Kaneli-o

Kaneliässä on yksi ajaton pikkuleipäsuosikkini ja ne sopivat erityisesti jouluun kanelisen maun vuoksi. Päätin kokeilla niitä gluteenittomana ja ihan hyvä, että kokeilin. Tein taikinan ihan vain vaihtamalla tavalliset vehnäjuhot gluteenittomaan jauhoon, sillä aika monen muun leivonnaisen kanssa se on ollut ihan sujuva ratkaisu. Kaneliässien kanssa olisi kuitenkin tarvittu jotain vippaskonsteja. 

Taikina oli heti alkujaan kovin löysän oloinen, mutta ajattelin sen jähmettyvän jääkaapissa niin kuin ennenkin. Annoin sen olla kelmussa yön yli, mutta seuraavana päivänä se oli yhä kovin tahmaista. Sisukkaasti kuitenkin lähdin ässiä tekemään, muotoilin taikinasta sotkuisen pötkylän, kieritin sen kaneli-sokerissa ja muotoilin sen pellille jotakuinkin ässän muotoon. Aika pian päädyin pursottamaan taikinaa pursotuspussilla, mutta ei sekään ollut ratkaisu ongelmaani. Taikina nimittäin liimaantui pöytään, sormiin, pursotuspussiin ja kaikkialle muuallekin aika tehokkaasti. Ennen lopullista luovuttamista ajattelin kuitenkin vielä koepaistaa nämä kaksi pellillä nököttävää surkean näköistä kaneliässää. 

Koepaisto oli mahtava idea, sillä ässät levähtivät epämääräisiksi lammikoiksi. Kypsyttyään niistä lammikoista kuitenkin tuli ihan pikkuleivän oloisia ja maku oli halutunlainen. Siispä lopulta tein kahden pikkulusikan avulla pellille pieniä kökkäreitä, jotka sitten uunissa levittyivät näteiksi ympyröiksi.

En vieläkään tiedä mikä meni pieleen, olisiko jauhoja pitänyt olla enemmän vai olisiko mukaan pitänyt lisätä esimerkiksi perunajauhoja. Kotileipurilla ei voi kaikki aina mennä putkeen, eikä tarvitsekaan. Joku tv-kokki on joskus sanonut, että kotona leivotun pitää olla kotona leivotun näköistä eikä tasaista tehdastuontantoa, ja siitä olen pitänyt kiinni.  Joten saanko esitellä, tämän joulun uusi innovaatio - kaneli-o.

Graavilohen gluteeniton kaveri

Joulu tuottaa minulle hieman päänvaivaa tänä vuonna kun yritän tehdä kaiken gluteenittomasti. Gluteeniton leivonta on muutenkin itselläni vielä hieman lapsen kengissä, ja sitten se vielä yhdistettynä siihen, että haluaisin kuitenkin löytää joulusta niitä tuttuja makuja. Haastavaa, mutta mahdollista.

Ensimmäisenä lähdin kokeilemaan joululeipää. Olen aina pitänyt sellaisesta maltaisesta ja makeasta saaristolaislimpusta, mutta kaljamaltaat ei ole erityisen gluteenittomia. Tuskastelin eri reseptien kanssa, kunnes päädyin tähän. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pelllavansiemenrouhetta ja tattarijauhoaja, mutta en viitsinyt yhden leipäkokeilun vuoksi ostaa kaappiin kaikkia uusia pusseja. Toisekseen en myöskään pidä tattarin mausta, joten vaihdoin sen lennosta kaurajuhaoon. 

Gluteeniton joululeipä

5 dl tummaa, gluteenitonta olutta (Kukko)

1 pss kuivahiivaa

1 rkl psylliumia

1,5 dl siirappia

2 tl suolaa

1 tl kuminaa tai fenkolia

3 rkl pellavansiemeniä

2 dl kaurahiutaleita

2dl kaurarouhetta

2 dl kaurajauhoa

2 dl gluteenitonta jauhoseosta (Sunnuntai)

Sekoita hiiva ja psyllium olueen ja anna turvota n. viisi minuuttia. Lisää loput ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan kohota jääkaapissa pari tuntia tai vaikka yön yli. Kaada taikina leipävuokiin ja anna kohota vielä huoneenlämmössä puolisen tuntia. Paista 175 asteessa 45-55 minuuttia.

Tässä ohjeessa itselleni aivan uutta oli tuo kylmäkohotus, mutta hyvin sekin tuntui toimivan. Sen sanottiin vaikuttavan leivän makuun ja rakenteeseen, joten päätin kokeilla. Sitä on vain niin tottunut laittamaan hiivan lämpimään nesteeseen, mutta kai sitä vanhakin kettu oppii uutta. Paistamisvaiheessa puolestaan ei kaikki mennyt aivan nappiin. Tykkään, että leivissä on sellainen siirappinen kuori, joten voitelin niitä paiston loppupuolella. Voidellessa leivät kuitenkin ehtivät jotenkin laskea keskeltä eikä se laskeuma siitä enää uudelleen kohonnut. Ilmeisesti ne olivat siis vielä liian raakoja voitelemiseen eikä ihme - seuravaaksi kun menin uunia katsomaan huomasin, että lämpötila oli vain 100 asteessa! Nostin lämpötilan äkisti 200, ja leivät onneksi kypsyivät. 

Leivästä tuli juuri sellainen ihanan tahmea ja makea kuin toivoinkin. Mallasmaisuuskin tulee yllättävän hyvin esille, vaikka leivässä on käytetty vain olutta. Leipä oli kuitenkin juuri täydellinen makupari suolaisen graavilohen kanssa, joten tämä kyllä pääsee jatkoon. Seuraavaksi vain täytyy tehdä pelkästään yhteen vuokaan tai suurentaa taikinaa, jotta leivistä tulisi hieman korkeampia. Mutta nämä on kuitenkin vain näitä muotoseikkoja, hyvä maku on pääasia. 

Joulun kaunein hyasintti

Olen jo monta viikkoa haaveillut hyasinteista ja vihdoin ne ovat saapuneeet kauppoihin. Kauppareissulla poikkesin tietysti oitis kukkakaupan kautta, ja nappasin kolme vaaleanpunaista mukaani. Sinivioletit ovat suosikkejani, mutta tarjolla oli vain valkoisia ja näitä vaaleanpunaisia. 

Kotiin päästyäni maltoin tuskin laittaa ruokaa ja syödä, kun sormet polttelivat hyasinttien suuntaan. Marraskuun alusta lähtien olen halunnut kokeilla niitä askartelulehdestä löytämiäni vahahyasintteja ja nyt se hetki oli viimein käsillä. Käsittelin hyasintit ohjeen mukaan, eli putsasin sipuliosan huolellisesti, mutta kuitenkin niin, ettei sipuli vaurioidu. En myöskään käyttänyt mitään kosteaa apunani, vaan puhdistin sen ihan sormin ja kuivalla talouspaperilla. Seuraavaksi sulatin vesihauteessa valkoisia kynttilänpätkiä ja sulaneen steariinin joukosta poimin sydänlangan pätkät pois. Sitten vain pyörittelin sipuleita steariinissa ja vähän jouduin myös lusikalla auttamaan, kun kuhloni ei ollut tarpeeksi syvä tai sitten steariinia olisi pitänyt olla ainakin tuplasti enemmän. Tässä kohtaa kannattaa olla sen verran varovainen, ettei aivan sipulin yläosa eikä vihreät lehdet osuisi kuumaan streariiniin. Tällöin hyasintti voi kärsiä eikä näin ollen välttämättä lähde kukkimaan.

Annoin jokaisen aina hetken kuivua vuorollaan ja yllätyksekseni aika monta kerrosta näitä sai steariinilla valella. Lopputulos oli kuitenkin halutunlainen, vaikka kuivuttuaan vahapinta lähtikin vähän halkeilemaan. Asettelin vahahyasintit helmien ja pienten valojen kanssa lasiseen kasvihuoneeseen, ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis kokonaisuus. Nyt vain odotellaan, että nuo kukkisi, ja ennen joulua teen varmaan vielä uudet. Tämä on myös kiva idea lahjaksi, jos menet jouluna sukuloimaan tai ystävän luo. Voit tehdä valmiin asetelman tai pelkistetympään kotiin voi viedä vain kauniit vahahyasintit.

Antimujipostaus

Reilu viikko sitten Helsingin ytimeen avautui Suomen ensimmäinen Muji - kauppa, jota japanilaiseksi Ikeaksikin kutsutaan. Muji on siis perustettu 1980-luvulla Japanissa jonkinasteiseksi vastalauseeksi kulutusyhteiskunnan kaupallisuudelle ja nyt Mujin kauppoja löytyy jo lähes ympäri maailman. Olen varma, että yksi jos toinenkin sisustusbloggaaja aikoo tehdä kaupasta oman hehkutuspostauksen, mutta minuun tuo ylitsevuotava minimalismi ei iskenyt. Siksi tämä antimujipostaus.

Mujia markkinoitiin kuluttajille laadulla ja yksinkertaisuudella, mutta omasta mielestäni kauppa oli vain todella tylsä. Ei värejä tai kuoseja, kaikki on vain seesteisen tasaista. Kaikki tuotteet löytyvät valkoisena, harmaana tai bambunvärisenä, lukuunottamatta sitä yhtä punaista pipoa johon törmäsin. Muji tarjoilee tuotteita kuin sekatavarakauppa eli ostettavaa löytyy niin vaatteiden, kosmetiikkan, sisustukseen kuin ruoankin osalta. Ainoat plussapisteet tulee kaupan lähiruokaosastosta, josta löytyy loistavia kotimaisten pientuottajien tuotteita. 

Kaikenkaikkiaan en tiedä tarvittiinko koko kauppaa edes tänne. Jos ajatuksena kuitenkin on vähentää kulutushysteriaa, niin miksi samalla kauppoja nousee joka nurkalle?

Tonttupiha

Saatoin hieman innostua tästä marraskuun alkamisesta ja aloin ihan tosissani jo laittamaan joulua. Viikonloppuna kaivoin heti kyntteliköt ja muut jouluvalot esiin, sillä haluan ehtiä nauttia niistä. Emme vietä joulua kotona vaan reissun päällä, niin muuten valojen ja koristeiden aika jäisi niin lyhyeksi. Kyntteliköt löysivät hyvin paikkansa ja tänä vuonna laitoin yhdet valot myös makuuhuoneeseen. Ne sopivat sinne mielestäni aika täydellisesti ja luovat rauhallisen hengen. Makuuhuoneeseen ei oikein sovi muut joulukoristeet, joten on kiva, että siellä on edes vähän joulun tunnelmaa.

Valoja asetellessani vannoin miehelle, että tontut ja olkipukit pysyy vielä piilossa. Ja kuinkas sitten kävikään, yks kaks yllättäen keittiöön rakentui tonttuovi. Siitä se joulu lähtee leviämään, tokaisi mies, mutta minkäs minä sille voin, että Tonttu päätti majoittua juuri meille tänä jouluna! 

Tonttu kävi alkuviikolla ahkerasti puuhamassa asumustaan kotoisammaksi; milloin se maalasi ovea punaiseksi ja milloin väkersi havukranssia ulko-oveen. Vähän tainnut kyllä tulla Tontulla kiire, kun lahjat on pihalla ihan sikin sokin ja saappaat samaten. Tonttu tekee pihatöitään aina öisin ja aamun sarastaessa se vetäytyy oven tuolle puolen hoitamaan postitontun velvollisuuksiaan. Usko tai älä, mutta tuolta toimistosta käsin se pyörittää koko Korvatunturin postinkulkua. Tonttu toimittaa kilttien lasten lahjatoiveet Joulupukille, lähettää listoja varastolta tavarantoimittajille sekä tietysti hoitaa muiden tonttujen välisen kirjeenvaihdon. En ymmärrä milloin postitonttu ehtii levätä, mutta ehkä sillä on näin kiireistä vain tähän aikaan vuodesta. Innolla odotan mitä kaikkea Tonttu aikoo puuhailla pihallaan!

Kattilan kautta lautaselle

Sain anoppipuolelta Italian tuliaisiksi lisää pastantekovälineitä ja siinä sivussa taisi tulla pieni vinkki illalliskutsulle. Viikonloppuna siis vähän harjoittelin, jotta voin ensi viikonloppuna tehdä italialaisen illallisen ihan tarjottavaksi asti. Olen ennenkin tehnyt tuorepastaa, mutta raviolit ja varsinkin raviolit gluteenittomana oli täysin uutta. Hetken nettiä tutkailtuani päädyin kokeilemaan kahta eri pastataikinaa, ja lopulta voittaja oli kyllä aika selkeä. Raviolien täytteet valmistin jo edellisenä iltana, jotta ne ehtivät hieman maustua. Täytteiksi tein ricotta-pekonin ja ricotta-herkkusienen. Kumpaankin laitoin myös paistettua sipulia, mustapippuria sekä hieman sokeria ja suolaa. Paistoin tietysti pekonit ja sienet ennen kuin lisäsin ne täytteeseen, sillä ne eivät ehdi kypsyä raviolien keittyessä.  

Toiseen taikinaan tuli Virtasalmen viljatuotteen vaaleaa jauhoseosta js toiseen vain tavallista, gluteenitonta jauhoseosta. Muuten ohjeet oli melko yhtenevät, paitsi toinen taikina oli määrällisesti kovin pieni. Itse raviolien valmistaminen oli oletettua helpompaa ja tuolla raviolipellillä se kävi erittäin näpsäkästi. Jauhotin vuoan, laitoin siihen ohueksi kaulitun pastalevyn ja painelin sen paikoilleen. Raviolipellin mukana tuli pieni kaulin, jonka päädyllä sai hyvin laitettua taikinan koloihin. En tiedä oliko se oikeasti jopa tarkoitettu niin, mutta jos on, niin aika fiksua! Seuraavaksi täytin kolot täytteellä ja lopuksi kaulitsin päälle toisen pastalevyn. Sitten koko homma käännettiin ympäri, ravioleja irroiteltiin toisistaan vielä taikinapyörän avulla ja valmiit raviolit saivat odotella keitinveteen pääsyä kostean pyyhkeen alla.

Gluteeniton tuorepasta

2 dl gluteenitonta jauhoseosta (Sunnuntai)
½ tl ksantaania
2 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita jauhoseos ja ksantaani keskenään, lisää munat ja vaivaa. Kun taikina alkaa muodostua, lisää oliiviöljy ja jatka sekoittamista. Taikinasta tuee helposti käsiteltävä, kiinteä pallo.

Tuorepasta Virtasalmen jauholla

250 g Virtasalmen viljatuottteen vaaleaa gluteeniton jauhoseosta
3 kananmunaa
3 rkl vettä
3 rkl oliiviöljyä

Sekoita ainekset kulhossa sekaisin. Vaivaa taikinaa useita minuutteja kunnes taikinasta tulee tasainen.

Ensimmäisestä eli voittajataikinasta tuli vain noin 15 raviolia, joten se kannattaa ainakin tuplata. Toiseen taikinaan jouduin lisäämään vettä ja öljyä, kun taikina oli niin kuivaa ja murenevaa. Annoin taikinapallojen levätä jääkapissa kelmuun käärittynä n. 30 minuuttia.

Gluteeniton pastataikina oli täysin yhteistyökyvytön pastakoneen kanssa, mutta kaulimella ei ollut mitään ongelmia. Taikina käyttäytyi nätisti, eikä tarttunut mihinkään kiinni. Virtasalmen viljatuotteen jauhoista tehty taikina oli selkeä häviäjä, sillä se kuivahti nopeasti, jolloin se alkoi myöskin halkeilla. Se oli myös valmiista ravioleista se mauttomampi ja esteettisesti rumempi. Taikinajämistä tein vielä irtomuotilla omanlaisia ympyräravioleja, jottei taikinaa tai täytettä menisi hukkaan. 

Tein myös tomaattikastikkeen itse, oikaisin vain sen verran, että käytin tuoreiden tomaattien sijaan kokonaisia tölkkitomaatteja. Laitoin kattilaan tomaatit, vähän vettä, suolaa, sokeria, mustapippuria, tummaa balsamicoviinietikkaa sekä tuoretta timjamia ja oreganoa isoina oksina. Keitin kastiketta miedolla lämmöllä parisen tuntia, jonka jälkeen nostin yrttioksat pois, lisäsin paistettua sipulia ja valkosipulia, ja surautin kastikkeen tasaiseksi sauvasekoittimilla. Sitten vain raviolit kattilan kautta lautaselle, vähän parmesanlastuja päälle ja ei kun bon appétit! Voin kertoa, että oli ihan mielettömän hyvää ja odotan innolla, että pääsen näitä tarjoamaan isänpäivänä appiukolle. 

Ensimmäinen jouluni gluteenittomana

Marraskuu on saapunut, eli joulunodotuksen, koristelun ja herkuttelun voi siis aloittaa! Kaipasin hieman inspiraatiota tämän joulun askarteluihin ja eilen kaupan lehtihyllystä löysin tämän Ihana askartelulehden. Selasin sitä heti kotiin päästyäni ja tänään vielä aamulla uudestaan, ja kyllä siellä muutamia ihan kiinnostavia juttuja oli. Löysin sieltä ehkä kortti-idean tälle joululle ja tuon makramee pöytäliinan aion varmasti toteuttaa. Oikeastihan olen hieman vastustellut tuota makrameehommaa, kun siitä höpötetään nyt kaikkialla, mutta kai se on pakko kokeilla. Kun se nyt tuntuu olevan se juttu ja saahan sillä monen näköistä koristetta ja korua aikaiseksi. 

Vahahyasintti oli toinen asia mistä innostuin tuossa lehdessä. Minulla on vaikka kuinka paljon vanhoja kynttilän jämiä jemmassa, joten voin tehdä näitä vaikka koko suvulle. Ainut mikä jäi tuossa askarruttamaan on se, että eikö se sotke pöytäliinan? Jos tarkoituksena siis on, että kauniin vahapinnan avulla voi jättää ruukun pois. No, se selvinnee kokeilemalla. 

Askartelujen lisäksi minulla on toinenkin tärkeä projekti tässä ennen joulua, sillä minun pitää testata kaikki jouluherkut gluteenittomina. Tänään testasin heti joulutortut gluteenittomalla valmisvoitaikinalla ja sanoisin, että aika kymppi. Ainakin minä aion kelpuuttaa nämä ulkonäön ja maun puolesta joulupöytääni. Vielä pitäisi testailla pipareita ja piparitaikinoita, ja täytyisi kokeilla kyllä leipoa myös gluteenitonta saaristolaisleipää. Mutta en vain tiedä, miten mallas korvataan. Maltainen ja makea limppu on nimittäin aivan parasta graavilohen kanssa, ja siihen lasi kotikaljaa. Vaikka en kyllä tiedä kotikaljastakaan, että miten teen sitä nyt gluteenittomana. 

Kuten huomaat, minulla on paljon puuhaa ennen joulua. On hyvä testata kaikki etukäteen, niin ei tule sitten pettymyksiä. Tämä on kuitenkin nyt ensimmäinen jouluni gluteenittomana, mutta en halua silti pureskella pelkkää kinkkua.

Arkiaamiainen

Muistatko kun keväällä tein näitä ihania ja hieman terveellisenpiä muffinsseja? Viime viikolla, erään unettoman yön jälkeen olin valtavan nälkäinen ja päätin alkaa leipomaan heti aamutuimaan. Muokkasin ohjeesta suolaisen version ja siitäkin tuli ihan supermahtava. Nopea aamiainen tämä ei ollut, sillä vasta pari tuntia myöhemmin sain laittaa kahvipannun tulille kun viimeiset muffinssit olivat tulossa uunista.

Suolaisista jätin tietysti banaanin pois ja laitoin sen tilalle toisen munan. En myöskään laittanut hunajaa, ja mausteet vaihtui yrtteihin sekä mustapippuriin. Taikinan joukkoon raastoin parmesania ja pilkoin kalkkunaleikettä. Pekoni, katkaravut tai kinkku olisivat olleet myös hyvä vaihtoehtoja, mutta laitoin nyt vain sitä mitä jääkaapista löytyi. Suolaisista muffinsseista tuli melko sämpylämäisiä, ja ne olisi oikeastaan voinut vaikka halkaista ja laittaa väliin tuorejuustoa, graavia, salaatinlehtiä, kurkkua tai mitä vain mitä sämpylänkin väliin. Seuraavaksi ajattelinkin kokeilla, että en laita taikinaan kuin juustoraastetta, jolloin kinkun, kalkkunan tai muun vastaavan voi laittaa väliin. Suolaisten muffinssien pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä, parmesanraastetta sekä mustapippuria, ja paistoin niitä 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Tein muffinit tällä kertaa myös isommassa vuoassa, ja siksikin leipomisessa kesti niin kuan. Kun minulla on vain yksi silikoninen Tupperwaren muffinssipelti, jolla saa ihania isoja muffinsseja, joten jouduin ensin paistamaan suolaiset, tiskaamaan vuoan, voitelemaan sen uudestaan ja sitten vasta pääsin paistamaan makeat, sen sijaan, että olisin paistanut ne kaikki samaan aikaan. Unohdin myös tyystin vähentää makeasta versiosta nestettä, joten niistä tuli hyvin mehukkaita. Laitoin toki myös aika paljon pakastemustikkaa, josta tuli myös lisää nestettä. Mutta ei se haitannut, ennemmin liian mehevä kuin rutikuiva.

Viimein kuitenkin päästiin asiaan, aamiainen oli pöydässä ja se olikin oikea jymymenestys! Etenkin tuo suolainen on mielestäni hyvä vaihtoehto aamupalalle, sillä tavallisen sämpylän sijasta näistä saa kuidun lisäksi myös proteiinia kananmunan ja kalkkunan ansiosta. Jos innostuit, niin tässä vielä tarkempaa ohjetta:

Aamiasmuffinsit (suolainen) 6 isoa/12 pientä

2 munaa

3 dl kaurahiutaleita

1 dl (manteli)maitoa

1 tl leivinjauhetta

2 dl rahkaa

raastettua parmesania tai emmentalia

pieneksi pilkottua kinkkua, kalkkunaa tms

suolaa

pippuria

oreganoa

Pinnalle seesaminsiemeniä, rouhittua mustapippuria ja juustoraastetta

Sekoita kaikki tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Aamiasmuffinsit (makea)

1 banaani

1 muna

3 dl kaurahiutaleita

0,5 dl (manteli)maitoa

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl leivinjauhetta

2 rkl juoksevaa hunajaa

2 dl rahkaa

pakastemarjoja

Muussaa banaani ja vatkaa muna joukkoon. Lisää kaikki loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Se mitä sinä teet, on juuri oikein

Olen tässä syksyn mittaan aloittanut uuden harrastuksen. Uskallsin monen, monen vuoden pähkäilyn jälkeen ilmoittautua improvisaatioteatteri kurssille ja siellähän oli ihan sairaan siistiä! Suomen harrastelijateatteriliiton sivuilta löytyi läjäpäin kursseja, ja päädyin impron aloittelijakurssille ja sitä myöden myös jatkokurssille. Kurssit ovat aika hintavia omalle lompakolle, mutta ihana anoppi osti kakkososan minulle joululahjaksi! Ensimmäinen kurssi oli noin kuukausi sitten ja toinen kurssi oli tänä viikonloppuna. Olen siis täällä aivan impropäissäni kirjoittelemassa, joten pahoittelut jos teksti on hieman lennokasta!

Improvisaatio on esityksen luomista esittämishetkellä, oli sitten kyse näyttelemisestä, musiikista tai muusta esiintymisestä. Improvisaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat yllättävyys ja toistamattomuus eikä improvisaatioteatterissa näin ollen ole käsikirjoitusta, vaan näyttelijät luovat tilanteet siinä hetkessä. Tästä syystä esitys nähdään yleensä vain kerran ja jokainen kohtaus on siksi ainutlaatuinen. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa, vaan taustalle tarvitaan teknistä ja taiteellistakin osaamista.

Tärkein oppi ekalta viikonlopulta oli se, että mitä sinä teet on juuri oikein. Että improa ei voi tehdä väärin! Se oli mahtava oivallus, sillä tiedän viihtyväni joiltain osin esillä, mutta esimerkiksi laulamisessa oli aina se "mitä jos". Mitä jos unohdan sanat tai mitä jos aloitan väärästä kohdasta. Mutta impron ilmapiiri on paljon turvallisempi, sillä sitä tehdään yhdessä ja vastapari tai jopa koko ryhmä tukee toista. Jos tulen lavalle ja sanon olevani kirahvi, niin sen jälkeen olen kirahvi ja vastanäyttelijän on otettava siitä koppi. Sama oli tunteiden ilmentämisessä - voit esittää surua, jännitystä, innostusta tai mitä vain juuri niin kuin sinä sen koet. Ei ole olemassa väärää tapaa.

Toinen itselleni tärkeä asia oli se joukkoon sulautuminen. Kerrankin en ollut liian lihava, liian vammainen tai liian mitään, vaan sovin joukkoon sataprosenttisesti. Kummallakin kerrallla ryhmän ilmapiiri oli äärettömän turvallinen, jotta jokainen saattoi esiintyä juuri niin kuin halusi. Improssa en myöskään kokenut kertaakaan, ettenkö voisi osallistua - jos oli tarkoituksena näytellä, että tässä kaivan puutarhaan paikkaa uudelle omenapuulle, niin ei ollut mitään väliä vaikka sanoitin sen.  Vastanäyttelijä sai sillä tavoin ihan saman informaation ja kohtaus pääsi jatkumaan.

Parasta oli ehdottomasti kohtausten teko ja hahmojen luominen sekä uusiin ihmisiin tutustuminen. Ohjaajamme oli mahtava, hän kannusti ja antoi rakentavaa palautetta. Ensimmäisen kurssin aikana opimme impron perusteita, kohtausten tekemistä, tarinan, hahmojen, vaikuttumisen ja ympäristön merkityksestä, sekä täysillä mukaan heittäytymisestä. Ensimmäinen kurssi oli kaikilta osin hauska, kun taas jatkokurssilla mentiin jo pintaa syvemmälle ja päivät tuntuivat oikeasti hieman oppitunneilta. Aihe oli kuitenkin niin kiinnostava, että kertaakaan ei ehtinyt pitkästymään vaan ennemminkin ihmetteli, että joko se nyt loppui. Aion ehdottomasti keväällä jatkaa perusimpron parissa ja kokeilla siipiäni musiikki-improssa. Haluan takaisin siihen pieneen kuplaan, jossa sain näillä kursseilla olla!

Vatsa kiittää

Olen viime viikkoina löytänyt uusia juttuja keittöön. Ne liittyvät lähinnä vatsan hyvinvointiin ja kuidun riittävään saantiin. Aina ei jaksa pupeltaa leipää tai lusikoida yhtä ja samaa puuroa, jotta vatsa olisi lempeä. Siksi kokeilin vähän jotain uutta ja yllätyin iloisesti. Kyllästyn myös helposti ruokiin ja makuihin, joten tarvitsen useamman vaihtoehdon joita kierrätän, etten joudu pureskelemaan samaa känttyä joka ilta.

Ensin tutustuin kotimaiseen makukauraan. Se on kuitulisä, jota on helppo sekoittaa puuroon, viiliin, jogurttiin ja smoothieen. Makuja löytyy mustikka, kaakao sekä naturel, mutta nimi on hieman harhaanjohtava. Tuote sisältää suurimmaksi osaksi kauraa, mutta löytyy siitä myös esimerkiksi hernettä ja harmikseni myös lisättyä sokeria. Tuote ei ole gluteeniton, mutta ei sentään sisällä vehnää. Itse valitsin ensimmäiseksi mustikan, mutta halua kyllä maistaa kaakaonmakuistakin. Kaurapuurosta tuli ainakin ihan mielettömän hyyvää, ja jogurttiinkin tämä sopi mainiosti. Puuroon tämä oli helpointa sekoittaa, jogurttiin puolestaan jäi vähän paakkuja, kun en jaksanut sitä varten kaivaa blenderiä esiin. Mutta tämä siis tulee varmasti jäämään ruokalistalle, helppo ja makoisa. 

Chian siemenet puolestaan löysivät tiensä ruokavaliooni puolivahingossa, mutta olen keksinyt monia keinoja hyödyntää niitä. Laitan niitä jogurttiin, leipätaikinaan, puuroon tai sitten teen tällaista ihanaa vanukasta. Tämä on kiva aamiainen vaikkapa viikonloppuna tai terveellisempi jälkiruoka ruoan jälkeen. Voit tehdä vanukkaan oikeastaan mihin vain nesteeseen, mutta suosituimpia taitaa olla kasvimaidot ja -jogurtit. Chian siemeniä suositellaan syötäväksi päivässä yhdestä kahteen ruokalusikallista, mutta itselleni se kahden ruokalusikan annos tuntui liian tuhdilta. Niinpä puolitin sen ja laitoin siis desin nestettä ja ruokalusikallisen chiaa.

Chian siemenet ovat erittäin kuitupitoisia, ja lisäksi ne sisältävät proteiinia sekä monia, monia eri hivenaineita. Ne eivät itsessään maistu millekkään, joten niitä voi käyttää melko monipuolisesti. Itse tykkään mantelimaitoon sekoitettuna ja suklaa-soija juomaan sekoitettuna. Vanukas on ehkä vähän väärä sana, ennemminkin koostumuksesta tulee hieman hyytelömäinen. Itse laitoin alussa pari kertaa liikaa nestettä, jolloin seos ei "hyytynyt" kokonaan, ja toisaalta ehkä odotin sen myös olevan koostumukseltaan vähän vanukasmaisempaa. Mutta näillä parilla lisäyksellä olen ainakin saanut vähän vaihtelua peruspuuroihini, vaikkakin makukaurasta tulee meillä varmasti kotimaisuutensa vuoksi suositumpi.

Vanukkaan voi halutessaan maustaa ja koristella melkeinpä miten vain, tai sitten syödä ihan sellaisenaan. Tässä pari omaa suosikkiani!!

Luumu-chia

1 dl mantelimaitoa

1 rkl chian siemeniä

½ tl vaniljasokeria

½ tl kanelia

Luumusosetta

Sekoita maito, siemenet ja mausteet keskenään. Sekoita uudestaan n. puolen tunnin kuluttua ja kaada seos lasiin. Siirrä yöksi jääkaappiin, ja aamulla laita pinnalle luumuosetta - myös omenasose sopii kanelin kanssa!

Suklaa-chia

1 dl suklaa-soijajuomaa

1 rkl chian siemeniä

Banaania, maapähkinävoita

Tee kuten edellisessä, ja koristele aamulla banaanilla sekä maapähkinävoilla.