuin se. Se ei ole yhtään kuivakakkumaisen hauras, vaan kiinteä ja mehukas. 

Yritimme tulkita ohjetta tarkemmin, jotta pääsisimme kärryille. Kakun salaisuus selvisi ohjeen edetessä, sillä tässä tehdään kaksi vaahtoa. Vaahdotetaan sekä munat että voi sokerin kanssa. Vaahdot yhdistetään, jolloin tunnelma vähän latistui, sillä kuohkea munavaahto laski kuin pannukakku. Jatkoimme kuitenkin ja huomasimme, että jo pelkkä taikina oli aika raskas ja tiivis, ehkä juuri tästä vaahtojen yhdistämisestä johtuen. Ohje oli lyhyt ja ytimekäs, mutta kyllä siitä kakku tuli. Ja vieläpä juuri se kakku.

Kakun kokeilukerta onnistui äidin kanssa ja tänään kokeilin tehdä kakun itse. Se ei kohonnut ihan niin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta maku oli sama tuttu. Nyt kakulta puuttuu vain nimi, sillä paperilappusen yläkulmassa lukee Allin kakku, mutta tuolla nimellä etsiessäni tuli vastaan ihan toisenlainen leivonnainen. Jos se ei siis ole Allin kakku, niin mikä se sitten on? 

Paperin ulkomuodosta kuten reseptistä itsestään huomaa, että se on vanha, sillä siinä ei ole käytetty mittayksikkönä desilitroja vaan grammoja. Minulla on myös toisen mummuni ohjeita, joissa mittana on käytetty esimerkiksi kahvikuppia. Vanhat reseptit ovat mielestäni kiehtovia, varsinkin tällaiset, joiden maun muistaa omasta lapsuudesta. Tässä teille vielä tämä resepti kakkuun, joka sopii mainiosti esimerkiksi pääsiäisen kahvipöytään.

Sitruunakakku vanhaan tapaan

200 g sokeria

200 g voita

200 g jauhoja (itse tein gluteenittomista)

1 tl leivinjauhetta

4 munaa

1 sitruunan kuori ja mehu

Vaahdota munat ja puolet sokerista sekä voi ja toinen puoli sokerista. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, raasta ja purista sitruuna. Yhdistä vaahdot sekä loput ainekset tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, ja paista kakkua 175 asteessa 40-50 minuuttia.

Keikkaviikko

Tällä viikolla pääsi pitkästä aikaa taas keikoille. Helsingissä sijatseva Tavastia -klubi on keikkapaikoista ehdoton suosikkini, ja mikä parasta, siellä esiintyi samalla viikolla kaksi suosikkiartistiani. Ostin liput tietysti jo heti alkuvuodesta ja voin kertoa, että tätä viikkoa oli kyllä odotettu.

Torstaina lavalle nousi Vesala ja eilen illalla Chisu. Kumpikin ovat vahvoja, taitavia naisartisteja, joiden musiikki sopii omaan maailmaani. Olen nähnyt kummankin aiemmin festareiden isoilla lavoilla, mutta itse henkilökohtaisesti pidän aina enemmän näistä intiimeistä klubikeikoista. Tämä ei kylläkään auttanut yhtään siihen koronan aiheuttamaan keikkakuumeeseen, vaan lähinnä vain pahensi sitä! Nyt siis pitää saada lisää lippuja ja Pariisin Kevät nyt ainakin olisi kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Tai oikeastaan mikä vaan livemusiikki käy kaiken tämän jälkeen - paitsi ehkä Popeda.

Rakuunan kaipuu

Kevät on täällä, vaikka ulkona satelee vielä hetkittäin lunta. Mutta kevään on pakko olla täällä, sillä kevätkylvöt on tehty.

Kohta päästään taas hyödyntämään parveketta ja saadaan sinne kasvamaan jos jonkinlaista hyötykasvia. Pari vuotta peräkkäin oli melko samat kuviot, joten nyt pitää taas vähän uudistaa, ettei ala kyllästyttämään. Tänä vuonna ei siis laiteta maa-artisokkaa, vaikka se hyvin satoa tuottikin, mutta on kiva välillä kokeilla jotain muuta.

Tuttuja ja turvallisia hyötykasveja on tietysti jo aluillaan, kuten basilika, chili ja kurkku, mutta näköpiirissä on myös aivan uusia tuttavuuksia. Mies löysi parvekeviljelyyn tarkoitetun kesäkurpitsalajikkeen ja itse halusin kokeilla hernettä. Yrteistä uutena tulokkaana on rosmariini ja rakuuna, sekä laventeli, jonka yritän kasvattaa ihan siemenestä asti. Kaupan rosmariiniruukku on joskus asustellut parvekkeella, mutta nyt laitoin senkin itämään siemenestä. Rakuunaa en ole vielä saanut missään muodossa käsiini, en siemeninä enkä taimena, mutta on tässä vielä aikaa etsiä.

Laventeli olikin veikeä kaveri istutettavaksi, sillä istutuksen jälkeen ruukku pidetään jääkaapissa useamman viikon ajan. Tuntui hieman omituiselta laittaa kaveri kylmään ja pimeään, kun yleensä ne juurikin vaativat lämpöä ja valoa. Siellä se nyt kuitenkin jääkapissa hengailee ja toivottavasti alkaa itämään - niin kuin luvattiin. 

Ostin myös keittiöön tuollaisen kivan pienen yrttiruukun. Siinä tuli mukana tuo astia, multaa sekä basilikan, ruohosipulin ja persilijan siemeniä eli kaikki mitä tarvitaan. Olin vähän pettynyt, sillä oletin, että tuolla sisällä on kolme erillistä jotain super ravintorikasta multapaakkua tai pikku ruukut, mutta siihen pitikin vain itse jakaa osiot kaikille kolmelle. Ihan hyvä siitä silti tuli ja se asustaa nyt keittiön ikkunalla siihen asti kunnes se voi siirtyä ulos. Toivottavasti siitä kuitenkin saataisiin syötävää jo vähän aiemmin kuin vasta loppukesästä.

Viikon päästä olisi Kevätmessut Helsingin  messukeskuksessa ja nähtäväksi jää, että mitä kaikkea sieltä löytyykään. Jos ainakin sitä rakuunaa.

Monsuunisade

Kevät on kasvien aikaa, sillä huonekasveilla alkaa uusi kasvukausi ja tulevan kesän viljelmät on hyvä laittaa käyntiin. Tänään kerron teille omat kevätvinkkini huonekasvien osalta.

Helmi-maaliskuussa on paras aika huonekasvien mullanvaihtoon, kun uusi kasvukausi on alkamassa ja uudesta mullasta kasvi saa puhtia kasvuun. On myös hyvä tarkistaa tarvitseeko joku isompaa ruukkua tai muuta erityistä toimenpidettä. Itse vaihdan mullat kokonaan joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi uusin vain pintamullan. Tämä siksi, että kun kasveja on se 35 kappaletta, niin kaikkien kokonaisvaltaisessa multien vaihdossa on aika homma - niin ajallisesti kuin rahallisestikin.

Tänä keväänä oli vuorossa vain pintamullan vaihto, eli kauhoin ruukusta noin puolet pois ja lisäsin uutta, ravinteikasta multaa päälle. Jotkut toki jouduin siirtämään isompaan, mutta sille ei voi mitään. Mukana oli myös yksi uutuus, amerikanmuori. Se on kuulemma helppohoitoinen eikä minulla ole ennen ollut sellaista. Ihastuin vain kaupassa sen monivärisyyteen ja päätin kokeilla. 

Mullan vaihdon aikaan vien kasvit myös aina suihkuun, sillä kasvit rakastavat sitä. Juttelen kasveilleni ja tätä suihkussakäyntiä kutsun aina monsuunisateeksi. Pitäähän niidenkin tietää mistä on kyse. Nyt kun kyseessä oli vain osittainen vaihto, niin en vienyt niitä myöskään suihkuun. Sen sijaan pyyhin lehdet laimennetulla mäntysuopasuihkeella ja sanoin, että monsuunisateet menivät harmillisesti ohi tänä vuonna. 

Isoin kasvini on fiikus, joka on jo melkein 210 cm pitkä. Sen tukikeppi on nimittäin tuon mittainen ja tällä kasvukaudella se varmasti ohittaa sen. En tiedä teenkö kattoon reiän vai mihin sen taivutan, mutta kohta pitää jotain keksiä. Pari vuotta sitten aloin kasvattamaan jättifiikustani, mutta en silloin ajatellut yhtään, että mitäs sitten kun se on liian iso. Se on kyllä niin kaunis ja ylpeyteni aihe, etten tohtisi sitä katkaistakaan. 

Ostin Plantagenista ravinnepuikkoja, joita laitoin ruukkuihin multien yhteydessä. Yleensä käytän kasteluveteen laitettavaa Neko -viherkasvilannoitetta, mutta ajattelin nyt kokeilla näitäkin. Kasvit näyttää keväthuollon jälkeen aina jotenkin niin raikkailta ja tyytyväisiltä. Vaihtelin samalla myös joidenkin järjestystä, mutta joillakin on vakiopaikat missä ne on tyytyväisiä. Joskus toivon niin kovasti, että mummu olisi näkemässä kasvini - tai ehkä hän näkeekin.

Kuukauden sisällä pitäisi laittaa kevätkylvötkin alulleen, mutta palataan niihin, kun niiden aika on!

Tämän vuoden pulla

Laskiainen lähestyy ja on aika julkaista tämän vuoden pulla. Olen yrittänyt aina kehittää vähän erilaisia, kun perinteisen laskiaispullan tekeminen alkoi tympiä. On tullut tehtyä laskiaispullia pitkosta ja puhvelit eli pullavohvelit. Tällä kertaa uuniin päätyi jättipulla.

Suunnittelin jättipullaa jo viime vuonna, mutta silloin päädyin kuitenkin puhveleihin. Mielessäni pyöri yksi suuri pulla, josta leikataan paloja, kuten kakusta. Näin tässä paljon potentiaalia, mutta  myös vaaratilanteita, eikä asia ratkennut kuin kokeilemalla.

Käytin tähän kaksi pakettia Fazerin gluteenitonta pullataikinaa. Ensin ajattelin tehdä vain yhden ison pyöreän pullan, mutta viime metreillä päädyin eri ratkaisuun. Leikkasin molemmat paketit kuuteen osaan, pyörittelin palloiksi ja asettelin irtopohjavuokaan niin monta palloa kuin mahtui. Annoin jättipullan kohota 30 minuuttia, jonka jälkeen voitelin pinnan munalla ja koristeeksi ripottelin tietysti raesokeria. Paistoin pullaa 175 asteessa n. puoli tuntia.

Itse paistoin pullaa ehkä tovin liian pitkään, sillä minulle oli jäänyt trauma kerran leipomastani bostonpullasta. Halusin siis varmistaa, että tämä on taatusti keskeltäkin kypsä, mutta ehkä 5-10 minuuttia vähemmän varmistusta olisi riittänyt. Onneksi se ei kuitenkaan mennyt pilalle, vaan kuivui vain vähän liikaa minun makuuni.

Annoin pullan jäähtyä seuraavaan päivään ennen kuin leikkasin sen halki. Täytteeksi tuli perinteisesti kermavaahtoa ja hilloa, ja olin varma, että kerma tursuaa ulos kun asetan kannen päälle. Yllätyksekseni se kuitenkin pysyi sisällä ja siitä tuli mielestäni ihan huikean nätti! 

Pappakoira

Täällä on päästy viralliseen pappakoira ikään! Taisto täytti eilen 8 vuotta, ja pakko sanoa, että en tässä talven aikana ollut aina ihan varma ehditäänkö tämä päivä näkemään. Tänä talvena on tosiaan sairasteltu, ja viimeisimpänä saatiin se epilepsia diagnoosi. Lääkitys on lähtenyt puremaan ja kärpäset ovat vähentyneet, joskaan ei kokonaan kadonneet. Parempaan päin kuitenkin ja vietämme vielä monet syntymäpäivät!

Pappakoira on iloinen, hellyydenkipeä ja aina nälkäinen - eli juuri sellainen kuin se on aina ollut. Pään päällä alkaa olemaan harmaata, talvipakkasilla suostutaan pukemaan jo tossut jalkaan ja nukkuminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin lelut. Ovikellon soidessa se tosin edelleen kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa, mutta muutoin elo on rauhallisempaa.

Syntymävänä se sai kakun, jossa oli pinottuna kaikkia sen lempiherkkuja. Oli nakkia, juustoa, kermavaahtoa ja tietysti kurkkua. Muutoin päiväohjelmaan kuului sitä mitä yleensäkin eli ulkoilua, rapsutuksia ja nukkumista.

Kuka minä olen

Ajattelin näin ystävänpäivän jälkimainingeissa tehdä tällaisen ystäväkirja -jutun. Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin tähän, koska kysymykset olivat hieman tavallisesta poikkeavia. Opitte tuntemaan minua ehkä vähän eri tavalla ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne. Mutta nyt kurkistus siihen, kuka minä olen.

HARRASTUKSENI

Bloggaaminen. Valokuvaaminen. Runojen kirjoittaminen.

ERITYISTAITO

Olen mestari oppimaan laulujen sanat. Jos koulukirjat olisivat olleet biisejä, niin olisin saanut kaikesta 10+.

ERIKOISTUNTOMERKKINI

Kynteni ovat aina lakatut. Vuoteen mahtuu ehkä viisi kokonaista päivää, jolloin lakkaa ei ole.

VOIMABIISI

Niitä on niin monta, eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Ja aina tulee uusia.

TUNNUSLAUSEENI

"Varo vitriiniä". Kyllä, olen aivan neuroottinen olohuoneen vitriinien suhteen.

LAPSUUDEN KARKKIMUISTO

Kovat pastillit, jotka mummu pilkkoi sokeripihdeillä pieniksi, ettei niihin tukehdu.

KERÄILEN

Vanhoja astioita. Miehen mielestä meille ei mahdu niitä enää yhtään. Ja kynsilakkoja, niitä minulla on tällä hetkellä 112 kappaletta!

ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT

Kyynistä, tylsää aikuista.

MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ

Siinäpä vasta kysymys. Haluaisin julkaista kirjan sekä muuttaa kotiin, jossa on iso keittiö, kodinhoitohuone ja piha. Haluaisin lisää koiria, laulaa dueton Juha Tapion kanssa ja asua vuoden Pariisissa. 

TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA

Minulla ei oikeastaan ole kuin vapaailtoja. Mutta tykkään tehdä hyvää ruokaa, katsoa sarjoja tai käydä kylässä ystävien luona.

ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA

Kun ihmiset olivat enemmän läsnä. Ei ollut painetta, että kaikesta pitää saada kuva tai jakaa jokainen hetki sosiaalisessa mediassa. 

ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA

Että joutui odottamaan jotain suosikkisarjaa ikuisuuden! Nyt uudet kaudet tulee suoratoistopalveluihin, kun ennen joutui odottamaan, että ne tulisi televisiosta.

PARHAAT PUOLENI

Saan ihmiset nauramaan. Ja olen hyvä järjestämään juhlia tms tilaisuuksia.

OLEN HYVÄKSYNYT

Ettei minusta tule koskaan äitiä.

KAPINOIN

Sitä vastaan, että minut nähdään "vain vammaisena". Olen ensisijaisesti nainen, vaimo, bloggaaja, ystävä ja paljon muuta - sen jälkeen vasta henkilö, joka liikkuu pyörätuolilla. Kapinoin sitä vastaan, että vammaiset ovat joku oma ryhmänsä. Eikö me kaikki voida olla vain ihmisiä?

EN OSAA

Moniakaan asioita. En osaa piirtää, päästää irti tai rakastaa itseäni tarpeeksi. En osaa ruotsia, olla hiljaa kirjastossa enkä ottaa vastaan kohteliaisuuksia.

PELKÄÄN

Kuolemaa. Omaa ja läheisteni. 

MUREHDIN

Liikaa. Kaikkea. 

RAKASTAN

Kirjoittamista sen kaikissa muodoissa.

JOS OLISIN SÄÄTILA

Olisin hurrikaani. Tunteeni sekä mielialani vaihtelevat ja etenevät usein nopeasti, kuten hurrikaani.

JOS OLISIN RAKENNUS

Olisin remonttia kaipaava, ränsistynyt kesämökki, joka ei tule ikinä valmiiksi. Ja toisina päivinä loistokas Eiffel-torni, jota kaikki ihailevat. Mutta kesämökkipäiviä on huomattavasti enemmän.

PARASTA ARJESSA ON

Se, että asiat ei muutu liian yllättäen. Koen asiat vahvasti - kuten hurrikaani - ja välillä nopeat muutokset ravisuttavat maailmaani liikaa. Tarvitsen vakautta ja aikaa reagoida.

SATAVUOTIAANA AION

Nauttia hautarauhasta jonkun kauniin, vanhan puun alla. 

UNELMANI JUURI NYT

Täydellinen koti. Esteetön ja käytännöllinen, mutta samalla kodikas.

ELÄMÄN TARKOITUS ON

Elää ja kuolla. Elää sellainen elämä, joka ei kaduta. Olla oma itsensä.

Mantelicroissant

Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoilleni! Me vietimme miehen kanssa ystävänpäivää jo vähän ennakkoon, kun kävimme viikonloppuna elokuvissa. Tänään kuitenkin oli kiva vähän herkutella - maanantain ja ystävänpäivän kunniaksi.

Valmistin mantelicroissantteja, joita on pyörinyt sosiaalisessa mediassa jo jonkin aikaa. Lisäksi kaupassa oli Meiran mantelijauhot ja -lastut niin söpöissä ystävänpäivän väreissä, että jo pelkästään senkin takia päädyin tänään näihin. Mantelicroisanttien ideana on, että edellispäivän croisanteistakin saa tällä reseptillä yhtä herkullisia kuin tuoreet. Itse tein nämä tietysti gluteenittomasti. 

Kaupan pakasteosastolta löytyy gluteenittomia croisantteja sekä Fazerilta että Pirkalta. Ostin paketin molempia, jotta voin vertailla kummasta tulee parempia. Fazerin paketissa oli 4 croisanttia, kun taas Pirkalla vain kaksi, mutta yhteensä juuri oikea määrä ohjeeseen nähden. Näistä mielestäni Pirkka oli parempi, sillä niistä tuli kauniimman värisiä ja maku oli herkullisempi.

Gluteenittomat croissantit ovat noin puolet pienempiä kuin tavalliset ja ne pitää myös paistaa uunissa, eli nämä eivät olleet eilisiä. Ohje oli helppo ja näppärä, mutta täytettä tuli vähän liikaa, kun nämä tosiaan ovat pienempiä. Kannattaa siis tehdä täytettä hieman vähemmän, jos teet näistä glutenittomista versioista. 

Mantelicroissant

6 kpl eilisiä croissantteja

1 dl maitoa

1,5 dl tomusokeria

1,5 dl mantelijauhoa

75 g sulatettua voita

1 muna

1 tl vaniljasokeria

päälle mantelilastuja 

Halkaise croisantteihin pieni tasku, ja pyörittele croisantit maidossa. Litistä croisantteja leivinpaperin päällä. Sekoita muna, tomusokeri, mantelijauho, voisula ja vaniljasokeri tasaiseksi. Lusikoi mantelimassaa croisanttien sisään ja päälle, ripottele pinnalle mantelilastuja ja paista 175 asteessa n. 15 minuuttia. Koristele jäähtyneet leivokset tomusokerilla!

Kevättukka

Tänään tuolla oli kevät! Tai no pikkulintujen sirkutus puuttui, mutta muutoin ilmassa oli kevään tuntua.

Talvella ulkoilut rajoittuu pitkälti kauppamatkoihin, joten oli erittäin virkistävää päästä koiran kanssa ulos. Vähän oli liukasta ja huonosti aurattu, mutta sitten piti vain aina vaihtaa suuntaa. Käytiin Taiston kanssa rannalla ihastelemassa maisemia ja auringossa oli jo ihan mukavan lämmin. Kahvila Kampelaan ei päästy, vaan pitää vielä odottaa kevään etenemistä - tai parempaa aurausta.

Pitkän talven jälkeen oli ihana käydä myös kampaajalla. Tukka oli päässyt melko reheväksi ja oli aika kaivaa oma tuttu tyyli esiin. Talvella tuntui, ettei sillä ole niin väliä, kun on pitkälti vain kotona tai pipo päässä. Nyt kuitenkin täytyy alkaa heräilemään talvikoomasta, varsinkin kun koronarajoituksetkin puretaan. Ehkä viimein  pääsisi jonnekkin - baariin, leffaan, keikoille, ravintolaan, mitä vain. Ainakin on tukka kunnossa!