Päivätehtävä: haavekartta

Joskus meidän jokaisen on hyvä pysähtyä miettimään, että mitä haluaa tulevaisuudelta. Meillä jokaisella on toiveita ja haaveita, mutta oletko oikeasti kirjoittanut ylös mitä haluaisit? 

Haavekartta, unelmakartta, elämän aarrekartta - you name it. Se on hyvä pohja unelmien konkretisoinnille, ja se auttaa hahmottamaan mihin suuntaan olet menossa. Unelmakarttaa on mukava askarrella, siinä voi olla juuri niin luova kuin haluaa tai voi ihan yhtä hyvin olla täysin mielikuvituksetonkin. Pääasia on, että se näyttää sinulta itseltäsi.

Olen askarrellut unelmakartan viimeksi joskus 10 vuotta sitten ja silloisessa kartassa oli aviomies, koira ja oma koti. Ja kaikki toteutui. Pidin sitä vaatehuoneen ovessa josta näin sen joka päivä ja alitajuisesti tiesin mihin olen menossa. Nyt oli aika askarrella uusi kartta, sillä elämä tuntuu olevan vähän jumissa, ja yllätyksekseni sain miehenkin innostumaan.

Kartta on helppo tehdä: tarvitset pohjan, vanhoja lehtiä, sakset ja liimaa. Karttaan voi kirjoittaa tai piirtää itse tai sitten etsiä lehdistä sopivia lauseita, sanoja ja kuvia. Maalasimme A3 kokoiset pahvit mieleiseksi, ja minulle tuli pinkki, hieman marmoroitu ja kultaglitterillä viimeistelty, kun taas mies maalasi kokonaan sinisen. Aluksi tuntui, ettei lehdistä löydy mitään ja ettei minulla ole mitään haaveita tulevaisuudelle, mutta kyllä siitä loppujen lopuksi tuli juuri sellainen kuin pitikin. Me teimme kartat viiden vuoden aikavälille, mutta voit itse määritellä teetkö sen vain esimerkiksi seuraavalle vuodelle. 

Omassa taulussani on vahvavana oma koti, jossa olisi maailman hienoin keittiö. Lisäksi siinä on toive koiranpennusta, pitkästä ja hyvästä avioliitosta sekä minusta, kuka minä haluan olla. Hieman villimpi, kirjoittaa kirjan ja puhua enemmän tunteista.

Olin yllättynyt kuinka samanlaisia haaveita meillä on. Kumpikin haluaisi matkustella, muuttaa paikkaan joka tuntuu kodilta ja viherpeukaloida puutarhassa. Mies haluaisi matkustaa Amerikkaan ja rakentaa arkkitehtuurillisesti hienon talon. Itse haluan Pariisiin ja saada kodin, joka on esteetön, mutta kodikas. Kumpikin haluaa jollain tavalla kasvaa ihmisenä sekä olla enemmän luonnossa.

Tämä oli hyvin mielinkiintoinen projekti ja sai ajattelemaan asioita. Kuinka saavutan nämä asiat ja missä ajassa? Tämän tekeminen selvensi, että on oikeasti monia asioita, joita haluan ja tarvitsen, eikä kaikki edes mahtuneet tähän. Mutta tuolla jossain on oikeasti tulevaisuus.

Italialainen ragù

Viikonloppuna oli taas mukava tehdä ruokaa hieman pidemmän kaavan mukaan ja eilen padassa porisi ihana italialainen ragu. Perjantain kauppahallireissulta löytyi suurin osa ragun aineksista, ainoastaan naudanliha otettiin pakastimesta ja tomaattimurska kaupasta.

Ragu on italialainen, pitkään haudutettu lihakastike, joka tarjoillaan pastan kanssa ja ilmeisesti yleisemmin tunnettu bolognese on polveutunut juurikin ragusta. Olen tehnyt tätä kerran tai pari aiemminkin ja viime viikolla kun katselin Jamie Oliverin uutta ohjelmaa, niin raguinnostukseni heräsi jälleen.

Ostin pataa varten hallista italialaista raakamakkaraa, joka oli maustettu fenkolilla ja basilikalla. Lisäksi laitoin porkkanaa, sipulia, valkosipulia, ruskeita herkkusieniä, timjamia ja persilijaa. Paistoin makkaroita ensin, jotta sain niistä makua vihannesten paistamiseen ja tietysti väriä itse makkaroihin. Itseasiassa pursotin makkarat kuorista pois pieniksi palleroiksi, jolloin ne soveltui mielestäni pataan paremmin kuin kokonaiset makkarat. Naudanlihan leikkasin myös pieneksi kuutioksi, jotta se oli helposti syötävissä pastan kanssa.

Jännittävintä tässä ragussa oli se, että tähän laitettiin olutta. Itse en ole aiemmin yhdistänyt olutta ja tomaattikastiketta, mutta jos Jamiekin teki näin, niin miksen minäkin. Lopputulos oli erittäin hyvä, joten kannatti. 

Italialainen ragu

naudanlihaa

yrttistä raakamakkaraa

sipulia

valkosipulia

porkkanaa

herkkusieniä

tuoreita yrttejä

mustapippuria

suolaa

viinietikkaa

tomaattimurskaa

gluteeniton olut

Pilko porkkanat, sienet ja sipulit pieneksi kuutioksi. Purista makkarat kuoristaan padan pohjalle ja paista niihin hyvä pinta. Poimi makkarapalat pois ja kuullota sipulit sekä porkkanat makkaran rasvassa. Lisää tarvittaessa voita ja oliiviöljyä. Anna vihannesten kuullottua rauhassa, jopa hieman karamellisoitua. Lisää sienet ja paista hyvin. Pilko liha pieneksi ja lisää pataan. Mausta hyvin, lisää olut ja tomaattimurska sekä tarvittaessa vettä. Laita lopuksi makkaranpalat takaisin pataan, ja hauduta 175 asteissa uunissa pitkään ja hartaasti, jolloin neste kiehuu kasaan ja padasta tulee ihanan samettista. Keitä pastaa ja tarjoile! 

Päivätehtävä: retki

Tämän viikon päivätehtäväksi valikoitui retki, mutta retkikohde tuotti päänvaivaa. Olisin halunnut jonnekin talviselle eväsretkelle, mutta sääolosuhteet eivät olleet mieluisia. Retkelle kuitenkin oli päästävä, sillä kotona on kökitty nyt ihan riittämiin, joten tänään sitten retkeilimme Hakaniemen kauppahalliin.

Ajatuksena oli käydä hallin kahvilassa sekä ostaa ruokatarpeita viikonlopulle. Rakastan kauppahalleja ja yleensä jos matkustan jonnekin uuteen kaupunkiin, niin vierailen ehdottomasti paikallisessa kauppahallissa. Niistä löytyy ihan paikallisia sekä alueen lähituottajien tuotteita, ja niitä tuen mielelläni - niin täällä pääkaupungissa kuin muuallakin Suomessa.

Helsingissä Hakaniemen kauppahalli on lähin kauppahallimme, ja jos asuisin yhtään lähempänä, niin tulisi varmasti käytyä joka viikko. Hallissa saa hyvän palvelun lisäksi tuoreita tuotteita ja sieltä löytyy sellaisiakin elintarvikkeita, joita ei välttämättä muualta löydy. Kiertelimme hyvän tovin ja koriin kertyi gluteenitonta patonkia, vihanneksia, sieniä, yrttejä sekä raakamakkaraa. Löysin myös kokonaisia muskottipähkinöitä, joita en ole löytänyt mistään muualta. Äiti on niistä myös pitkään jo haaveillut, joten sain samalla ostettua hänellekin.

Ostosten lisäksi kävimme miehen kanssa vielä kahvilla ja nautiskelin herkullisen gluteenittoman laskiaispullan. Aika kiva päivätehtävä ja tätäkin pitäisi ehdottomasti tehdä useammin.

Päivätehtävä: yllätysresepti

Olen flunssaisena kotona, joten mikä olisi parempaa kuin rauhallinen kokkailu pyjama päällä. Päivätehtäväksi valikoitui yllätysresepti, eli otin yhden Jamie Oliverin kirjoistani ja valitsin siitä sattumanvaraisesti reseptin.

Sääntönä meillä oli, että kolme kertaa saa yrittää ja sitten pitää niistä valita joku. Ensi yrittämällä kirja aukesi piripiri kanan kohdalta, mutta ohitin sen, koska siihen tuli kaksi tuoretta paprikaa enkä voi sitä syödä. Kaksi seuraavaa vaihtoehtoa taasen olivat pääraaka-aineiltaan liian kalliita arkiruoaksi, kuten ankkaa. Siispä palasin piripiri kanan pariin ja tutustuin ohjeeseen tarkemmin.

Ohjeen läpi kahlattuani totesin, että paprikat tulevat vain lisukkeeksi eli voin aivan hyvin jättää ne pois. Tämä oli jotain aivan uutta, sillä emme ole kumpikaan syönyt vastaavaa aiemmin ja aukeamalla sattui olemaan myös jälkiruoka, joka oli tietysti pakko myös valmistaa. Tänään söimme siis piripiri kanaa perunamuussin kanssa ja jälkkäriksi Jamien portugalilaisia pikaleivoksia. Ohjesivulla oli kanan kanssa peruna-bataatti muhennosta, mutta sitä en lähtenyt valmistamaan, sillä jääkaapissa oli eiliseltä vielä perunamuussia.

Oli oikeastaan aika piristävää kokata jotain uutta ja tehdä jälkkäriäkin, vaikka ei edes ollut mikään erityinen tilaisuus. Tällä kertaa kyllä vähän omin tämän päivätehtävän itselleni, sillä halusin taas kerran olla oman elämäni Jamie Oliver. Onnistuin myös kerrankin noudattamaan reseptiä aika tarkasti, jätin ainoastaan sitruunan- ja appelsiinin kuoret pois, sillä en pidä niiden kitkeryydestä. Lähikaupassamme ei myöskään ollut thaichiliä, joten tavallisen punaisen chilin sijaan mies halusi, että käytän valmista piripiri-tahnaa. 

Leivoksiin käytin gluteenitonta voitaikinaa, joka on jo valmiina yhtenä levynä, mutta jos teet tavallisesta niin yhdistä levyt, jotta saat yhden ison. Gluteenittomasta taikinapaketista (Schär) tuli 8 leivosta, ja vaikka ohjeen täyte oli 6 leivokseen, niin hyvin se riitti. Minulla ei myöskään ollut kaapissa ruokokidesokeria, joten vaihdoin sen fariinisokeriin. 

Sekä kana että leivokset olivat onnistuneita ja uskon, että tulen tekemään niitä jatkossakin. Ehkä vähän mukailtuna, mutta suurinpiirtein samanlaisina. 

Piripiri kana

3-4 kpl kanan koipireisiä

1 sipuli

1 sitruunan mehu (ja kuori)

2 thaichiliä

4 valkosipulinkynttä

2 rkl worcestershire  -kastiketta

4 rkl valkoviinietikkaa

nippu tuoretta basilikaa

tilkka vettä 

suolaa, pippuria

tuoretta timjamia ja korianteria

Laita kanat uunivuokaan ja tee pintaan viillot. Kuori sipuli ja valkosipulit, ja pilko rouheiksi paloiksi. Laita piripiri-kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Tarkista suola ja lisää vettä, jos seos on liian paksua. Kaada kastike kanojen päälle ja hiero se niihin huolella. Lisää pinnalle tuoreen timjamin oksia ja paista 200 asteessa kunnes kanat ovat kypsiä. Tarjoile tuoreen korianterin kanssa.

Portugalilaiset pikaleivokset

voitaikinaa pakasteesta

kaneli

1 muna

1 prk creme fraichea

1 tl vaniljasokeria

(1 appelsiinin raastettu kuori)

1 rkl ruokokidesokeria

Appelsiinisiirappi

1 appelsiinin mehu

3 rkl ruokokidesokeria

Levitä voitaikinalevy auki tai tarvittaessa kaulitse levyt yhdeksi isoksi levyksi. Ripota levyn päälle kanelia ja rullaa. Leikkaa rulla paloiksi ja painele palat muffinssipellin koloihin niin, että syntyy taikinakuppi. Paista pohjia 200 asteessa 8-10 minuuttia, sekoita täyte ja lusikoi kuppeihin. Paista vielä n. 8 minuuttia. Keitä siirappi paksuksi ja lusikoi valmiiden leivosten päälle. 

Päivätehtävä: 1000 palaa

Viime viikko hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä eikä ehditty sovittaa mukaan kuin yksi päivätehtävä. Yritimme koko viikon saada käsiimme palapeliä eri tahoilta, mutta lopulta totesin, että on vain helpompi käydä ostamassa oma.

Ostin 1000 palan palapelin ja kuvittelin sen täyttävän ainakin puolet keittiön lattiasta. Ajattelin, että kasataan se osiin pöydällä ja yhdistelläön osat lattialla kokonaiseksi, mutta sen mahtuukin kasaamaan pöydälle ihan kokonaan. Lopulliset mitat on vain 67cm x 48cm, joten kyseessä ei siis ole kovinkaan iso kokonaisuus.

Hetken tutkailtuani palapelejä kaupassa päädyin maailmankarttaan, sillä se oli jotenkin neutraali eikä aiheuttanut mitään tunteita. Useimmat kuvat olivat mielestäni joko rumia tai liian vaikean oloisia, kuten kuva aavikon hiekasta. Maailmankartassa myös helpottaa erilaiset viivat ja maiden nimet, joista voi vähän päätellä mihin väliin ne kuuluu.

Aloitimme palapelin lauantaina ja nyt on maanantai eikä meillä ole vasta kasassa kuin palapelin reunat, Mongolian ympäristö sekä Grönlanti. Näin ollen päivätehtävästä taisikin tulla viikkotehtävä, mutta ei se haittaa. Reunoista oli tietysti helpoin aloittaa ja Grönlantikin oli helppo, kun muualla ei liiemmin ole valkoista. Nyt kuitenkin peli muuttui haastavammaksi, sillä sinisiä meripaloja on aikamoinen määrä ja siinä menee hyvä tovi kun tihrustaa paloista mitä niissä lukee. 

Palapeliä on ollut ihan kiva tehdä ja siinäkin tulee samalla oltua irti elektroniikasta. Se on myös yhteistä tekemistä ja sen parissa aika kuluu kuin siivillä. Sellainen palapelimatto olisi vielä kiva lisä, että sen saisi välillä pois ruokapöydältä, ja ehkä sellainen tuleekin hankittua, jos tehdään näitä enemmän kuin tämä yksi.

Kerron kun kartta on valmis, mutta nyt vain kysymys kuuluu, että mitä sille tehdään sitten kun se on valmis?

Pikasushi

En olisi ikinä uskonut tekeväni tätä tai ainakaan tunnustavani sitä ääneen, mutta pakkohan tällainen on jakaa, jos joku ei vielä ole tietoinen. Testasin siis TikTokissa vastaan tullutta reseptiä, ja uskon, että aika moni muukin on sitä jo testannut. En tiedä kuka tämän on keksinyt tai mistä tämä on lähtenyt, mutta tässä minun versioni.

Kyseessä on siis ns. pikasushi, jossa ei tarvitse rullata tai täyttää levärullia. Kaikki vain sekoitetaan yhteen, ja ateria on valmis. Minun on tehnyt tätä hyvin pitkään mieli, sillä olen nähnyt videopätkiä aiheesta jo jonkin aikaa. Nyt siis ryhdistäydyin ja kokeilin mistä oikein on kyse.

Eli tarvitset paistettua lohta, kypsää riisiä, maustamatonta majoneesia, soijakastiketta sekä srirachaa. Hyvin yksinkertaista. Lohi muussataan haarukalla pieneksi ja sekoitetaan riisiin. Mukaan lisätään soijaa, srirachaa ja majoneesia oman maun mukaan. Merilevälevyistä leikkasin saksilla annospalan kokoisia ja sitten tätä mössöä yksinkertaisesti vain otetaan levän avulla suuhun. Jotkut käyttävät tässä kohtaa syömäpuikkoja, mutta itse menin ihan käsipelillä. Voiko enää helpompaa olla?

Jo videon nähtyäni ajattelin, ettei tämä voi olla pahaa. Itse raikastin kokonaisuutta vielä vähän kurkulla, sillä tykkään sushissakin kurkusta ja mies napsi suupalojen välillä sushi-inkivääriä. Lopputulos kuitenkin oli itselleni hieman pettymys, sillä levä oli liian suuressa pääosassa. Lisäsin kokeiluna palojen päälle vielä wasabia ja kastoin niitä soijaan, jolloin maku oli parhaimmillaan. Lopulta kuitenkin söin vain täytettä kurkun ja wasabin kanssa, joten ihan niin hyvää tämä ei ollut kuin annettiin ymmärtää. Hauska kokeilu, mutta ei jatkoon.

Päivätehtävä: paluu menneisyyteen

Olemme miehen kanssa katsoneet viime aikoina Australian Big Brotheria ja aivan yllättäen siitä tuli idea omaankin arkeen. Suunnittelimme, että tammikuussa meillä tulee olemaan päivätehtäviä, ja eilen aloitimme kevyesti elektroniikkavapaalla päivällä.

Päivätehtäväsuunnitelmissa on ainakin pienoismallin kasaamista, valmistaa jokin täysin uusi resepti, eväsretki jonnekin sekä vaihtaa niin, että mies käykin ruokakaupassa. Ajattelimme, että päivätehtäviä olisi tammikuun ajan 1-2 kertaa viikossa, toinen arkena ja toinen viikonloppuna. Ideana tässä olisi, että saataisiin päiviin jotankin muuta sisältöä kuin telkkaria, sillä nyt tammikuussa kaikki kiva taas kielletään eikä missään tapahdu mitään. 

Ensimmäisen päivätehtävän tarkoituksena oli tosiaan olla päivä ilman viihde-elektroniikkaa eli ei puhelimia, tietokonetta eikä telkkaria. Kaivoimme kaapista vanhan pattereilla toimivan rätisevän radion ja haimme kaupasta päivän lehden, jotta mies sai lukea uutiset. Aamukahvin vieressä olikin ristikkolehti puhelimen sijasta ja tietokonepelit vaihtui lautapeliin. Hetkittäin tuntui siltä kuin olisi matkustanut jonnekin kauas menneisyyteen!

Itselleni haastavinta oli oikeasti päivällisaika, sillä me katsomme aina syödessä telkkaria. Toisaalta kyllä pidin siitä, kun oltiinkin molemmat ruokapöydän ääressä eikä naamat telkkaria kohti. Huomasin päivän aikana myös, että tuli puhuttua enemmän, kun kumpikin oli irti laitteista ja lisäksi panin merkille kuinka mieli etsi sitä puhelinta heti, kun ei ollutkaan mitään tekemistä. Tällaisia hetkiä oli esimerkiksi silloin kun ruoka oli uunissa ja piti vain odotella. 

Itse havahduin päivän mittaan useasti siihen kuinka kiinni sitä onkaan sosiaalisen median päivittämisessä tai muiden seuraamisessa. Monta kertaa tuli sellainen fiilis, että "hei tästä voisi laittaa kuvan kaverille" tai olisikin halunnut tarkistaa jonkin asian netistä. Näitä päiviä siis selkeästi tarvittaisiin lisää tai edes sellaisia elektroniikkavapaita tunteja, jolloin keskittyy johonkin aivan muuhun kuin siihen tuttuun ja turvalliseen. 

Mutta nyt tarvitsemme lisää ideoita päivätehtäviin. Olisiko sinulla ehdotuksia?

BullerBox

Taisto on ainut, joka on tässä taloudessa nauttinut joulusta. On ollut possunkorvia, maksalaatikkoa lahjoja ja uusi joulunuttu. 

Me tilasimme Taistolle joululahjaksi Bullerboxin, joka on samalla periaatteella toimiva konsepti kuin meikkiboxit - teet tilauksen ja kotiovelle saapuu joka kuukausi uusi yllätys. Olen koko syksyn ajan tahtonut tilata yllätysboxin Taistolle, mutta päätimme säästää sen jouluun. 

Boxia tilatessa sai ilmoittaa onko koiralla allergioita tai muita erityistoiveita, mikä oli hyvä, sillä Taisto on allergiakoira. Taisto sai itse repiä paketin auki ja voi sitä riemun määrää! Oletin, että sieltä tulisi jokin jouluinen paketti, mutta sisältö olikin kasattu taikuuden ympärille - oli pupunkorvat, taikalaatikkolelu sekä teeman mukaan nimettyjä herkkuja. Omaa silmääni lelut eivät miellyttäneet, mutta paketin saaja oli melko onnellinen ja violetista taikalaatikosta on tullut uusi lempilelu. 

En tiedä tilaisinko Bullerboxia uudelleen, sillä mielestäni hinta ei vastannut sisältöä. Ihan hauska kokeilu kuitenkin! 

Jouluttomuus

Me emme tänä vuonna vietä joulua. Piste. En siis ole laittanut kotiin mitään jouluista, en leiponut enkä kuunnellut joululauluja. Ai miksi? Koska minusta ei tunnu siltä eikä miehelle joulu ole niin tärkeä. Eikä tämä tarkota, että vihaan joulua tai etten vietä sitä enää ikinä, mutta en vain halua tehdä asioita pakolla.

Olen pohtinut viime aikoina paljon joulua ja sen merkitystä. Itse kaipaan niitä jouluja kun kaikki olivat yhdessä mummun ruokien äärellä ja ilo tarttui jokaiseen. Minulle itselleni joulussa olisi juurikin tärkeintä se yhdessäolo, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Että puoli sukua hääräisi saman katon alla ja saisin vaikkapa emännöidä kaikkia. Tuntuu niin turhalta laittaa jouluruokia kahdelle tai viettää joulua kotona kahdestaan, sillä olemme muutenkin aina kotona.

Olen tykännyt niistä jouluista, kun olimme miehen kanssa Tallinnassa, mutta siinäkään ei ehkä ole ollut kyse joulusta vaan ennemminkin lomasta. Tänä vuonnakin oli tarkoitus olla pois kotoa ja se innosti minua valtavasti, mutta kun se peruuntui, niin en halunnut edes ajatella koko joulua.

Mitä sitten on joulumieli? Itselle sekin kulminoituu siihen yhdessäoloon ja sukulointiin. Kun saa ilahduttaa muita lahjoilla, etenkin lapsia. Kun ihmiset nauttivat ruoasta ja leivonnaisista, pelataan lautapelejä ja nauretaan. Se olisi sitä mitä minä joululta haluaisin. 

Joten nyt kun emme virallisesti vietä joulua, ei ole ollut huolta valmisteluista ja monia asioita voi tehdä eri tavalla. Ostin itselleni tulppaaneja, sillä ne eivät kuulu jouluun, mutta ovat kauniita. Tänään kävimme ravintolassa ja loput ruoat aiotaan tilata kotiovelle. Ei jouluruokaa, vaan sushia, intialaista tai mitä ikinä mieli tekee. Ainut oma panostus on runsas juustotarjotin ja pullo punaviiniä. Lopun ajan katsomme telkkaria ja huomenna ehkä suuntaamme leffateatteriin. 

Eli hyvää joulua kaikille teille jotka sitä vietätte, ja hyvää hieman parempaa viikonloppua meille muille. Annetaan jokaiselle juuri sellainen joulurauha, kuin he itse tarvitsevat. Jouluna tai koskaan muulloinkaan ei pitäisi tehdä jotain vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Joulua ei tarvitse suorittaa eikä jouluttomuutta pidä hävetä. 

Sacherkakku

Alan taas vähitellen heräilemään jostain horroksesta ja blogijuttujakin on jo jonoksi asti. Innostuin myös pitkästä aikaa leipomaan, ja kun en suostu leipomaan mitään jouluista, niin ihanan täyteläinen sacherkakku oli juuri sitä mitä leipurisieluni kaipasi.

Äiti leipoi usein lapsena synttäreilleni sacherkakkua, sillä toivoin sitä joka vuosi. Resepti on äitini, joten se ei ole ehkä ihan se aito ja oikea, mutta minulle se on juuri se sacher, mihin olen tottunut. Alunperinhän sacher on Itävallasta, ja perinteisesti täytteeksi kuuluu aprikoosihilloa. Itse käytän mangososetta ja aprikoosihilloa sekoitettuna, sillä näin se on mielestäni parasta.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi sacheria leiponut ja muistelin, että silloin minulla oli ongelmia kuorrutuksen kanssa. Kakkuni oli silloin kai liian lämmin, kun kuorrutusvaiheessa suklaa vain valui pitkin poikin. Nyt yritin korjata tilanteen, pidin kakun kylmässä ja kuorrutin sen leivontaritilän päällä, jottei se jäisi uimaan suklaalammikkoon.

Tällä kertaa kuitenkin kakku oli ilmeisesti liian kylmä, sillä suklaakuorrute jähmettyi silmänräpäyksessä eikä valunut kakun reunoille laisinkaan. Kun kuorrutetta levitti, niin jähmettynyt suklaa jäi kuhmuraiseksi eikä kauniin sileäksi, kuten oli tarkoitus. No, onneksi maku on kuitenkin tärkein ja niin kuin Sikke Sumari joskus sanoi - kotona leivotun pitää olla kotitekoisen näköistä!

Sacherkakku (gluteeniton)

Pohja:

125 g voita

125 g tummaa suklaata

2 dl tomusokeria

6 munaa

1 dl sokeria

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Täyte:

3 purkkia mangopilttiä

4 rkl aprikoosihilloa

kostutukseen mehua

Kuorrute:

200-300 g tummaa suklaata

2 rkl voita

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä tumma kaakaojauhe keskenään. Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vatkaa pehmennyt rasva sekä tomusokeri, lisää keltuaiset joukkoon yksitellen vatkaten.  Yhdistä keltuaisvaahtoon sulatettu suklaa, jauhoseos sekä valkuaisvaahto. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina korppujauhotetuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa 45-60 minuuttia. Kumoa pohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä.

Leikkaa pohja kolmeen osaan. Sekoita kulhossa yksi pltti ja kaksi reilua lusikallista aprikoosihilloa. Kostuta jokainen kerros mehulla ja laita sekoittamasi piltti-hillo täyte väliin. Tee toiseen väliin uusi annos täytettä. Lopuksi levitä yksi piltti kakun päälle ja reunoille. Sulata kuorrute vesihauteessa sopivan notkeaksi ja levitä viileän kakun päälle. Koristele ja anna olla viileässä yön yli.