L - O - M - A

Minun ensimmäinen ja ainut kesälomaviikko alkaa olla lopuillaan. Jotenkin lomaa ja vapaa-aikaa osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin ennen työelämää. Lomailu tuntui aivan ihanalta, vaikka minulla onkin sellainen taipumus, että suoritan lomaa. Mietin mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään ja se itse lomailu jää sivuseikaksi. Tiistain jälkeen oli pakko luovuttaa, kun olin jo ihan loppu lomailusta. Päätin, että loppuviikon menen fiiliksen mukaan ja se oli tämän loman paras päätös. 

Viikon aikana piipahdin kotipuolessa, kävin haudalla kahdesti ja pääsin vihdoin Taistonkin kanssa haudalle asti. Suunnitelmissa oli mennä Suomenlinnaan viettämään kesäpäivää, mutta lopulta se aiheutti kuitenkin liikaa stressiä, joten jätin välistä. Sen sijaan menin leppoisalle kävelylle Kaivopuiston rantaan, otin eväsleipää ja kahvia mukaan, ja jälkiruoaksi nappasin Helsingin jäätelötehtaan kioskilta jättijäätelön! 

Loppuviikolla ystävä tuli kahdeksi yöksi majailemaan sohvalleni. Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa Munkkiniemen uimarantaan ja lopulta päädyimmekin kävellen Espooseen asti. En vieläkään tiedä miten siinä niin kävi, mutta voin sanoa, että retkikoira oli aika loppu tuon lenkin jälkeen. Mutta meillä oli hauskaa eikä ollut kiire minnekäään. Lenkin jälkeen teimme kotona hirviburgerit ja menimme syömään ne ulos talon pihalle. Loppuilta kului hömppäkomedioiden ja jutustelun parissa. Hän oli minulle aivan korvaamaton tuki miehen kuoltua, ja on sitä edelleen. Hän on ihminen, jonka kanssa on helppo ja välitön olla eikä meillä kovin helposti lopu jutunjuuret kesken. 

Toisena päivänä olimme rauhallisesti kotosalla ja teimme päivälliseksi vietnamilaisia kesärullia. Illalla suuntasimme Kivinokan kesäteatteriin, jossa esitettiin Viulunsoittaja katolla. Vaikka olen sen kerran aiemmin nähnyt miehen kanssa kaupunginteatterissa, niin enpä siitä oikein mitään muistanut. Esitys oli hyvä ja meille sattui hieno kesäilta. Oikeastaan koko lomaviikollani oli hyvät säät, mikä oli ihan kiva, ettei jäänyt lomailematta sateen vuoksi. 

Tänään on tämän loman ensimmäinen päivä, kun olen vain ollut. Nukuin pitkään, söin mansikoita aamiaiseksi ja pesin pyykkiä. Huomenna takaisin töihin!

Oman elämänsä malli

 

Jo useamman kesän suosikkiasu on ollut tämä vaaleanpunainen kukkahame ja valkoinen puuvillapaita. Tämä on niin ihana ja kesäinen yhdistelmä, ja monipuolinen, sillä lämpimällä ilmalla hihoista voi kääriä lyhyet ja vähän viileämmällä ne voi pitää pitkänä. 

Mielestäni kynähameet sopivat minulle parhaiten. Tykkään myös A-linjaisista kellohameista, mutta niiden muoto menee hukkaan istuessa. Kynähame puolestaam istuu aina hyvin vaikka ei kävelisikään. Yhdistin tähän asuun vaaleanpunaiset pitsitennarit, sillä minusta on tullut vanha. Tänä kesänä on nimittäin käynyt niin, että korkokengät ja avokkaat ovat jääneet täysin kaapin perälle, koska mukavuus vie voiton. Onneksi nykyään on myös ihan sallittua käyttää hameiden kanssa tossuja tai tennareita.

Olen miettinyt tätä asujen esittelyä, että miksi ihmiset sitä tekevät. Aika moni saattaa nuorena haaveilla mallin urasta, mutta nykyään jokainen on tavallaan oman elämänsä malli. Puhelimilla saa laadukkaita kuvia ja koko ajan ajaudutaan enemmän siihen suuntaan, että jokaisen keho on tärkeä ja hyvä juuri sellaisena kuin se on. Ei tarvitse tavoitella mallin vartaloa eikä uraa.

Itse ainakin saan valtavasti itseluottamusta onnistuneista kuvista. Tiedän jo näin aikuisiällä millaiset vaatteet sopivat minulle ja mitkä miellytävät silmääni. Tiedän millaisia kuvia haluan itsestäni ja myös toteutan niitä. En arkaile pyytää toiselta, että tuo ei ollut nyt ihan sitä mitä ajattelin. Näistäkin kuvista tuli mielestäni todella ihania ja kauniita kesäisessä Hangossa kultasäteen alla. 

Ihmisiä paljon myös puhututtaa Sheiniltä tai muualta vastaavasta nettikaupasta tilatut vaatteet. Itse tilaan silloin tällöin, enkä häpeile myöntää sitä. Tosiasia kuitenkin on, että minun tuloillani ei ole varaa liiemmin muuhun, enkä tiedä onko siinä eroa ostaako vaatteensa H&M:ltä vai Sheiniltä. Samalta suunnalta ne kuitenkin tulevat. Lisäksi plussakokoja löytyy kovin harvasta liikkeestä. Itse myöskin pidän vaatteeni hyvänä enkä käytä niitä vain yhtä tai kahta kertaa. Tästäkin asusta tuo paita on ollut minulla käytössä reilusti yli kymmennen vuotta ja hame useamman vuoden. Eli vaikka ostan pikamuotia, niin ei se tarkoita, että heitän vanhat vaatteeni aina pois. Ja olen aivan varma, että moni joka on pikamuotia vastaan, ostaa sitä silti salaa. 

Tai tiedätkö edes missä se sinun Guccin takki on tehty? 

Hame: SheinCurve

Paita: H&M

Kengät: Zalando/Anna Field

Juhannuspäivä

Jos juhannus meni jo menojaan, niin tekeekö joulu nyt tuloaan? No ei kai sentään.

Minulla ei ollut juhannukseksi mitään ihmeellistä suunnitteilla, paitsi juhannuspäivänä Maustetyttöjen keikka Löylyssä. Keikalle oli vapaa pääsy, joten eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Ennen keikkaa oli hyvää aikaa kävellä pitkin Kaivopuiston rantaa, niin kuin meillä oli usein miehen kanssa tapana juhannuksena tehdä. Kävin hetken isutuskelemassa samalla laiturillakin, muttei se tuntunut yhtään samalta yksin. Meren kuohuja olen kyllä kaivannut ja yritin hengittää meri-ilmaa varastoon niin paljon kuin vain pystyin. 

Näin Mausetytöt livenä viime kesänä ensimmäistä kertaa ja tykästyin. Sen jälkeen lisäsin heidät soittolistalleni ja nämä livevedot ovat kyllä myös suosikkejani. Heidän esiintyminen on jotenkin niin rauhallista ja jalat maassa. Ei mitään liikaa, ei mitään ylimääräistä. Annetaan musiikin tehdä tehtävänsä. Maustetytöissä aina eniten minua on kiehtunut ne sanoitukset. Sellaista suomalaista melankoliaa, jossa kuitenkin on totuuden siemeniä siellä täällä kylvettynä. 

Oliko sinulla onnistunut juhannus?

Englantilaiset teeleivät

 

Skonssit eli englantilaiset teeleivät yhdistetään usein perinteiseen brittiläiseen iltapäiväteehen. Sain viikonloppuna sylillisen raparperia kaverilta, enkä halunnut tehdä pelkkiä piirakoita. Sain ajatuksen skonsseista ja raparperihillokkeesta, ja tällä ajatuksella lähdin eteenpäin.

Tutkin muutamia skonssiohjeita ja yhdistelin niistä mieluisan. Olen joskus kaukana menneisyydessä kerran leiponut skonsseja, ja silloin käytin niihin piimää, joten halusin käyttää sitä nytkin. Mielestäni parhaat skonssit olen syönyt Brasserie Kämpin iltapäiväteellä, mutta niihin en löytänyt reseptiä mistään.

Tutkin myös suosikkikokkini Jamie Oliverin skonssiohjeita, ja nappasin sieltä mukaan kuivatut hedelmät. Olisin halunnut näihin skonsseihini korintteja sekä keltaisia rusinoita, mutta kun en löytänyt näitä jälkimmäisiä mistään lähikaupasta, niin päätin laittaa vain tavallisia rusinoita. Rouheutta skonsseihin hain mantelirouheella. Näiden olisi pitänyt kohota hieman enemmän, mutta onneksi se on vain ulkonäköasia.

Skonssit ovat ihana pieni hemmottelu, eikä niiden tekemiseen mene kauaa. Itse luonnehtisin näitä keksin ja muffinsin yhdistelmäksi. Skonssien kanssa tarjoillaan yleensä hilloa ja kermavaahtoa, mutta ne voi täyttää myös suolaisella täytteellä. Esimerkiksi katkarapuskagen tai kylmäsavulohimousse sopisivat herkullisesti näiden kanssa. Suolaisissa versioissa tosin jättäisin nuo kuivahedelmät pois.

Itse tein tällä kertaa inkivääri-raparkerihilloketta sekä vaniljaista mascarponevaahtoa. Mietin pitkään miten maustaisin raparperihillokkeeni, ettei tulisi aina käytettyä kanelia. Eteeni tupsahti inkiväärin yhdistäminen raparperin makupariksi ja se alkoi jotenkin kiehtoa mieltäni. En osannut maistella mielessäni, että miltä ne maistuisivst yhdessä, mutta löysin niin monta ohjetta, että ajattelin, ettei se voi olla täysin tuulesta temmattu idea.

Ja hillostahan tuli todella hyvää! Olin hieman varovainen inkiväärin kanssa, joten maku on aika mieto, mutta se kyllä tosiaankin sopi raparperin kaveriksi. Itselläni hillo jäi melko löysäksi, kun muuten siitä olisi mielestäni tullut aivan liian makeaa. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Gluteenittomat skonssit

4 dl Virtasalmen vaaleaa glut.jauhoseosta

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 rkl sokeria

75 g voita

1,5 dl piimää

4 rkl rusinoita

4 rkl mantelirouhetta

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri. Lisää jauhoseokseen kylmä voi ja nypi sormilla murumaiseksi seokseksi. Lisää piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lisää rusinat ja mantelirouhe. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Painele 2–3 sentin paksuinen levy ja ota siitä muotilla pyörylöitä. Nosta skonssit leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele maidolla ja paista 225 asteessa noin 10-12 minuuttia. 

Inkivääri-raparperihilloke

raparperia

pala inkivääriä

vettä

hillosokeria

Kuori ja pilko raparperit kattilaan, raasta joukkoon kuorittu inkivääri. Lisää kattilan pohjalle hieman vettä, mutta ota huomioon, että raparpereista irtoaa nestettä. Keittele miedolla n.20 min ja lisää hillosokeria. Anna kiehua hetki ja maistele, lisää tarvittaessa hillosokeria.

Kuori hillon pinnalta vaahto pois. Anna hillon jäähtyä ja purkita puhtaisiin lasipurkkeihin. 

Mascarponevaahto

kuohukermaa

mascarponea

sokeria

vaniljasokeria

loraus sitruunamehua

Vaahdota kerma ja sekoita kaikki muut joukkoon. Maista ja mausta.

Helsinkiä pakoon Hankoon

Tänä kesänä Helsingin Valkonauhayhdistyksen eli mummokerhon kesäretki vei meidät Hankoon ja Tammisaareen. Lähtökuopilla meinasi tulla hieman vaikeuksia vastaan, mutta ei se meitä lannistanut ja viimein pikkubussi käänsi nokkansa kohti Hankoa.

Menomatkalla pysähdyimme Tammisaaren kupeessa kahville, sillä Hangossa oli heti opas meitä odottamassa. Kiersimme bussilla Hankoa ristiin rastiin ja opas kertoi meille Hangon värikkäästä historiasta. Vuosilukuja tuli sillä mitalla, etten voi millään kaikkia muistaa, mutta paljon oli puhetta sodan aikaisista asioista, venäläisten valloituksesta ja Mannerheimista. Kävimme myös Mannerheimin Neljän tuulen tuvalla ja Vapaudenpatsaalla.

Sitten faktoja Hangosta, jotka jäivät mieleen. Hangossa on yli 7000 asukasta, joista 35% ovat yli 65 -vuotiaita. Kaupunki on rakennettu sataman ympärille, ja tällä hetkelläkin se on Suomen viidenneksi suurin tavarasatama. Sataman kautta kulki aikoinaan paljon siirtolaisia, ja on Hangossa toiminut myös kylpylä tai oikeastaan vesiparantola. Siellä paranneltiin niin ummetusta kuin gynegolosia vaivojakin. Raittiin meri-ilman jo itsessään uskottiin parantavan.

Opaskierroksen jälkeen meille oli varattu lounas Hangon Casinolta, ja lounaan nautittuamme oli aikaa kierrellä Hangon rannalla. Itse olisin voinut valokuvata Hangon läpikotaisin, sillä se oli täynnä toinen toistaan kauniimpia huviloita. Sää oli kuitenkin sen verran tuulinen, ettei kaupungilla viitsinyt ihan kauhean pitkään kävellä. Löysin Hangosta kuitenkin uuden lempipuuni. Kirkkaana hohtava kultasade oli kaunis näky, enkä ollut koskaan aiemmin nähnyt tällaista puuta.

Siellä rannalla seisoskellessani tuli hyvin elävästi mieleen Hailuodon reissumme miehen kanssa. Meri tuoksui samalle kuin silloin ja tuuli tuntui kasvoilla samalta. Rakastan merta, sen kauneutta ja armottomuutta. Oli se sitten etelässä tai pohjoisessa.

Hangosta lähdettyämme pysähdyimme Tammisaaressa. Siellä oli vähintään yhtä kaunista ja yhtä tuulista kuin Hangossa. Tammisaaressa kohteenamme oli taidemuseo Chappe, jonka jälkeen oli vapaata oleskelua rannalla. Paluumatkalla pysähdyimme vielä samassa kahvipaikassa kuin tullessa ja sitten olikin taas aika suunnata kotiin. Oli taas kerran ihan mahtava päivä - kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Rakastan tätä meidän mummoporukkaa.

Poke bowl

Kuumina hellepäivinä mietin mitä söisin päivälliseksi, kun olin syönyt jo ihan riittämiin eri variaatioita pasta- ja kesäperunasalaatista. Yhtäkkiä muistin poke bowlin olemassaolon, ja voi että miten hyvää se olikaan! 

Voit rakentaa kulhon melkeinpä mistä tahansa, mutta useimmiten pohjana käytetään riisiä tai nuudelia ja kalaa. Kulhoa voi täydentää haluamillaan vihanneksilla ja mauilla, mutta itse pidän sellaisista aasialaistyyppisistä ratkaisuista. Omia suosikkitäytteitäni poke bowlissa on tuore ananas, edamame-pavut, kurkku, porkkana sekä seesamissiemenet. Tykkään, että kulhossa on eri makuja, joten käytän yleensä teryaki-kastiketta, majoneesia, chiliä ja limeä.

Ensimmäisenä päivänä tein kulhoni graavilohesta. Pohjaksi keitin ihan basmatiriisiä, sillä sushiriisi oli loppunut. Riisin päälle tein osioita eri täytteistä. Yhteen osioon pilkoin kurkkua, toiseen graavilohta. Kolmanteen osioon paistoin edamame-papuja sekä tuoretta ananasta. Tuore ananas on niin hyvää paistettuna! Lopussa lisäsin pannulle teryaki-kastiketta, chilihiutaleita sekä katkarapuja. Pannulle piti laittaa vielä porkkanasuikaleita, mutta unohdin. Lopuksi laitoin annoksen päälle hieman majoneesia, srirachaa, reilusti limemehua sekä seesaminsiemeniä. 

Toisena päivänä käytin myös riisiä ja kurkkua, sekä paistettua ananasta ja soijapapuja teryaki-kastikkeessa. Proteiininia käytin tonnikalaa, jonka joukkoon sekoitin hieman majoneesia, wasabia, tuoretta punaista paprikaa sekä limeä. Ja vinkkinä, että jos tätä jää yli, niin se on älyttömän hyvää myös tumman leivän päällä tai wrapin täytteenä! Tälläkin kertaa viimeistelin annoksen seesaminsiemenillä. 

Helppoa, raikasta ja terveellistä. Poke bowl on kiva ruoka vaikka illanistujaisiin, sillä pohjan päälle voi jokainen kasata haluamiaan täytteitä ja kastikkeita. 

Kolme kuukautta työelämässä

Olen ollut nyt kolme kuukautta työelämässä, ja ajattelin kertoa ajatuksiani siitä. 

Nyt vasta vähitellen arki alkaa tasaantua työn ympärillä, sillä silloin alussa olin ihan poikki. Kaiken uuden opettelu ja uusi elämänrytmi vei paljon energiaa, mutta nyt jaksan jo muutakin kuin vain käydä töissä. Vaikeinta itselleni oli aamuherätykset - ja sitä ne ovat välillä vieläkin. Olen kuitenkin elänyt ammattikoulun jälkeen eli parikymppisestä asti suht vapaalla aikataululla, joten yhtäkkinen muutos nukkumisolosuhteissa näkyi voinnissani.

Vanha ystäväni unettomuus palasi alussa ja menetin hetkeksi myös ruokahaluni. Kehoni ja mieleni kokee todella vahvasti kaikki uneen liittyvät muutokset, ja kun ei enää saanutkaan nukkua niin pitkään kuin huvittaa, niin mieli päätti, että ei kai tarvitse nukkua ollenkaan. Vaikka menin illalla kymmeneltä sänkyyn, niin saattoi olla aamu neljä ennen kuin nukahdin. Tätä ei onneksi kestänyt montaa viikkoa, ja lopulta tilanne helpottui. Varmasti stressi kaikesta uudesta vaikutti asiaan.

Työ on toki vaikuttanut myös positiivisesti elämääni. Olen saanut päiviini enemmän rakennetta ja rytmiä, ja välillä mietinkin, että mitä ennen oikein tein kaikki päivät. Olen viikosta neljä päivää töissä ja kolme vapaalla, ja minulle on kehittynyt paha tapa, että täytän vapaapäivät kaikella toiminnalla. Nyt yritän opetella, että edes yksi päivä viikossa olisi sellainen niin sanottu "mitääntekemättömyyspäivä", eli en suunnittele siihen mitään, vaan menen fiiliksen mukaan. Jos haluan olla koko päivän sängyssä, niin sitten olen. Tai jos haluan mennä tukka putkella, niin sitten menen. Mutta en tee mitään, koska täytyy. Minulla on nimittäin hieman taipumusta sellaiseen, varsinkin näin kesällä. Tuntuu, että elämä ja kesä lipuu muutoin ohi, mutta yritän rentoutua sen suhteen.

Yksi positiivinen muutos töiden aloittamisen jälkeen on ollut ruokarytmi. Jos ei lasketa sitä alkuajan ruokahaluttomuutta, niin olen saanut lisättyä päiviini yhden aterian, nimittäin aamupalan. Ei se aina ole niin terveellinen, välillä syön vain nopeasti nutellaleipää ennen töitä, mutta on se parannusta siihen, että viimeiset 15 vuotta aamupalani on ollut kuppi kahvia. Aamupala hiipi kuvioihin vähitellen, kun päivällinen ja iltapala aikaistuivat, niin aamuisin oli jo nälkä. Joten yritän joka aamu syödä edes jotain pientä - paitsi tietysti vapaapäivinä se unohtuu, kun nukun aamuisin pidempään.

Tykkään työstäni nyt, kun olen oppinut sen. Pidän siitä, että onnistun annetuissa tehtävissä ja saan positiivisia kommenteja tekemästäni työstä. Olen oppinut paljon uutta, myös itsestäni. Pidän vastuusta, ja siitä, että koen olevani tarpeellinen ja hyödyksi. Olen jo välillä murehtinut, että mistä saan töitä, kun tämä pesti kahden vuoden päästä loppuu. Jotenkin kun tähän nyt on tottunut, niin ei haluaisi palata entiseen. Ja onhan se mukava saada palkkaakin! 

Kesäperunasalaatti

 

Keitin viikolla hieman liikaa uusia perunoita, sillä välillä vieläkin epähuomiossa kokkaan kahdelle. Mietin mitä tekisin ylijääneistä perunoista, ja päädyin kesäperunasalaattiin.

Olen joskus tehnyt perunasalaattia ihan perinteisellä reseptillä, mutta nyt halusin jotain kesäisempää vivahdetta. Tekemäni salaatti muistuttaa hieman nizzansalaattia, mutta ilman kapriksia tai oliiveja, koska en pidä niistä. En myöskään löytänyt kaupasta vielä uuden sadon herneitä, joten tällä kertaa käytin ihan vain pakasteherneitä.

Purjon voit vaihtaa ihan mihin vain haluamaasi sipuliin - tähän sopii niin punasipuli, kevätsipuli kuin ruohosipulikin. Itse pidän eniten purjon miedosta mausta. Kesäperunasalaattia voit tarjota grilliruoan kanssa tai tehdä siitä ruokaisamman lounassalaatin lisäämällä päälle vaikkapa tonnikalaa, niin kuin itse tein. Mietin olisiko tähän sopinut raikastajaksi vielä omenaa, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut lähteä kokeilemaan. 

Voit täydentää kermaviilikastikkeen makupalettia lisäämällä joukkoon jotain tulista tai voit kokeilla kermaviilin tilalla yrttistä pestoa. Peston kanssa en tosin lähtisi anjovista yhdistämään, mutta siinä tapauksessa voit laittaa sen tilalle esimerkiksi fetaa. Tämä oli ihan mukavan kesäinen ruoka, mutta jatkossa kyllä syön kesäperunani mielummin suoraan kattilasta. 

Kesäperunasalaatti

uusia perunoita keitettynä

anjovista

herneitä

keitettyjä munia

maustekurkkua

tilliä

purjoa

Kastike

1 prk kermaviiliä tai creme fraichea

1 tl dijonsinappia

suolaa, pippuria

ripaus sokeria tai hunajaa

Keitä perunat suolatussa vedessä tillin kanssa. Jäähdytä kypsät perunat. Keitä munat ja jäähdytä. Pilko kaikki ainekset kulhoon ja sekoita kastike joukkoon. Anna maustua jääkaapissa yön yli.