Milloin syömisestä tuli niin vaikeaa?

Minun piti tänään kirjoittaa teille uudesta reseptistäni, mutta tulikin pakottava tarve tehdä aivan toisenlainen julkaisu. En yleensä liiemmin kirjoittele mielipidekirjoituksia tai ota julkisesti kantaa mihinkään, mutta nyt koin sen aiheelliseksi. Tänään haluan pohtia tämän julkaisun otsikkoa - milloin syömisestä tuli niin vaikeaa? 

Itse olen kamppaillut näiden asioiden kanssa koko nuoruuteni. Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen, ja sitä myöden kokeillut jos jonkinlaista dieettiä. Viime vuosina olen kyllästynyt kokeilemaan, ja olen halunnut vain syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Se ei kuitenkaan riitä, sillä minun oma terveellinen on aina jonkun muun mielestä väärin. Miksi haluan eroon ylipainosta? Koska niin kuuluu tehdä. Tällä hetkellä olisin asian kanssa sinut, haluan toki olla terve, mutta noin muutoin tilanne olisi mielestäni ihan ok. Siitä huolimatta koen päivittäin tarvetta miettiä syömisiäni niin, että laihtuisin, koska paine ulkopuolelta on niin kova.

Osaan ulkoa lukemattoman määrän eri aineiden ja ruokien kalorimääriä ja tiedän, mitä kuuluisi syödä, jotta laihtuisi. Olen ollut asiasta ahdistunut vuosia, ja joskus jopa pelkäsin syödä vieraiden ihmisten seurassa kun mietin, että mitä he siitä ajattelevat. Tämä asia on kipeä ja se on rakentunut syvälle sisimpääni, eikä vanhoista toimintatavoista ole helppo päästää irti. Sen kaiken on luonut se jokin kuva siitä, millainen naisen pitäisi olla. Pieni on kaunista. 

Tänä päivänä on aivan sama katsotko vasemmalle, oikealle, eteen vai taakse, niin aina löytyy jokin mielipide ravinnosta. Sitä tulee vastaan sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja ihan jopa kaveripiirissä. Jokaisella on oma näkemys ja se on ainut oikea.

Milloin ruoasta ja syömisestä tuli enemmän kuin polttoaine tai nautinto? Miksi siitä on tullut kuin uskonto, joka aiheuttaa toisille hyvää ja toisille mielipahaa? Milloin siitä tuli osa identiteettiä, joka kertoo, kuka sinä olet? Milloin ihmiselle elintärkeästä perustoiminnosta tuli niin vaikeaa?

Haluan pitää syömiseni terveellisinä, mutta maukkaina. Haluan ostaa vastuullisesti kotimaisia ruokia ja kyllä, käytän ruoassani oikeaa voita ja kermaa. Sinulle terveellisyys on varmasti eri asioita kuin minulle, mutta voisimmeko jokainen syödä niin kuin haluamme? Tarvitseeko minun olla innoissani sinun ruoastasi, jos sinä kammoat minun ruokaani? 

Minusta terveellinen ruoka on rikasta ja monipuolista. Siitä saa kuituja, proteiinia ja hyviä hiilihydraatteja. Se on maukasta ja sisältää tarvitsemiani vitamiineja sekä ravintoaineita. On totta, että vihanneksia voisi syödä aina enemmän, mutta terveellisyys on muutakin kuin salaattia. Minusta terveellisyys on myös sitä, että voi syödä herkun, jos haluaa. Minusta terveellisyys tarkoittaa, että ruoasta ei tarvitse ahdistua. 

Mutta miksi kirjoitan tästä nyt? Koska olen  kyllästynyt. Olen kyllästynyt kuulemaan ja lukemaan, että pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota. Et saisi syödä ollenkaan tällaista tai oletko miettinyt mitä tämä tekee sinulle. Arvaa olenko. Tuntuu, ettei nykymaailmassa muuta saisi miettiäkkään, kuin omaa ruokavaliota. Voisimmeko vain palata vanhoihin hyviin aikoihin, kun syöminen oli syömistä, eikä koko elämä? Tai voisimmeko vähintäänkin jokainen pysyä siinä omalla lautasella?

Onnea ekaluokkalaiselle!

Meidän pikku murmeli täyttää tänään jo 7 vuotta! Mihin nämä vuodet oikein menivät? Aika kuluu järkyttävän nopeasti, kun tuntuu, että vasta eilen tuo otus mahtui istumaan omaan vesikippoonsa. Ja nytkö alkaa se vaihe kun lapsi talutetaan aamuisin koulumatkalle? Vai miten se nyt meni...

Taisto on elämäniloinen pieni terrieri, joka nauttii siitä kun on rutiinit, ja joka inhoaa kaikkea uutta. Eli parasta on kun ruoka ja ulkoilu tapahtuvat aina tietyllä kellonlyömällä, ei tapahdu mitään yllättävää eikä tarvitse tutustua uusiin ihmisiin. Kun asiat pysyvät tuttuina ja turvallisina, niin koirakin on tyytyväinen. Ja omistaja. 

Viimeinen vuosi on ollut koiran elämässä valitettavasti hieman haastava. Viime lopputalvesta alkoi haluttomuus ulkoilua kohtaan, ja kun sitä lähdettiin lopulta tutkimaan lonkkavikana, niin paljastuikin sydänvika. Onneksi se todettiin ajoissa eikä vielä tarvitse lääkitystä, mutta sekin aika ilmeisesti on edessäpäin. Kesällä oli vaikeaa, kun odotimme lisätutkimuksia sydämen osalta ja sillä välin ei saanut liiemmin liikkua eikä innostua. Taistohan innostuu lähestulkoon joka asiasta alle sekunnissa, joten yritä siinä nyt sitten pitää kaveri matalasykkeisenä. Kesällä myös tuntui epäreilulta jättää koira sisälle, kun me muut lähdimme ulos, mutta onneksi ulkoilukielto kesti vain pari viikkoa. Nyt tilanne on kuitenkin ihan vakaa, vuoden välein sydän pitää tutkia ja tietysti esimerkiksi kovat kesähelteet rasittavat eikä paino saisi nousta. 

Muutoin meillä asustaa edelleen melko vilkas ja ihastuttava koiraherra. Itse olen alkanut kutsua sitä jo vanhukseksi, vaikka eihän se nyt oikeasti ole vielä edes vanha. Mutta näin ollen se saa myös nauttia vanhusten etuoikeuksista - kuten nukkua sängyssä joka yö. Ennen annoimme nukkua vain silloin tällöin, mutta vanhat luut vaativat parasta. Näin vanhempana tuntuu myös, että siitä tulee vain yhä enemmän ja enemmän läheisriippuvaisempi eli se kaipaa lähes loputtomasti rapsutuksia. 

Katsotaan mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. Ainakin paljon märkiä aamupusuja, hölmöjä hetkiä, hassuja valokuvia ja pitkiä lenkkejä. Ensi viikolla on heti luvassa yksi uusi yhteinen kokemuskin, kun Taisto menee ensi kertaa hammaslääkäriin. Kumpaakohan vaan mahtaa jännittää enemmän, Taistoa vai mammaa?

Toinen ja viimeinen?

Helmikuun Glossybox on saapunut luokseni ja voi että, kuinka söpö se onkaan! Ihanan retro kasettilaatikko, joka kätki taas sisäänsä vaikka mitä kivaa. Tämä tuli nyt aika nopeasti edellisen boksin jälkeen, kun tammikuun lähetyshän saapui luokseni vasta helmikuun puolella. Samalla tämä on myös viimeinen boksini, sillä aion nyt lopettaa tilauksen. Ihan hauska kokeilu, mutta ehkä hieman turhaa rahanmenoa joka kuukausi.

Tässä helmikuun boksissa oli vain yksi tuote, josta en niin piitannut. Sen sijaan olin yllättynyt, että näissä tulee mukana myös tarvikkeita, kuten siveltimiä. Tavallaan kiinnostaisi jatkaa, kun joka laatikossa on kuitenkin ollut pääasiassa hyödyllisiä juttuja, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Onhan se nyt aika kiva avata lahjapakkaus joka kuukausi.

Karl Lagerfeld - huultenrajauskynä

Bang Beauty - puuteri ja poskipunasivellin

Ciaté London - irtopuuteri

Molton Brown London - suihkugeeli

Sophia + Mabelle - poskipuna

Näistä ehdottomasti vähiten minua inspiroi tuo poskipuna, sillä mielestäni poskeni ovat jo aivan tarpeeksi punaiset ilmankin. Sen sijaan irtopuuteri ja suloinen sivellin oli kiva yllätys, samaten kuin huultenrajauskynä. Tykkään laittaa huulia paljon enemmän kuin silmiä, joten innostun aina uusista huulimeikeistä. Suihkugeeli tuoksui ylelliselle ja sellaisille nyt on aina käyttöä. Tälle kokonaisuudelle siis arvosanaksi 4/5, sillä poskipuna on ainut, joka lähtee lahjoituksena eteenpäin. 

Mitä olette mieltä, pitäisikö minun sittenkin jatkaa tilaustani? 

Terveyshillo

 

Marjat on terveellisiä, mutta minulla on ongelma, kun en pidä niistä sellaisenaan. Tykkään, että marjat on jollain tavalla kypsennetty, esimerkiksi keittämällä, jolloin niiden rakenne muuttuu. Eli toisin sanoen minä pidän hilloista. Siis todella pidän hilloista. Niissä vain on aika paljon sokeria, joten niitä ei voi syödä mielin määrin. Löysin kuitenkin terveellisemmän tavan valmistaa kotitekoista hilloa ja olen tästä aivan innoissani.

Tähän tarvitset oikeastaan vain ihania kotimaisia marjoja, chiansiemeniä sekä sitruunaa. Itse käytin 400 grammaa mustikkaa ja 4 ruokalusikallista chiaa. Laitoin mustikat sekä desilitran vettä kattilaan, ja keitin hiljaisella lämmöllä noin viitisentoista minuuttia, kunnes mustikat olivat muuttuneet hieman mössöisemmäksi. Mustikkasurvokseen lisäsin chiansiemenet, tilkan sitruunamehua ja lisäksi voi laittaa 1-3 ruokalusikallista vaahterasiirappia tai hunajaa. Itse laitoin noin ruokalusikallisen vaahterasiirappia.

Jäähtyessään seos muuttuu hillomaiseksi ja mikä parasta - tätä voi ihan huoletta kauhoa puuron päälle. Tämä oli myös tajuttoman hyvää laskiaispullavohveleiden kanssa. Ainut miinus tässä on säilyvyys, kun se sokeri puuttuu. Hillosokerilla hillottu hillohan säilyy periaatteessa vaikka huoneenlämmössä, mutta kun tästä puuttuu sokeri, niin puuttuu tästä myös säilöntäaine. Sitruunaa tähän tulee ajamaan sokerin asiaa, mutta ei sitä voi laittaa liiaksi, ettei se peitä mustikan herkkää makua. Säilyvyyttä kuitenkin parantaa myös hyvä hygienia, eli muista tämänkin hillon kohdalla desinfioida purkki huolella - keittämällä tai uunissa.

Kaikesta huolimatta tämä ensimmäinen purkillinen on säilynyt jääkaapissa ihan hyvin jo parisen viikkoa, mutta tällä tavoin valmistettuna ei voi hillottaa useampaa purkillista varastoon, vaan aina käytön mukaan. Seuraavaksi kokeilen vadelma- tai kuningatarhilloa, sillä tämä terveyshillo on parasta mitä tämä maailma on hetkeen tarjonnut! 

Ystävänpäivän laskiaispulla

 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoilleni! Koronatilanteen vuoksi vietämme sitä tänä vuonna kotosalla - niin kuin kaikkia muitakin hetkiä. Itse olisin halunnut ravintolaan, mutta ehkä sitten seuraavan juhlahetken koittaessa. Ostin kuitenkin loppuviikon kauppareissulta miehelle sydänilmapallon, ja minä puolestani sain suklaata ja tulppaaneja. Tavallaan aivan turhaa, mutta ehkä juuri siksi niin tärkeää hömppää.

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai sattuivat tällä kertaa samalle päivälle, joten minäkin yhdistin ne. Keitin vaatimattomat viisi litraa hernekeittoa ja laskiaispullia piti tietenkin olla. Suunnittelin pitkään leipovani jättipullan, jonka olisin täyttänyt laskiaispullan tavoin ja siitä olisi saanut leikattua siivuja vähän kuin kakusta. Mutta nyt viime aikoina on pullavohveli vilahtanut niin monessa blogissa ja ruokalehdessä, että halusin kerrankin olla aallonharjalla. Jättipullakakku siirtyi näin ollen ensi laskiaiseen.

Laskiaispullavohvelit ovat siis tosiaan tämän hetken trendi. Jossain joku kutsui näitä puhveleiksi ja minusta se oli aivan täydellisen söpö nimitys näille! Yksinkertaisuudessaan siis pullataikina vain kypsennetään uunin sijasta vohveliraudassa. Olin täysin varma, että taikina tarttuu vohveliraudan jokaiseen koloon, mutta oikeastaan se paistuikin aika näppärästi.

Käytin Fazerin pakasteena myytävää gluteenitonta pullataikinaa, sillä se on tällä hetkellä oma suosikkini. Se on hyvänmakuinen ja helppo käsitellä, eikä pullasta tule kuivaa niin kuin gluteenittomasta pullasta helposti tulee. Jaoin taikinan 8 osaan, pyörittelin jauhotetuin käsin palloiksi ja painelin leivinpaperin päälle n. 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. Pullakiekkojen annettiin kohota puolisen tuntia, jonka jälkeen ne paistettiin vohveliraudalla. Valmiin vohvelin päälle tottakai reilusti hilloa ja kermavaahtoa, ja ihan ykskaks sinulla onkin edessäsi aika hyvä jälkkäri hernekeitolle.

Kurpitsalasagne

Lasagne on meidän arkiruokapöydässä todella suosittua, ja olen jo pitkään miettinyt miten sitä voisi hieman uudistaa. Olen kuullut, että lasagnelevyjä korvataan kesäkurpitsalla, mutta itse en pidä kesäkurpitsasta, joten ajattelin kokeilla jotain muuta.

Korvasin siis perinteiset lasganelevyt myskikurpitsalla. Vedin kuoritun kurpitsan mandoliinilla sopiviksi siivuiksi ja valmistin jauhelihakastikkeen. Tein sen aikalailla samalla tavalla kuin tavalliseenkin lasagneen, mutta tein siitä vain hieman paksumpaa. Yleensä jätän lasagnea varten sekä juusto- että jauhelihakastikkeen melko löysäksi, sillä kuiva lasagne ei ole mistään kotoisin. Tässä versiossa ei kuitenkaan ole sitä huolta, sillä kurpitsa ei ime samalla tavalla nestettä itseensä kuin lasagnelevyt. Tästä syystä jätin myös juustokastikkeen kokonaan pois ja laitoin vain juustoraastetta. Valion punaleima emmentalia tietysti, koska se nyt vain on parasta.

Jauhelihakastiketta varten siis kuullotin pieneksi pilkotun sipulin ja lisäsin jauhelihan pannulle. Paistoin sen hyvin ja maustoin reilusti - suolaa, pippurisekoitusta, mustapippuria, kuivattua oreganoa, sokeria sekä kuivattuja chilihiutaleita. Normilasagneen en ikinä laittaisi chiliä, mutta kurpitsan makeus ja chilin tulisuus sopivat hyvin yhteen. Lopuksi pannulle vielä paseerattua tomaattia ja sitten vain kasaamaan lasagnea. Kastiketta, kurpitsakiekkoja ja juustoraastetta vuorotellen, sekä lopuksi pinnalle loput juustoraasteesta. Sitten vuoka 175 asteiseen uuniin noin 30-40 minuutiksi. Lasagne on valmis kun haarukka uppoaa kurpitsoista hyvin läpi. 

Tein näin ensimmäisellä kerralla vain pienen vuoallisen, koska en ollut aivan varma olisiko tämä hyvää. Mutta tämähän oli aivan käsittämättömän hyvää eikä tullut yhtään sellainen ähky kuin pastaversiosta. Tarjoile tämä herkullinen ja hieman terveellisempi italian herkku tuoreen basilikan sekä raikkaan salaatin kera ja nauti. 

Kaikkea muuta kuin kalenteri

Värittämisen lisäksi toinen uusi harrastukseni on bullet journal. Bullet journal eli tuttavallisemmin bujo, on tyhjä vihko, joka mukautuu täysin omiin tarpeisiisi. Se siis voi olla kalenteri, muistivihko, luonnoslehtiö, kauppalista, osoitekirja ja vaikka mitä muuta, yksissä kansissa. Bujoilu on edullinen harrastus - paitsi jos on tällainen välineurheilija niin kuin minä. Edullisimmillaan tarvitset vain tyhjän vihon ja kynän, mutta minun tapauksessani bujoilu sisältää mm. tusseja, tarroja, paperiaskartelutarvikkeita ja glitterliimaa.

Aloitin ensimmäisen bujoni vuonna 2017, mutta silloin lähdin liikkeelle niin kunnianhimoisesti, että se kaatui heti ensi metreillä. Lisäksi pyysin muita ihmisiä piirtämään siihen, kun en itse osaa, mutta nyt olen tehnyt sen mitä osaan ja loppukoristeluihin käyttänyt tarroja, glitterliimaa, yliviivaustusseja ja sen sellaista. Ei kai kaikkien bujoilijoiden tarvitse osata piirtää. Nyt vuodenvaihteessa aloitin bujon sillä mentaliteetillä, että teen sitä vain itselleni, vähän sellaisella päiväkirjaidealla. Tammikuun lopulla se alkoi kuitenkin harmittaa, joten kävin ostamassa uuden vihon ja aloitin alusta.

 

Kuvissa näette nyt sen uudelleen aloitetun version. Pohjaksi ostin Leuchtturmin pistesivuisen vihon, jossa oli sisällysluettelo ja sivunumerot valmiina. Lisäksi takakannessa on kätevä tasku, johon saa vaikka kuitit, jos tykkää laskea budjettia. Olin pettynyt paperin laatuun, sillä kynän jälki näkyy läpi, joten olen toteuttanut bujoni vain toispuoleisesti. Teen siis kaikki vihon oikealle puolelle, jolloin ei haittaa, että edellisen sivun jutut näkyy läpi. Ensi vuonna täytyy kiinnittää enemmän huomiota paperin paksuuteen, nyt minulle oli tärkeintä vain, että sivuilla on pisteet helpottamassa työskentelyä. 

Tuntuu, että itselleni bujo on enemmänkin kaikkea muuta kuin sitä peruskalenteria. En osaa kirjoittaa menojani kalenteriin, vaan ennemminkin kirjoitan jälkikäteen, jos on ollut jokin spesiaalijuttu. Bujostani löytyy vuoden kuukausinäkymä ja jokaiselle kuukaudelle on pyhitetty aina muutama sivu, mutta niiden lisäksi löytyy lähinnä tehtävälistoja, bucket list vuodelle 2021, ystäväkirjaosio, haavekartta yms. En tee ollenkaan 7 päivän viikkoja, kun ensinnäkään ei joka päivälle ole asiaa ja toiseksekseen, koska joudun käyttämään läpinäkyvyysongelman vuoksi vain toista sivua aukeamasta. Teen siis 2-5 erilaista laatikkoa per viikko, joihin voi merkitä asioita. Jos laatikko on iso, voi siihen kirjata useamman päivän tärkeät jutut.

Tykkään siitä, että jokainen viikko näyttää erilaiselle ja joka kuukausi on teemaltaan eri värinen. Oma suosikkini on tällä hetkellä tuo huhtikuu, jonka viikot tein erilaisista tarralapuista ja pikkuvihkosista. Kaksipuolisella teipillä ne sai helposti paikoilleen, niin liima ei sotke ja tursua joka nurkasta. 

Toteutin maalis- ja huhtikuun väliin tosiaan myös tuollaisen ystäväkirjaosion. Siitä tuli lopulta korona edition, sillä kyselin kavereilta jutut etänä. Jatkan ystäväkirjaa varmaan vielä vihon myöhemmässä vaiheessa, sillä en jaksanut kerralla kirjoittaa viittä kertaa enempää noita samoja kysymyksiä. Miehen sivua joudun hieman räätälöimään, kun ei ollut järkeä kysyä millon näemme seuraavaksi. Vaihdoin sen treffi-ideaan, ja toivon, että tuo miehen ehdotus toteutuisi vaikka ystävänpäivänä...

Bullet journalin tekoon löydät netistä paljon ideoita ja neuvoja. Jossain kerrotaan myös tarkat raamit, mutta itse en tykkää niistä. En tee mitään joka kuukauden viikkonäkymällä enkä olisi tehnyt myöskään sisällysluetteloa, jos sitä ei olisi ollut vihossa valmiina. Tätä on kuitenkin hauska suunnitella ja tehdä, ja mieskin yllättyi kun kerrankin keskityin johonkin varttia kauemmin. Lisäksi tämä on luovaa käsillätekemistä, joka vähentää ruutuaikaa. Olen tehnyt bujoani nyt huhtikuuhun asti, joten voin loppusyksyllä näyttää miten homma jatkui - vai jatkuiko.

Runeberg

Minulla on itseni kanssa jokin tällainen juttu, että haluan muotoilla perinneleivonnaiset aina uuteen muotoon - niin kuin nyt esimerkiksi tämän Runebergin. Olen tehnyt Runebergin tortut aiemmin mm. muffinssivuokiin, kääretortuksi tai kahvikakuksi, ja nyt tällä kertaa siitä tuli tuollainen peltileivos.

Käytin pohjana Valion ohjetta, josta jätin punssin pois ja vaihdoin jauhot gluteenittomiin. Minulle se aito ja oikea Runebergin maku tulee karvasmantelista, mutta punssikostutuksesta en niin välitä. Ohje oli hyvä, nopea ja helppo, joskin gluteenittomasta versiosta tuli jälleen kerran melko murustavainen. Mutta maku edellä mennään ja se on tässä aivan passeli! Katsotaan mihin muotoon laskiaispullani päätyy tänä vuonna - olisiko ideoita? 

Runeberg pellillä

2 munaa

1,5 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

4,5 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta

1,5 dl mantelirouhetta

3 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

175 g voita sulatettuna

2 dl kermaa

4-6 tippaa karvasmanteliaromia

Vaahdota munat, sokeri ja fariinisokeri. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa. Sekoita kaikki muna-sokeri vaahtoon ja levitä taikina syvälle uunipellille. Tasoita huolella, jotta saat tasaisen kauniin leivonnaisen. Paista 175 asteessa n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa puoliksi. Valele toinen puoli vadelmahillolla, nosta toinen puoli päälle ja koristele hillolla sekä tomusokerikuorrutteella. Leikkaa sopiviksi leivospaloiksi ja nauti.

Ensimmäinen boksini

Tilasin tammikuussa itselleni ensimmäistä kertaa Glossyboxin. Se on nimensä mukaisesti laatikko, joka tuo kerran kuussa kosmetiikkaa kotiovellesi. Tarkoituksenani oli tilata tällainen vasta helmikuussa itselleni ystävänpäivälahjaksi, mutta tammikuun kohdalla oli niin mahtava tarjous, etten voinut ohittaa sitä. Glossyboxin lisäksi nimittäin sai salaisen mysteeriboksin, eli sain periaatteessa kaksi yhden hinnalla.

Tilaus on jatkuva, eli joka kuukausi tililtä lähtee 17,99 euroa ja boksi saapuu luoksesi. Kaikesta huolimatta ajattelin tilata nyt vain tämän tammi-helmikuun laatikot, ja sitten lopettaa tilaukseni. Vaikka tämä on kiva hemmottelu ja piristys itselle, niin en oikeasti käytä niin paljoa kosmetiikkaa, että tarvitsisin joka kuukausi jotain uutta. 

Tämä boksi on tosiaan tammikuun, mutta minulle se saapui vasta näin helmikuun puolella. Avaaminen sai aikaan samanlaista iloa kuin jouluna, ja nyt on kyllä sitten purkkia ja purnukkaa. En ole aivan varma kumpi näistä on se oikea  Glossybox ja kumpi mysteeriboksi, mutta esittelen nyt kummatkin teille. Mitä sain, mistä pidin ja mitkä lahjoitan itselleni tarpeettomina eteenpäin. 

 

Love beauty and planet - sheavoi & santelipuu vartalovoide

Merci handy - käsidesi

Wander beauty - kullanhohtoinen silmänaamio

Manna Kadar beauty - ripsiväri

Naobay - suojaava hiusnaamio

Figs & Rouge - hohtoa antava kasvoseerumi

Tästä laatikosta eniten ilahdutti tuo hiusnaamio ja kasvoseerumi. En ole koskaan kokeillut kasvoseerumia, joten se kiinnostaa ja käsidesi on toki näinä aikoina hyvä. Sitä minulla on jo muutenkin laukussa aina mukana, niin onpahan nyt yksi lisää. Olen todella laiska käyttämään vartalovoiteita ja ripsiväreistä hyväksyn vain vedenkestävät, joten ne kaksi annan jollekin kaverille, jolla on niille enemmän käyttöä. Silmänaamiolappusia voin kokeilla, vaikka ei nekään ole täysin oma juttuni. 

Tälle laatikolle siis arvosanaksi 3/5.

Schwarzkopf nature moments - kookosvesi ja lootuksenkukka shampoo

Seche - gel effect päällyslakka

Monu professional skincare - kasvoöljy

Nudestix - huulipuna/poskipuna

Symbiosis - silmänympärysvoide

Tässä puolestaan oli heti enemmän tuotteita, joita haluan käyttää tai vähintäänkin kokeilla. Geelimäinen päälyslakka kynsille tulee todellakin käyttöön, samoin huulikynä. Shampoota kokeilin jo ja hiukset tulivat ihanan pehmeiksi, vaikka kookoksen tuoksu ei kuulukkaan ihan suosikkeihini. Kasvoöljy puolestaan huumasi tuoksullaan, ja laitoin sitä innoissani kasvoille illalla. Minulle vain yleensä käy niin, että innostun jostakin kosmetiikkajutusta ja jaksan sitä sen pari kertaa. Nyt yritän parantaa tapani, kun nämä pakkassäät kuivattavat kasvojen ihoa niin kovin. Tälle laatikolle arvosanaksi 5/5, sillä tuo silmänympärysvoide on ainoa mistä en innostunut, mutta sitä voin silti kuvitella kokeilevani.

Osa tuotteista on vegaanisia eikä niitä ole testattu eläinkokein. On myös kiva, että tuotteet ovat merkeiltä, joita ei tulisi itse ostettua. Näin saa kokeiltua erilaisia tuotteita, ja tuotteita joita en itse kaupasta valitsisi. En usko, että ostoskoriini olisi ikinä päätynyt hehkua antavaa kasvoseerumia tai kookosvesishampoota. Mites sinä, oletko tilannut kauneusbokseja vai oletko peräti ihan vakioasiakas? Vai ovatko nämä turhamaisia juttuja?

 

Täynnä makua, ravintoaineita ja puhtautta

Hei ihanaa helmikuuta! Jotkut lukijani ehkä muistavat, että olen parina viime vuotena julistanut tammikuun viimeisen päivän juhlapäiväksi. Tänä vuonna siihen ei ollut tarvetta, sillä tammikuu lipui ohitseni kuin huomaamatta. Ehkä vuosi 2021 on siis lupaava, kun alkukin oli jo näin mahtava.

Tänään ajattelin esitellä teille pari uusinta aamu-/väli-/iltapalaideaani. Olen sellainen ruokiin kyllästyjä - myös iltapalojen osalta - joten minun on aina aika ajoin keksittävä jotain uutta, ja sitten maistuu iltapalalla taas se tuttu kaurapuuro tai raejuusto. Edelleen pidän siitä, että syödään aitoja asioita ja kotimaisuutta kannatan aina kun se on mahdollista. Näissä seuraavissa annoksissa se ei valitettavasti toteudu kuin maitotuotteiden kohdalla, sillä yllättäen banaanit ja chia eivät kasva täällä pohjolassa. Nämä ovat kuitenkin täynnä makua, ravintoaineita ja puhtautta - ei mitään ylimääräistä, ei lisä- tai väriaineita eikä keinotekoisia aromeja. 

Ensimmäisenä täyttävä smoothie, joka sopii hyvin aamu- tai iltapalaksi. Löysin ohjeen jota noudattamalla tein tätä ensimmäisellä kerralla ja sen mukaan tarvitset kaksi banaania, maitoa, maapähkinävoita sekä kanelia. Banaanit pilkotaan ja laitetaan pussissa pakastimeen. Itse pakastan niitä yön yli, koska haluan syödä tätä heti aamulla, mutta pari tuntiakin riittää. Tehosekoittimeen laitetaan 1,3 desiä maitoa, ruokalusikallinen maapähkinävoita, kohmeiset banaanit sekä ripaus kanelia ja surautetaan tasaiseksi. Joukkoon voi lisätä myös ruokalusikallisen hunajaa tai vaahterasiirappia, jos banaanit eivät ole riittävän kypsiä ja makeita.

 Ensimmäisellä kerralla totesin kahden banaanin olevan itselleni liian tuhti, joten olen laittanut vain yhden banaanin ja puolisen ruokalusikallista maapähkinävoita. Maitoa täytyy myös laittaa vähän tilanteen mukaan, jotta tästä saa juotavaa eikä lusikoitavaa. Voit vaihtaa maidon helposti vaikkapa mantelimaitoon, niin saat tästä täysin vegaanisen. Teitpä mihin maitoon tahansa, niin kannattaa kokeilla, sillä tämä ihana smoothie on täynnä kaikkea hyvää! 

 

Toinen uusi iltapalasuosikkini on itse kehittelemäni rahka. Muistatteko kun toissasyksynä ihastuin chiansiemeniin? Nykyään ne ovat osa ruokavaliotani melkeinpä päivittäin ja laitan niitä pääasiassa jogurttiin, rahkaan, puuroon sekä leipätaikinoihin. Jemmaan niitä myös miehen marjasmoothieisiin tuomaan kuitua kaurahiutaleiden lisäksi. 

Smoothiekulhooni sekoitan desin rahkaa, desin soijakaakaota sekä ruokalusikallisen chiaa. Tähän sopii hyvin joukkoon myös muussattu banaani tai pieni lusikallinen maapähkinävoita, mutta itse pidän eniten ihan tästä perusversiosta. Tämän täytyy chian vuoksi antaa tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia, mielellään yön yli. Päälle voi laittaa banaania tai muita tuoreita hedelmiä, tai lusikoida suuuhun ihan vain sellaisenaan. 

Suosittelen kokeilemaan myös tätä, äärettömän hyvä ja pitää hyvin nälän loitolla, niin kuin tuo banaanismoothiekin!